1 Kuninkaiden 19
1 Ja Ahab ilmoitti Isebelille kaikki mitä Elia tehnyt oli, ja kuinka hän oli tappanut prophetat miekalla.
And Ahab told Jezebel all that Elijah had done, and also how he had slain all the prophets with the sword.
2 Niin lähetti Isebel sanansaattajat Elialle, sanoen: jumalat minun niin ja niin tehköön, jollen minä huomenna tällä aikaa tee sinun sielulles, niinkuin yhdelle näiden sielulle.
Then Jezebel sent a messenger to Elijah, saying, So let the gods do to me, and more also, if I do not make thy life as the life of one of them by tomorrow about this time.
3 Kuin hän sen näki, nousi hän ja meni kuhunka hän tahtoi, ja tuli Bersebaan, joka oli Juudassa, ja jätti sinne palveliansa.
And when he saw that, he arose, and went for his life. And he came to Beersheba, which belongs to Judah, and left his servant there.
4 Mutta itse hän meni korpeen päiväkunnan matkan; ja kuin hän tuli sinne, istui hän katavan alla, rukoillen sieluansa kuolemaan, ja sanoi: jo kyllä on, Herra, ota nyt sieluni; sillä en minä ole parempi isiäni.
But he himself went a day's journey into the wilderness, and came and sat down under a juniper tree. And he requested for himself that he might die, and said, It is enough, now, O Jehovah, take away my life, for I am no better than my fathers.
5 Ja hän pani maata ja nukkui katavan alle; ja katso, enkeli tarttui häneen ja sanoi hänelle: nouse ja syö!
And he lay down and slept under a juniper tree, and, behold, an agent touched him, and said to him, Arise and eat.
6 Mutta kuin hän katsahti ympärillensä, katso, niin oli hänen päänsä takana hiilillä kypsytetty leipä ja astia vettä; ja koska hän syönyt ja juonut oli, niin hän pani maata jälleen ja nukkui.
And he looked, and, behold, there was at his head a cake baked on the coals, and a cruse of water. And he ate and drank, and laid him down again.
7 Ja Herran enkeli palasi hänen tykönsä toisen kerran, tarttui häneen ja sanoi: nouse ja syö! sillä sinulla on pitkä matka.
And the agent of Jehovah came again the second time, and touched him, and said, Arise and eat because the journey is too great for thee.
8 Ja hän nousi, söi ja joi, ja matkusti sen ruan voimalla neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä Herran vuoreen Horebiin asti,
And he arose, and ate and drank, and went in the strength of that food forty days and forty nights to Horeb the mount of God.
9 Ja tuli siellä luolaan, ja oleskeli siellä yötä; ja katso, Herran sana sanoi hänelle: mitäs tässä Elia teet?
And he came to a cave there, and lodged there. And, behold, the word of Jehovah came to him, and he said to him, What are thou doing here, Elijah?
10 Hän vastasi: minä olen kiivauksella kiivannut Herran Jumalan Zebaotin tähden; sillä Israelin lapset ovat hyljänneet sinun liittos, ja sinun alttaris kukistaneet ja tappaneet sinun prophetas miekalla, ja minä yksinäni jäin, ja he etsivät minun henkeäni, ottaaksensa sitä pois.
And he said, I have been very jealous for Jehovah, the God of hosts. For the sons of Israel have forsaken thy covenant, thrown down thine altars, and slain thy prophets with the sword. And I, even I only, am left, and they seek my life, to take it away.
11 Hän sanoi: mene tästä ulos ja astu vuorelle Herran eteen. Ja katso, Herra meni ohitse, ja suuri ja väkevä tuuli kävi, joka vuoret halkasi ja mäet särki Herran edellä; mutta ei Herra ollut tuulessa; ja tuulen perästä tuli maanjäristys, ja ei Herra ollut maanjäristyksessä;
And he said, Go forth, and stand upon the mount before Jehovah. And, behold, Jehovah passed by, and a great and strong wind tore the mountains, and broke in pieces the rocks before Jehovah, but Jehovah was not in the wind. And after the wind an earthquake, but Jehovah was not in the earthquake.
12 Ja maanjäristyksen perästä tuli tulta, ja ei Herra ollut tulessa; tulen perästä tuli hieno tuulen hyminä.
And after the earthquake a fire, but Jehovah was not in the fire. And after the fire a still small voice.
13 Kuin Elia sen kuuli peitti hän kasvonsa hameellansa, ja meni ulos ja seisoi luolan ovella, ja katso, ääni sanoi hänelle: mitä sinulla tässä on (tekemistä), Elia?
And it was so, when Elijah heard it, that he wrapped his face in his mantle, and went out, and stood in the entrance of the cave. And, behold, there came a voice to him, and said, What are thou doing here, Elijah?
14 Hän vastasi: minä olen kiivauksella kiivannut Herran Jumalan Zebaotin tähden; sillä Israelin lapset ovat hyljänneet sinun liittos, kukistaneet sinun alttaris ja tappaneet sinun prophetas miekalla, ja minä ainoasti jäin, ja he etsivät minun henkeäni, ottaaksensa sitä pois.
And he said, I have been very jealous for Jehovah, the God of hosts. For the sons of Israel have forsaken thy covenant, thrown down thine altars, and slain thy prophets with the sword. And I, even I only, am left, and they seek my life to take it away.
15 Mutta Herra sanoi hänelle: palaja tietäs myöten Damaskun korpeen: mene ja voitele Hasael Syrian kuninkaaksi.
And Jehovah said to him, Go, return on thy way to the wilderness of Damascus. And when thou come, thou shall anoint Hazael to be king over Syria.
16 Ja voitele Jehu Nimsin poika Israelin kuninkaaksi; ja Elisa Saphatin poika, AbelMeholasta, voitele prophetaksi sinun siaas.
And thou shall anoint Jehu the son of Nimshi to be king over Israel. And thou shall anoint Elisha the son of Shaphat of Abel-meholah to be prophet in thy place.
17 Ja tapahtuu, että joka välttää Hasaelin miekan, se tapetaan Jehulta, ja joka välttää Jehun miekan, se tapetaan Elisalta.
And it shall come to pass, that he who escapes from the sword of Hazael, Jehu shall kill. And he who escapes from the sword of Jehu, Elisha shall kill.
18 Mutta minä jätän seitsemäntuhatta Israeliin: kaikki polvet, jotka ei kumartaneet Baalia, ja kaikki suut, jotka ei hänen suuta antaneet.
Yet I have reserved for me seven thousand in Israel, all the knees which have not bowed to Baal, and every mouth which has not kissed him.
19 Ja hän läksi sieltä ja kohtasi Elisan Saphatin pojan, joka kynti kahdellatoistakymmenellä parilla härkiä, ja hän itse oli niiden kahdentoistakymmenen seassa; ja Elia meni hänen tykönsä ja heitti hameensa hänen päällensä.
So he departed from there, and found Elisha the son of Shaphat who was plowing with twelve yoke of oxen before him, and he with the twelfth. And Elijah passed over to him, and cast his mantle upon him.
20 Ja hän jätti härjät ja juoksi Elian perässä, ja sanoi: anna minun suuta antaa minun isälleni ja äidilleni, niin minä seuraan sinua; hän sanoi hänelle: mene ja tule jälleen; sillä mitä minä sinulle tein?
And he left the oxen, and ran after Elijah, and said, Let me, I pray thee, kiss my father and my mother, and then I will follow thee. And he said to him, Go back again, for what have I done to thee?
21 Ja hän palasi hänen tykönsä, ja otti parin härkiä ja uhrasi sen, ja keitti lihan härkäin kaluilla, ja antoi kansalle syödä; ja hän nousi ja seurasi Eliaa, ja palveli häntä.
And he returned from following him, and took the yoke of oxen, and killed them, and boiled their flesh with the instruments of the oxen, and gave to the people, and they ate. Then he arose, and went after Elijah, and ministered to him.
