1 Kuninkaiden 11
1 Ja kunigas Salomo rakasti monta muukalaista vaimoa, Pharaon tytärtä, ja Moabilaisia, Ammonilaisia, Edomilaisia, Zidonilaisia ja Hetiläisiä,
Lekin Sulayman padixaⱨning kɵngli Pirǝwnning ⱪizidin baxⱪa kɵp qǝtǝllik ayallarƣa, jümlidin Moabiy, Ammoniy, Edomiy, Zidoniy, Ⱨittiy ayalliriƣa qüxkǝnidi.
2 Niistä kansoista, joista Herra Israelin lapsille sanonut oli: älkäät menkö heidän tykönsä, eikä hekään tulko teidän tykönne; sillä he kääntävät totisesti teidän sydämenne jumalainsa perään. Näihin suostui Salomo, rakastamaan heitä.
Pǝrwǝrdigar ǝslidǝ muxu ǝllǝr toƣruluⱪ Israillarƣa: «Ularning ⱪizlirini izdǝp barmanglar, wǝ ularni silǝrningkilǝrgǝ kirgüzmǝnglar; qünki ular kɵngülliringlarni qoⱪum ɵz mǝbudliriƣa azduridu» dǝp agaⱨlandurƣan. Biraⱪ Sulaymanning kɵngli dǝl xularƣa baƣlandi.
3 Ja hänellä oli seitsemänsataa ruhtinaallista emäntää ja kolmesataa jalkavaimoa; ja hänen vaimonsa käänsivät pois hänen sydämensä.
Uning yǝttǝ yüz ayali, yǝni hanixi wǝ üq yüz keniziki bar idi; ayalliri uning kɵnglini azdurup buriwǝtkǝnidi.
4 Kuin Salomo vanheni, käänsivät hänen emäntänsä hänen sydämensä vierasten jumalain perään, niin ettei hänen sydämensä ollut täydellinen Herran Jumalansa kanssa, niinkuin Davidin hänen isänsä sydän.
Xundaⱪ boldiki, Sulayman yaxanƣanda, uning ayalliri uning kɵnglini baxⱪa ilaⱨlarƣa azdurup buruwǝtti; xuning üqün uning kɵngli atisi Dawutningkidǝk Pǝrwǝrdigar Hudasiƣa mutlǝⱪ sadiⱪ bolmidi.
5 Ja niin vaelsi Salomo Astarotin Zidonilaisten jumalan perään, ja Milkomin Ammonilaisten kauheuden perään.
Xunga Sulayman Zidoniylarning mǝbudi Axtarotni, Ammoniylarning yirginqlik mǝbudi Milkomni izdidi;
6 Ja Salomo teki pahaa Herran edessä, ja ei seurannut Herraa täydellisesti, niinkuin hänen isänsä David.
Xuning bilǝn Sulayman Pǝrwǝrdigarning nǝziridǝ rǝzillik ⱪildi; u atisi Dawut Pǝrwǝrdigarƣa ǝgǝxkǝndǝk izqilliⱪ bilǝn ǝgǝxmidi.
7 Silloin rakensi Salomo korkeuden Kamokselle, Moabilaisten kauhistukselle, sille vuorelle, joka on Jerusalemin edessä, ja Molokille Ammonilaisten kauhistukselle.
Andin Sulayman Yerusalem aldidiki edirliⱪta Moabiylarning yirginqlik mǝbudi Kemox ⱨǝm Ammoniylarning yirginqlik mǝbudi Milkom üqün bir «yuⱪiri jay»ni yasidi;
8 Niin teki Salomo kaikille muukalaisille emännillensä, jotka jumalillensa suitsuttivat ja uhrasivat.
xuningdǝk ɵzining mǝbudliriƣa huxbuy yaⱪidiƣan wǝ ⱪurbanliⱪ ⱪilidiƣan ⱨǝrbir yat ǝllik ayali üqünmu u xundaⱪ ⱪildi;
9 Ja Herra vihastui Salomon päälle, että hänen sydämensä oli kääntynyt pois Herrasta Israelin Jumalasta, joka hänelle kahdesti ilmaantunut oli.
Xunga Pǝrwǝrdigar Sulaymandin rǝnjidi; gǝrqǝ U uningƣa ikki ⱪetim kɵrüngǝn bolsimu, xundaⱪla uningƣa dǝl muxu ix toƣruluⱪ, yǝni baxⱪa ilaⱨlarni izdimǝslikini tapiliƣan bolsimu, uning kɵngli Israilning Hudasi Pǝrwǝrdigardin aynip kǝtti; u Pǝrwǝrdigarning tapiliƣiniƣa ǝmǝl ⱪilmidi.
10 Ja häntä näistä kieltänyt oli, ettei hänen pitänyt vaeltaman vierasten jumalain perään; ja ei kuitenkaan pitänyt, mitä Herra hänelle käskenyt oli.
11 Sanoi siis Herra Salomolle: että se on tapahtunut sinulta, ja et sinä pitänyt minun liittoani ja minun käskyjäni, jotka minä sinulle käskin; niin minä totisesti repäisen valtakunnan sinulta, ja annan sen palvelialles.
Xuning üqün Pǝrwǝrdigar Sulaymanƣa mundaⱪ dedi: — «Sǝn xundaⱪ ⱪiliwerip, Mening sanga buyruƣan ǝⱨdǝm bilǝn bǝlgilirimni tutmiƣining üqün, Mǝn jǝzmǝn padixaⱨliⱪni sǝndin yirtiwetip hizmǝtkaringƣa berimǝn.
12 En minä kuitenkaan sitä tee sinun ajallas, isäs Davidin tähden; mutta poikas kädestä minä sen repäisen.
Lekin atang Dawutning wǝjidin sening ɵz künliringdǝ Mǝn xundaⱪ ⱪilmaymǝn, bǝlki oƣlungning ⱪolidin uni yirtiwetimǝn.
13 En minä kuitenkaan koko valtakuntaa repäise: yhden sukukunnan minä annan pojalles, Davidin minun palveliani tähden ja Jerusalemin tähden, jonka minä olen valinnut.
Lekin pütün padixaⱨliⱪni uningdin yirtiwǝtmǝymǝn, bǝlki ⱪulum Dawutning wǝjidin wǝ Ɵzüm talliƣan Yerusalem üqün oƣlungƣa bir ⱪǝbilini ⱪaldurup ⱪoyimǝn».
14 Ja Herra nosti Salomolle vihollisen, Hadadin Edomilaisen, kuninkaallisesta suvusta Edomissa.
Əmma Pǝrwǝrdigar Sulaymanƣa bir düxmǝn, yǝni Edomluⱪ Ⱨadadni ⱪozƣidi, u kixi Edomning padixaⱨining nǝslidin idi.
15 Sillä kun David oli Edomissa, ja Joab sodanpäämies meni hautaamaan tapetuita, ja löi kuoliaaksi kaiken miehenpuolen Edomissa;
Əslidǝ Dawut Edom bilǝn [jǝng ⱪilƣan] waⱪitta, ⱪoxunning sǝrdari Yoab Edomning ⱨǝmmǝ ǝrlirini yoⱪatⱪanidi (qünki Edomdiki ⱨǝmmǝ ǝrlǝrni yoⱪatⱪuqǝ, Yoab bilǝn barliⱪ Israillar u yǝrdǝ altǝ ay turƣanidi); u ɵltürülgǝnlǝrni kɵmgili qiⱪⱪanda
16 Sillä Joab ja koko Israel viipyi kuusi kuukautta siellä, siihen asti että hän kaiken miehenpuolen Edomissa hävitti;
17 Niin pakeni Hadad ja muutamat Edomin miehet hänen kanssansa hänen isänsä palvelioista, ja menivät Egyptiin; mutta Hadad oli vähä nuorukainen.
Ⱨadad atisining birnǝqqǝ Edomiy hizmǝtqiliri bilǝn Misirƣa ⱪeqip kǝtkǝnidi. Ⱨadad u qaƣda kiqik bala idi.
18 Ja he nousivat Midianista ja tulivat Paraniin, ja ottivat kanssansa miehiä Paranista, ja menivät Egyptiin, Pharaon Egyptin kuninkaan tykö, joka antoi hänelle huoneen ja elatuksen, ja maan hän myös antoi hänelle.
Ular Midiyan zeminidin qiⱪip Paranƣa kǝldi. Ular Parandin birnǝqqǝ adǝmni elip ɵzlirigǝ ⱪoxup Misirƣa, yǝni Misirning padixaⱨi Pirǝwnning ⱪexiƣa kǝldi. Pirǝwn uningƣa bir ɵy tǝⱪsim ⱪilip, ozuⱪ-tülükmu tǝminlidi ⱨǝmdǝ bir parqǝ yǝrnimu uningƣa tǝⱪdim ⱪildi.
19 Ja Hadad löysi suuren armon Pharaon edessä, niin että hän antoi hänelle emäntänsä kuningatar Tapheneksen sisaren emännäksi.
Ⱨadad Pirǝwnning nǝziridǝ kɵp iltipat tapⱪan bolup, u ɵz hotunining singlisini, yǝni Taⱨpǝnǝs hanixning singlisini uningƣa hotun ⱪilip bǝrdi.
20 Ja Tapheneksen sisar synnytti hänelle Genubatin hänen poikansa. Ja Taphenes kasvatti hänen Pharaon huoneessa, niin että Genubat oli Pharaon huoneessa Pharaon lasten seassa.
Taⱨpǝnǝsning singlisi uningƣa bir oƣul, Genubatni tuƣup bǝrdi. Taⱨpǝnǝs Pirǝwnning ordisida uni ɵzi qong ⱪildi. Andin Genubat Pirǝwnning ailisi, yǝni Pirǝwnning oƣulliri arisida turdi.
21 Kuin Hadad Egyptissä kuuli Davidin nukkuneeksi isäinsä kanssa, ja että sodanpäämies Joab oli kuollut; sanoi hän Pharaolle: päästä minua menemään minun maalleni,
Ⱨadad Misirda: «Dawut ata-bowilirining arisida uhlap ⱪaldi» wǝ «Ⱪoxunning sǝrdari Yoabmu ɵldi» dǝp angliƣanda Pirǝwngǝ: — Mening ɵz yurtumƣa beriximƣa ijazǝt ⱪilƣayla, dedi.
22 Pharao vastasi häntä: mitä sinulta puuttuu minun tykönäni, ettäs tahdot mennä sinun maalles? Hän sanoi: ei mitään, vaan salli minun kuitenkin mennä.
Pirǝwn uningƣa: — Sening ɵz yurtumƣa baray degining nemǝ degining, mening ⱪeximda sanga nemǝ kǝmlik ⱪilidu? — dedi. U jawabǝn: — Ⱨeq nǝrsǝ kǝm ǝmǝs, ǝmma nemila bolmisun meni kǝtkili ⱪoyƣayla, dedi.
23 Ja Jumala nosti myös hänelle vihamiehen Resonin ElJadan pojan, joka oli karannut herraltansa HadadEseriltä Zoban kuninkaalta,
Huda Sulaymanƣa yǝnǝ bir düxminini ⱪozƣidi; u bolsa ƣojisi, yǝni Zobaⱨning padixaⱨi Ⱨadad’ezǝrning yenidin ⱪeqip kǝtkǝn Eliadaning oƣli Rǝzon idi.
24 Ja kokosi miehiä häntä vastaan, ja hän oli sotajoukon päämies silloin kuin David surmasi heitä; ja he menivät Damaskuun ja asuivat siellä, ja hallitsivat Damaskuussa.
Dawut [Zobaⱨliⱪlarni] ⱪǝtl ⱪilƣanda Rǝzon ulardin bir top adǝmni ɵzigǝ toplap ularning sǝrdari boldi. Andin keyin bular Dǝmǝxⱪⱪǝ berip u yǝrdǝ turup, Dǝmǝxⱪ üstidin ⱨɵküm sürdi.
25 Ja hän oli Israelin vihollinen niinkauvan kuin Salomo eli, paitsi sitä vahinkoa, jonka Hadad teki; hän kauhistui Israelia ja tuli Syrian kuninkaaksi.
Xuning bilǝn Ⱨadad Israilƣa awariqilik tuƣdurƣandin baxⱪa, Rǝzon Sulaymanning barliⱪ künliridǝ Israilning düxmini idi; u Israilni ɵq kɵrǝtti, ɵzi Suriyǝ üstidǝ padixaⱨ idi.
26 Niin myös Jerobeam Nebatin poika Ephratilainen Zarebasta, Salomon palvelia; hänen äitinsä nimi oli Zeruga, leskivaimo; hän nosti myös kätensä kuningasta vastaan.
Sulaymanning Yǝroboam degǝn bir hizmǝtkari bar idi. U Zǝrǝdaⱨdin kǝlgǝn Əfraimiy Nibatning oƣli bolup, anisi Zǝruaⱨ isimlik bir tul ayal idi. Yǝroboammu padixaⱨⱪa ⱪarxi qiⱪti.
27 Ja tämä on syy, jonkatähden hän kätensä nosti kuningasta vastaan: Kuin Salomo rakensi Milon, sulki hän isänsä Davidin kaupungin raon.
Uning padixaⱨⱪa ⱪarxi qiⱪixtiki sǝwǝbi mundaⱪ idi: Sulayman Millo ⱪǝl’ǝsini yasiƣanda, atisi Dawutning xǝⱨiridiki sepilning bir bɵsükini yasawatatti;
28 Ja Jerobeam oli jalo sotamies: ja koska Salomo näki nuorukaisen kelpaavaiseksi, asetti hän hänen koko Josephin huoneen kuormain päälle.
Yǝroboam ⱪawul ⱪǝysǝr yigit idi; Sulayman yigitning ixqan wǝ qaⱪⱪan ikǝnlikini kɵrüp, uni Yüsüpning jǝmǝtigǝ buyrulƣan ixning üstigǝ ⱪoydi.
29 Se tapahtui siihen aikaan, että Jerobeam meni ulos Jerusalemista, ja propheta Ahia Silosta löysi hänen tiellä, ja hänen yllänsä oli uusi hame, ja he olivat ainostansa kahden kedolla.
Xu künlǝrdǝ Yǝroboam Yerusalemdin qiⱪiwatⱪanda, uni izdǝwatⱪan Xiloⱨluⱪ Ahiyaⱨ pǝyƣǝmbǝr uni yolda uqratti. Ahiyaⱨ yipyengi bir tonni kiywalƣanidi. Ikkisi dalada yalƣuz ⱪalƣanda
30 Ja Ahia rupesi uuteen hameesen, joka hänen yllänsä oli, ja repäisi kahdeksitoistakymmeneksi kappaleeksi,
Ahiyaⱨ üstidiki tonni ⱪoliƣa elip, uni yirtip on ikki parqǝ ⱪilip
31 Ja sanoi Jerobeamille: ota kymmenen kappaletta sinulle; sillä näin sanoo Herra Israelin Jumala: katso, minä repäisen valtakunnan Salomon kädestä, ja annan sinulle kymmenen sukukuntaa:
Yǝroboamƣa mundaⱪ dedi: — «Ɵzünggǝ on parqini alƣin; qünki Israilning Hudasi Pǝrwǝrdigar mundaⱪ dǝydu: — «Mana, padixaⱨliⱪni Sulaymanning ⱪolidin yirtiwetip on ⱪǝbilini sanga berimǝn.
32 Yksi sukukunta jää hänelle, Davidin minun palveliani tähden ja Jerusalemin kaupungin tähden, jonka minä olen valinnut kaikista Israelin sukukunnista.
Biraⱪ Ⱪulum Dawutning wǝjidin wǝ Yerusalem, yǝni Israilning ⱨǝmmǝ ⱪǝbililiridin talliƣan xǝⱨǝr üqün bir ⱪǝbilǝ uningƣa ⱪalidu.
33 Että he ovat minun hyljänneet ja kumartaneet Astarotia Zidonilaisten jumalaa, Kamosta Moabilaisten jumalaa ja Milkomia Ammonin lasten jumalaa, ja ei vaeltaneet minun tielläni eikä tehneet, mitä minulle kelpasi, minun säätyjäni ja minun oikeuttani, niinkuin David hänen isänsä.
— Qünki ular Meni taxlap Zidoniylarning ayal mǝbudi Axtarotⱪa, Moabiylarning mǝbudi Kemoxⱪa wǝ Ammoniylarning mǝbudi Milkomƣa sǝjdǝ ⱪilip, uning atisi Dawutning ⱪilinƣinidǝk ⱪilmay, Mening bǝlgilimilirim bilǝn ⱨɵkümlirimgǝ ǝmǝl ⱪilmay, nǝzirimdǝ durus bolƣanni ⱪilmidi, Mening yollirimda mangmidi;
34 En minä kuitenkaan ota kaikea valtakuntaa hänen kädestänsä, vaan teen hänen ruhtinaaksi hänen elinajaksensa, Davidin minun palveliani tähden, jonka minä valitsin; sillä hän piti minun käskyni ja säätyni.
lekin pütkül padixaⱨliⱪni uning ⱪolidin tartiwalmaymǝn; qünki Mǝn talliƣan, Ɵz ǝmrlirim wǝ bǝlgilimilirimni tutⱪan ⱪulum Dawutni dǝp, uning ɵmrining barliⱪ künliridǝ uni ⱨɵküm sürgüqi ⱪilip ⱪaldurimǝn.
35 Mutta hänen poikansa kädestä otan minä valtakunnan, ja annan sinulle kymmenen sukukuntaa.
Əmma padixaⱨliⱪni uning oƣlining ⱪolidin tartip elip, sanga berimǝn, yǝni on ⱪǝbilini berimǝn.
36 Mutta hänen pojallensa annan minä yhden sukukunnan, että minun palveliallani Davidilla olis aina valkeus minun edessäni Jerusalemissa, siinä kaupungissa, jonka minä olen valinnut minulleni, pannakseni nimeni sinne.
Lekin Mening namimning xu yǝrdǝ boluxiƣa Ɵzüm talliƣan xǝⱨǝr Yerusalemda, Mening aldimda ⱪulum Dawut üqün ⱨǝmixǝ yoruⱪ bir qiraƣ bolsun dǝp, uning oƣliƣa bir ⱪǝbilini berǝy.
37 Niin otan minä nyt sinun hallitsemaan kaikissa mitä sydämes halajaa, ja sinun pitää oleman Israelin kuningas.
Mǝn seni tallap, seni barliⱪ haliƣan yǝrlǝr üstidǝ ⱨɵküm sürgüzimǝn, sǝn Israilƣa padixaⱨ bolisǝn.
38 Jos sinä kuulet kaikkia, mitä minä sinulle käsken, ja vaellat minun tielläni, ja teet mitä minulle kelpaa, pitäen minun säätyni ja käskyni, niin kuin David minun palveliani teki; niin minä olen sinun kanssas, ja rakennan sinulle vahvan huoneen, niinkuin minä Davidille rakensin, ja annan sinulle Israelin.
Wǝ xundaⱪ boliduki, ǝgǝr sǝn ⱨǝmmǝ buyruƣanlirimni anglap, Mening yollirimda mengip, nǝzirimdǝ durus bolƣanni ⱪilip, ⱪulum Dawut ⱪilƣandǝk Mening bǝlgilirim bilǝn ǝmrlirimni tutsang, ǝmdi Mǝn sǝn bilǝn billǝ bolimǝn wǝ Dawutⱪa bir jǝmǝt tikliginimdǝk, sangimu mustǝⱨkǝm bir jǝmǝt tiklǝymǝn wǝ Israilni sanga tǝⱪdim ⱪilimǝn.
39 Ja näin alennan minä sentähden Davidin siemenen, en kuitenkaan ijankaikkisesti.
Dawutning nǝslini xu ixlar tüpǝylidin harlap pǝs ⱪilimǝn, lekin mǝnggülük ǝmǝs»».
40 Mutta Salomo pyysi tappaa Jerobeamia. Niin Jerobeam nousi ja pakeni Egyptiin, Sisakin, Egyptin kuninkaan tykö, ja oli Egyptissä Salomon kuolemaan asti.
Xuning üqün Sulayman Yǝroboamni ɵltürüxkǝ pursǝt izdǝytti. Lekin Yǝroboam ⱪeqip Misirning padixaⱨi Xixakning ⱪexiƣa bardi; Sulayman ɵlgüqǝ u Misirda turdi.
41 Mitä muuta Salomosta sanomista on, hänen tekonsa ja taitonsa: eikö ne ole kirjoitetut Salomon aikakirjassa?
Sulaymanning baxⱪa ixliri, uning ⱨǝmmǝ ⱪilƣan ǝmǝlliri wǝ uning danaliⱪi bolsa «Sulaymanning Əmǝlliri» degǝn kitabⱪa pütülgǝn ǝmǝsmidi?
42 Mutta aika, kuin Salomo hallitsi Jerusalemissa kaiken Israelin ylitse, oli neljäkymmentä ajastaikaa.
Sulaymanning Yerusalemda Israilning üstidǝ ⱨɵküm sürgǝn waⱪti ⱪiriⱪ yil boldi.
43 Ja Salomo nukkui isäinsä kanssa ja haudattiin isänsä Davidin kaupunkiin. Ja hänen poikansa Rehabeam tuli kuninkaaksi hänen siaansa.
Sulayman ata-bowilirining arisida uhlidi wǝ atisi Dawutning xǝⱨiridǝ dǝpnǝ ⱪilindi. Andin oƣli Rǝⱨoboam ornida padixaⱨ boldi.
