Psalmowo 122

1 David ƒe mɔzɔha. Mekpɔ dzidzɔ kple ame siwo gblɔ nam be, “Mina míayi Yehowa ƒe aƒe me.”

Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä iloitsen niistä, jotka minulle sanovat: että me menemme Herran huoneeseen,

2 O! Yerusalem, míaƒe afɔwo le wò agbowo nu.

Ja että meidän jalkamme pitää seisoman sinun porteissas, Jerusalem.

3 Wotso Yerusalem, eye nèle abe du si tsyia ɖe wo nɔewo nu ene.

Jerusalem on rakennettu kaupungiksi, johon on tuleminen kokoon,

4 Afi ma to vovovoawo yina, Yehowa ƒe toawo, be woakafu Yehowa, le ɖoɖo si wòna Israel nu.

Että sukukunnat astuisivat sinne ylös, Herran sukukunnat, Israelille todistukseksi, kiittämään Herran nimeä.

5 Afi ma woɖo ʋɔnudrɔ̃zikpuiwo ɖo, David ƒe aƒe la ƒe fiazikpuiwo.

Sillä siellä ovat istuimet rakennetut tuomittaa, Davidin huoneen istuimet.

6 Mido gbe ɖa, abia ŋutifafa na Yerusalem be, “Ame siwo lɔ̃ wò la nenɔ dedie.

Toivottakaat Jerusalemille rauhaa: he menestyköön, jotka sinua rakastavat!

7 Ŋutifafa nenɔ wò gliwo me kple dedinɔnɔ le wò fiasãwo me.”

Rauha olkoon sinun muureis sisällä, ja onni sinun huoneissas!

8 Le nɔvinye ŋutsuwo kple xɔ̃nyewo ta, magblɔ be, “Ŋutifafa nenɔ mewò.”

Minun veljieni ja ystäväini tähden minä toivotan nyt sinulle rauhaa!

9 Le Yehowa, míaƒe Mawu la ƒe aƒe la ta, madi dzidzedze na wò.

Herran meidän Jumalamme huoneen tähden etsin minä sinun parastas.