Psalmowo 147
1 Mikafu Yehowa. Aleke mehenyoe be woadzi kafukafuha na míaƒe Mawu la o! Aleke wòhevivina, eye wòdze be woakafui!
Kiittäkäät Herraa! sillä Jumalaamme kiittää on kallis asia: kiitos on suloinen ja kaunis.
2 Yehowa gbugbɔ tso Yerusalem du la, eye wòkplɔ Israel ƒe aboyomewo gbɔe.
Herra rakentaa Jerusalemin, ja kokoo hajoitetut Israelilaiset.
3 Eda gbe le ame siwo ƒe dzi gbã la ŋu, eye wòbla woƒe abiwo na wo.
Hän parantaa murretut sydämet, ja sitoo heidän kipunsa.
4 Eyae ɖo xexlẽme na ɣletiviwo, eye wòyɔa ɖe sia ɖe ƒe ŋkɔ.
Hän lukee tähdet, ja kutsuu heitä kaikkia nimeltänsä.
5 Gãe nye míaƒe Aƒetɔ la, eye eƒe ŋusẽ tri akɔ ŋutɔ, seɖoƒe meli na eƒe gɔmesese o.
Suuri on meidän Herramme, ja suuri hänen voimansa, ja hänen viisautensa on määrätöin.
6 Yehowa kpɔa ame siwo bɔbɔa wo ɖokui la dzi, ke etsɔ ame vɔ̃ɖi ya xlã ɖe anyigba.
Herra ojentaa raadolliset, ja jumalattomat maahan paiskaa.
7 Midzi ha na Yehowa kple akpedada, eye miƒo ha na míaƒe Mawu la kple kasaŋku.
Vuoroin veisatkaat Herralle kiitossanalla, ja veisatkaat meidän Herrallemme kanteleella;
8 Etsɔa lilikpo xea yamee, eye wònana tsi dzana ɖe anyigba la dzi hewɔnɛ be gbe miena ɖe togbɛwo dzi.
Joka taivaan pilvillä peittää ja antaa sateen maan päälle; joka ruohot vuorilla kasvattaa;
9 Enaa nuɖuɖu nyiwo kple akpaviã siwo le xɔxlɔ̃m nɛ.
Joka eläimille antaa heidän ruokansa, ja kaarneen pojille, jotka häntä avuksensa huutavat.
10 Eƒe dzidzɔ mele sɔ ƒe ŋusẽ me loo, alo amegbetɔ ƒe afɔ me o;
Ei hän mielisty hevosten väkevyyteen, eikä hänelle kelpaa miehen sääriluut.
11 ke boŋ Yehowa ƒe dzidzɔkpɔkpɔ le ame siwo vɔ̃nɛ la me, ame siwo tsɔa woƒe mɔkpɔkpɔ dana ɖe eƒe lɔlɔ̃ si meʋãna o la dzi.
Herralle kelpaavat ne, jotka häntä pelkäävät, ja jotka hänen laupiuteensa uskaltavat.
12 O! Yerusalem, do Yehowa ɖe dzi, O! Zion, kafu wò Mawu la,
Ylistä, Jerusalem, Herraa: kiitä, Zion, sinun Jumalaas!
13 elabena eyae glã wò agbowo ƒe gametiwo, eye wòyra ame siwo le mewò.
Sillä hän vahvistaa sinun porttis salvat, ja siunaa sinussa sinun lapses.
14 Ena ŋutifafa le wò liƒowo dzi, eye wòtsɔ mɔlu nyuitɔ ɖi ƒo na wòe.
Hän saattaa rauhan sinun ääriis, ja ravitsee sinua parhailla nisuilla.
15 Eɖo eƒe sedede ɖe anyigba la dzi, eye eƒe nya kaka kple du ɖo teƒewo.
Hän lähettää puheensa maan päälle: hänen sanansa nopiasti juoksee.
16 Ekaka tsikpe abe ɖetifu ene, eye wòkaka afu abe dzofi ene.
Hän antaa lumen niinkuin villan; hän hajoittaa härmän niinkuin tuhan.
17 Eɖo kpetsi ɖe anyigba abe kpekui ene. Ame ka ate ŋu anɔ te ɖe wò ya fafɛ la nu?
Hän heittää rakeensa niinkuin palat; kuka hänen pakkasensa edessä kestää?
18 Edɔ eƒe nya ɖa, eye wòlolo wo. Ede ŋusẽ eƒe yawo me, eye tsiwo de asi sisi me.
Hän lähettää sanansa, ja sulaa ne; hän antaa tuulen puhaltaa, niin vedet juoksevat.
19 Eɖe eƒe nya fia Yakob eye wòɖe eƒe sewo kple sededewo fia Israel.
Hän ilmoittaa Jakobille sanansa, ja Israelille säätynsä ja oikeutensa.
20 Mewɔ esia na dukɔ bubu aɖeke o, eye womenya eƒe sewo o. Mikafu Yehowa.
Ei hän niin tehnyt kaikille pakanoille; eikä he tiedä hänen oikeuttansa, Halleluja!
