1 Kuninkaiden 12
1 Ja Rehabeam meni Sikemiin, sillä koko Israel oli silloin tullut Sikemiin, tekemään häntä kuninkaaksi.
Rehoboam foi a Shechem, pois todo Israel tinha vindo a Shechem para torná-lo rei.
2 Ja Jerobeam Nebatin poika kuuli sen ollessansa Egyptissä, johon hän kuningas Salomon edestä paennut oli: (ja Jerobeam viipyi Egyptissä.)
Quando Jeroboão, filho de Nebat, soube disso (pois ele ainda estava no Egito, onde havia fugido da presença do rei Salomão, e Jeroboão vivia no Egito;
3 Ja he olivat lähettäneet häntä kutsumaan; ja Jerobeam tuli ja koko Israelin joukko, ja he puhuivat Rehabeamille ja sanoivat:
e eles o enviaram e o chamaram), Jeroboão e toda a assembléia de Israel vieram, e falaram com Roboão, dizendo:
4 Sinun isäs on meidän ikeemme raskauttanut: niin huojenna nyt sinä isäs kova palvelus ja raskas ijes, jonka hän meidän päällemme pannut on, niin me palvelemme sinua.
“Seu pai dificultou nosso jugo. Agora, portanto, torne o duro serviço de seu pai, e seu pesado jugo que ele nos colocou, mais leve, e nós o serviremos”.
5 Mutta hän sanoi heille: menkäät pois kolmanteen päivään asti ja tulkaat jälleen minun tyköni; ja kansa meni.
Ele disse a eles: “Parta por três dias, depois volte para mim”. Assim, o povo partiu.
6 Niin kuningas Rehabeam piti neuvoa vanhempain kanssa, jotka hänen isänsä Salomon edessä seisoivat, kuin hän vielä eli, ja sanoi: kuinka te neuvotte vastaamaan tätä kansaa?
O rei Rehoboam aconselhou-se com os anciãos que tinham estado perante Salomão, seu pai, enquanto ele ainda vivia, dizendo: “Que conselho você me dá para responder a essas pessoas?
7 He puhuivat hänelle sanoen: jos sinä palvelet tänäpänä tätä kansaa ja noudat heidän mielensä, ja vastaat heitä ja annat heille hyviä sanoja; niin he ovat sinun palvelias kaiken sinun elinaikas.
Eles responderam: “Se você for um servo deste povo hoje, e os servir, e lhes responder com boas palavras, então eles serão seus servos para sempre”.
8 Mutta hän hylkäsi vanhimpain neuvon, jonka he hänelle antaneet olivat, ja piti neuvoa nuorukaisten kanssa, jotka hänen kanssansa kasvaneet olivat ja hänen edessänsä seisoivat.
Mas ele abandonou o conselho dos velhos que lhe haviam dado, e se aconselhou com os jovens que haviam crescido com ele, que estavam diante dele.
9 Ja hän sanoi niille: mitä te neuvotte vastaamaan tätä kansaa, joka minulle on puhunut sanoen: Huojenna se ijes, jonka isäs meidän päällemme pannut on?
Ele lhes disse: “Que conselho vocês dão, para que possamos responder a essas pessoas que falaram comigo, dizendo: 'Faça o jugo que seu pai nos pôs mais leve'”.
10 Ja nuorukaiset, jotka hänen kanssansa kasvaneet olivat, puhuivat hänelle sanoen: näin pitää sinun sanoman kansalle, joka sinulle sanoo: sinun isäs on meidän ikeemme raskauttanut, huojenna se meiltä! sille pitää sinun sanoman: minun pienin sormeni on paksumpi kuin minun isäni kupeet.
Os jovens que tinham crescido com ele lhe disseram: “Diga a essas pessoas que falaram com você, dizendo: 'Seu pai tornou nosso jugo pesado, mas torne-o mais leve para nós' - diga-lhes: 'Meu dedo mindinho é mais grosso que a cintura do meu pai'.
11 Minun isäni on teidän ikeenne raskauttanut, mutta minä lisään vielä nyt teidän ikeesenne: minun isäni on kurittanut teitä ruoskilla, vaan minä kuritan teitä skorpioneilla.
Agora meu pai o sobrecarregou com um jugo pesado, mas eu o acrescentarei ao seu jugo. Meu pai te castigou com chicotes, mas eu te castigarei com escorpiões””.
12 Niin Jerobeam ja kaikki kansa tuli Rehabeamin tykö kolmantena päivänä, niinkuin kuningas puhunut ja sanonut oli: tulkaat minun tyköni jälleen kolmantena päivänä.
Então Jeroboão e todo o povo vieram a Rehoboam no terceiro dia, como pediu o rei, dizendo: “Venha até mim novamente no terceiro dia”.
13 Ja kuningas vastasi kovin kansaa, ja hylkäsi sen neuvon, jonka vanhimmat olivat hänelle antaneet,
O rei respondeu ao povo grosso modo, e abandonou o conselho dos anciãos que lhe haviam dado,
14 Ja puhui heille niinkuin nuoret olivat neuvoneet, ja sanoi: minun isäni on teidän ikeenne raskauttanut, mutta minä lisään teidän ikeesenne vielä: minun isäni on teitä kurittanut ruoskilla, vaan minä kuritan teitä skorpioneilla.
e falou-lhes de acordo com o conselho dos jovens, dizendo: “Meu pai fez pesado o seu jugo, mas eu acrescentarei ao seu jugo”. Meu pai te castigou com chicotes, mas eu te castigarei com escorpiões”.
15 Ja ei kuningas kuullut kansaa; sillä Herra oli sen niin kääntänyt, vahvistaaksensa sanansa jonka Herra puhui Jerobeamille Nebatin pojalle Ahian kautta Silosta.
Então o rei não deu ouvidos ao povo; pois foi uma coisa trazida por Javé, para que ele pudesse estabelecer sua palavra, que Javé falou por Ahijah, o xilonita, a Jeroboão, filho de Nebat.
16 Kuin koko Israel sen näki, ettei kuningas kuullut heitä, vastasi kansa kuningasta ja sanoi: mikä osa meillä on Davidissa? eli perimys Isain pojassa? Israel, mene majoilles! katso siis sinä, David huonettas! Ja Israel meni majoillensa,
Quando todo Israel viu que o rei não os ouvia, o povo respondeu ao rei, dizendo: “Que porção temos nós em Davi? Não temos uma herança no filho de Jessé. Às suas tendas, Israel! Agora cuide da sua própria casa, David”. Então Israel partiu para as suas tendas.
17 Niin että Rehabeam ainoastansa vallitsi ne Israelin lapset, jotka Juudan kaupungeissa asuivat.
Mas quanto às crianças de Israel que viviam nas cidades de Judá, Rehoboam reinava sobre elas.
18 Ja kuin kuningas Rehabeam lähetti Adoramin verorahan haltian matkaan, niin koko Israel kivitti hänen, niin että hän kuoli. Mutta kuningas Rehabeam astui nopiasti vaunuihin ja pakeni Jerusalemiin.
Então o rei Roboão enviou Adoram, que estava sobre os homens sujeitos a trabalhos forçados; e todo Israel o apedrejou até a morte com pedras. O rei Roboão apressou-se a subir para sua carruagem, para fugir para Jerusalém.
19 Ja niin erkani Israel Davidin huoneesta, hamaan tähän päivään asti.
Então Israel se rebelou contra a casa de Davi até os dias de hoje.
20 Kuin koko Israel kuuli Jerobeamin tulleeksi jälleen, lähettivät he ja käskivät kutsua hänen kansan eteen, ja tekivät hänen kaiken Israelin kuninkaaksi; ja ei yksikään seurannut Davidin huonetta, vaan Juudan suku ainoastansa.
Quando todo Israel ouviu que Jeroboão havia voltado, eles o enviaram e o chamaram para a congregação, e o fizeram rei sobre todo Israel. Não houve ninguém que seguisse a casa de Davi, exceto apenas a tribo de Judá.
21 Ja kuin Rehabeam tuli Jerusalemiin, kokosi hän koko Juudan huoneen ja BenJaminin suvun, sata ja kahdeksankymmentä tuhatta valittua sotamiestä, sotimaan Israelin huonetta vastaan ja omistamaan valtakuntaa Rehabeamille Salomon pojalle jälleen.
Quando Roboão chegou a Jerusalém, ele reuniu toda a casa de Judá e a tribo de Benjamim, cento e oitenta mil homens escolhidos que eram guerreiros, para lutar contra a casa de Israel, para trazer novamente o reino a Roboão, filho de Salomão.
22 Mutta Jumalan sana tuli sen Jumalan miehen Semajan tykö, sanoen:
Mas a palavra de Deus veio a Semaías, o homem de Deus, dizendo:
23 Puhu Rehabeamille Salomon pojalle Juudan kuninkaalle ja koko Juudan huoneelle, ja BenJaminille ja jääneelle kansalle, ja sano:
“Fala a Roboão, filho de Salomão, rei de Judá, e a toda a casa de Judá e Benjamim, e ao resto do povo, dizendo:
24 Näin sanoo Herra: älkäät menkö sotimaan teidän veljiänne Israelin lapsia vastaan. Palatkaan jokainen kotiansa; sillä se on minulta tapahtunut. Ja he kuulivat Herran sanan ja palasivat menemään Herran sanan jälkeen.
'Yahweh diz: “Não subirá nem lutará contra seus irmãos, os filhos de Israel. Todos retornarão à sua casa; pois isto é de mim””. Então eles ouviram a palavra de Javé, voltaram e seguiram seu caminho, de acordo com a palavra de Javé.
25 Ja Jerobeam rakensi Sikemin Ephraimin vuorelle ja asui siinä, ja läksi sieltä ja rakensi Pnuelin.
Então Jeroboam construiu Shechem na região montanhosa de Ephraim, e viveu nela; e de lá saiu e construiu Penuel.
26 Ja Jerobeam ajatteli sydämessänsä: nyt valtakunta tulee Davidin huoneelle jälleen:
Jeroboão disse em seu coração: “Agora o reino voltará à casa de Davi”.
27 Jos tämä kansa menee Jerusalemiin uhraamaan Herran huoneesen, ja tämän kansan sydän kääntyy jälleen herransa Rehabeamin Juudan kuninkaan puoleen; niin he tappavat minun ja palajavat jälleen Rehabeamin Juudan kuninkaan tykö.
Se este povo subir para oferecer sacrifícios na casa de Iavé em Jerusalém, então o coração deste povo voltará novamente para seu senhor, até mesmo para Roboão rei de Judá; e me matarão, e voltarão para Roboão rei de Judá”.
28 Ja kuningas piti neuvon ja teki kaksi kultaista vasikkaa; ja hän sanoi heille: teidän on työläs mennä Jerusalemiin, katso, tässä on sinun Jumalas, Israel, joka sinun on johdattanut Egyptin maalta.
Então o rei tomou conselho, e fez dois bezerros de ouro; e disse-lhes: “É demais para vocês subirem a Jerusalém. Olhai e vede vossos deuses, Israel, que vos fizeram subir da terra do Egito”!
29 Ja pani niistä yhden Beteliin, ja toisen pani hän Daniin.
Ele pôs um em Betel, e o outro em Dan.
30 Ja se asia joutui synniksi; sillä kansa meni sen yhden eteen hamaan Daniin.
Esta coisa se tornou um pecado, pois o povo chegou até Dan para adorar antes daquele que lá estava.
31 Niin teki hän myös huoneen kukkulalle ja teki papit halvimmista kansan seasta, jotka ei Levin lapsia olleet.
Ele fez casas de lugares altos, e fez sacerdotes entre todo o povo, que não eram dos filhos de Levi.
32 Ja Jerobeam teki juhlan viidentenätoistakymmenentenä päivänä, kahdeksantena kuukautena, niin kuin Juudan juhlapäivän, ja uhrasi alttarilla. Niin hän myös teki Betelissä, uhraten vasikoille, jotka hän tehnyt oli. Ja hän toimitti Betelin papit kukkuloille, jotka hän tehnyt oli.
Jeroboão ordenou uma festa no oitavo mês, no décimo quinto dia do mês, como a festa que está em Judá, e subiu ao altar. Ele o fez em Betel, sacrificando-se aos bezerros que havia feito, e colocou em Betel os sacerdotes dos lugares altos que havia feito.
33 Ja hän uhrasi alttarilla, (jonka hän Beteliin tehnyt oli) viidentenätoistakymmenentenä päivänä kahdeksantena kuukautena, jonka hän sydämessänsä ajatellut oli. Ja teki Israelin lapsille juhlan, ja uhrasi alttarilla suitsutukseksi.
Ele subiu ao altar que havia feito em Betel no décimo quinto dia do oitavo mês, mesmo no mês que ele havia planejado de seu próprio coração; e ordenou uma festa para os filhos de Israel, e subiu ao altar para queimar incenso.
