Konyifahawo 3
1 Nyee nye ŋutsu si kpe fu le eƒe dziku ƒe ameƒoti te.
Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt hänen vihastuksensa vitsan alla.
2 Enyam ɖe nu eye wòna mezɔ viviti me, menye kekeli me o;
Minut hän on johdattanut ja kuljettanut pimeyteen eikä valkeuteen.
3 Vavã etrɔ eƒe asiwo ɖe ŋutinye atraɖii le ŋkeke blibo la me.
Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä, yhäti, kaiken päivää.
4 Ena be nye ŋutilã kple nye ŋutigbalẽ do xoxo eye wògbã ƒu ɖe lãme nam.
Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani, musertanut minun luuni.
5 Eva dze dzinye eye wòtsɔ veve helĩhelĩ kple fukpekpe tɔ kpɔ ɖe ŋunye.
Hän on rakentanut varustukset minua vastaan ja piirittänyt minut myrkyllä ja vaivalla.
6 Ena menɔ viviti me abe ame siwo ku gbe aɖe gbe ke ene.
Hän on pannut minut asumaan pimeydessä niinkuin ikiaikojen kuolleet.
7 Etɔ kpɔ ƒo xlãm ale be nyemate ŋu asi o, eɖom anyi kple gakɔsɔkɔsɔ.
Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin.
8 Ne meyɔe alo do ɣli be wòaxɔ nam gɔ̃ hã la, edoa ʋɔ ɖe nye gbedodoɖa nu.
Vaikka minä huudan ja parun, hän vaientaa minun rukoukseni.
9 Etsɔ kpe gãwo xe mɔ me nam eye wòglɔ̃ nye mɔwo.
Hakatuista kivistä hän on tehnyt minun teilleni muurin, on mutkistanut minun polkuni.
10 Abe sisiblisi si de xa ɖi kple dzata si le adeklo dzi ene la,
Vaaniva karhu on hän minulle, piilossa väijyvä leijona.
11 ehem ɖa le mɔ me eye wòvuvum, hegblẽm ɖi kpeɖeŋutɔmanɔsitɔe.
Hän on vienyt harhaan minun tieni ja repinyt minut kappaleiksi, hän on minut autioksi tehnyt.
12 Evu eƒe da me eye wòdzidze eƒe dati ɖe dzinye.
Hän on jännittänyt jousensa ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi.
13 Etsɔ aŋutrɔwo le eƒe daku me tsɔ ŋɔ nye dzi.
Hän on ampunut munuaisiini nuolet, viinensä lapset.
14 Mezu nu ɖikokoe le nye amewo katã dome, woɖua fewu le ŋunye to hadzidzi me ŋkeke blibo la katã.
Minä olen joutunut koko kansani nauruksi, heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa.
15 Etsɔ ama veve ɖi ƒo nam eye wòkpe veve nam meno.
Hän on ravinnut minua katkeruudella, juottanut minua koiruoholla.
16 Etsɔ kpe ŋe aɖu nam eye wòfanyam ɖe kewɔ me.
Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan, painanut minut alas tomuun.
17 Woxɔ ŋutifafa le asinye, meŋlɔ nu si dzɔgbenyui nye la be.
Sinä olet syössyt minun sieluni ulos, rauhasta pois, minä olen unhottanut onnen.
18 Eya ta megblɔ be, “Nye atsyɔ̃nu yi eye nu siwo katã mele mɔ kpɔm na tso Yehowa gbɔ la hã nu va yi.”
Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia ja Herran odotus.
19 Meɖo ŋku nye hiã, tsaglalãtsatsa, dzigbagbã kple vevesese dzi.
Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani, koiruohoa ja myrkkyä.
20 Meɖo ŋku wo katã dzi nyuie eye nye luʋɔ bɔbɔ eɖokui le menye.
Sinä kyllä muistat sen, että minun sieluni on alaspainettu.
21 Ke esia dzi meɖo ŋkue eye mɔkpɔkpɔ ɖo asinye:
Tämän minä painan sydämeeni, sentähden minä toivon.
22 Le Yehowa ƒe lɔlɔ̃ deto la ta wometsrɔ̃ mí o elabena eƒe nublanuikpɔkpɔ mevɔna o.
Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:
23 Wozua yeye ŋdi sia ŋdi, wò nuteƒewɔwɔ lolo ŋutɔ.
se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa.
24 Megblɔ na ɖokuinye be, “Yehowae nye nye gomekpɔkpɔ, eya ta manɔ esinu kpɔm.”
Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen.
25 Yehowa ƒe dɔ me nyo na ame siwo tsɔ woƒe mɔkpɔkpɔ da ɖe edzi, kple ame siwo dinɛ vevie.
Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii.
26 Enyo be woalala le ɖoɖoezizi me na Yehowa ƒe ɖeɖe.
Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua.
27 Enyo na ame be wòatsɔ kɔkuti le ɖekakpuime.
Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.
28 Nenɔ anyi le ɖoɖoezizi me elabena Yehowae tsɔ kɔkuti la da ɖe edzi.
Istukoon hän yksin ja hiljaa, kun Herra on sen hänen päällensä pannut.
29 Netsɔ eƒe mo ƒo ɖe ke me, ɖewohĩ mɔkpɔkpɔ gali.
Laskekoon suunsa tomuun-ehkä on vielä toivoa.
30 Neɖo to me anyi na ame si le eƒo ge eye ŋukpe neyɔe fũu.
Ojentakoon hän posken sille, joka häntä lyö, saakoon kyllälti häväistystä.
31 Elabena Aƒetɔ la metsɔa ame ƒua gbe ɖikaa o
Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti;
32 Togbɔ be ehea nuxaxa vɛ hã la, egakpɔa nublanui na ame, eye eƒe lɔlɔ̃ si nu metsina gbeɖe o la de to ŋutɔ.
vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa.
33 Elabena mehea fukpekpe kple nuxaxa vaa amegbetɔviwo dzi ɖe dzidzɔ teƒe o.
Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia.
34 Woafanya anyigbadzigamenɔlawo katã kple afɔ.
Kun jalkojen alle poljetaan kaikki vangit maassa,
35 Ne woagbe nu si nye ame tɔ la tsɔtsɔ nɛ le Dziƒoʋĩtɔ la ŋkume,
kun väännetään miehen oikeutta Korkeimman kasvojen edessä,
36 eye wotrɔ gbo ame dzɔdzɔe ƒe nya; ɖe Aƒetɔ la makpɔ esiawo oa?
kun ihmiselle tehdään vääryyttä hänen riita-asiassaan-eikö Herra sitä näkisi?
37 Ame ka aƒo nu eye wòava eme, ne menye Aƒetɔ lae ɖe gbe o?
Onko kukaan sanonut, ja se on tapahtunut, jos ei Herra ole käskenyt?
38 Ɖe menye Dziƒoʋĩtɔ la ƒe nu mee dzɔgbevɔ̃enyawo kple dzidzɔnyawo siaa doa go tsona oa?
Eikö lähde Korkeimman suusta paha ja hyvä?
39 Nu ka ta amegbetɔ ahe nya ne wohe to nɛ ɖe eƒe nu vɔ̃wo ta?
Miksi tuskittelee ihminen eläessään, mies syntiensä palkkaa?
40 Mina míalé ŋku ɖe míaƒe zɔzɔme ŋu ne míado wo akpɔ eye mina míatrɔ ɖe Yehowa ŋu.
Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä ja palatkaamme Herran tykö.
41 Mina míado míaƒe dziwo kple asiwo ɖe Mawu gbɔ le dziƒo ahagblɔ bena:
Kohottakaamme sydämemme ynnä kätemme Jumalan puoleen, joka on taivaassa.
42 “Míewɔ nu vɔ̃ hedze aglã eye mètsɔe ke mi o.
Me olemme luopuneet pois ja olleet kapinalliset; sinä et ole antanut anteeksi,
43 “Ètsɔ dziku tsyɔ ɖokuiwò dzi eye nèti mía yome hewu mí nublanuimakpɔmakpɔtɔe.
olet peittänyt itsesi vihassasi, ajanut meitä takaa, surmannut säälimättä;
44 Ètsɔ lilikpo tsyiɔ ɖokuiwò dzi ale be, gbedodoɖa aɖeke mate ŋu aɖo gbɔwò o.
olet peittänyt itsesi pilvellä, niin ettei rukous pääse lävitse.
45 Ètsɔ mí wɔ ŋunyɔnu kple gbeɖuɖɔe le dukɔwo dome.
Tunkioksi ja hylyksi sinä olet meidät tehnyt kansojen seassa.
46 “Míaƒe futɔwo katã ke nu baa ɖe mía ŋuti.
Suut ammollaan meitä vastaan ovat kaikki meidän vihamiehemme.
47 Ŋɔdzi lé mí; míedze ʋe me eye tsɔtsrɔ̃ kple gbegblẽ va mía dzi.”
Osaksemme on tullut kauhu ja kuoppa, turmio ja sortuminen.
48 Nye ŋkuwo le aɖatsi fam yoyoyo elabena wotsrɔ̃ nye amewo.
Vesipurot juoksevat minun silmistäni tyttären, minun kansani, sortumisen tähden.
49 Nye ŋkuwo le aɖatsi fam ɖaa, enu gbe tsotso,
Minun silmäni vuotaa lakkaamatta, hellittämättä
50 va se ɖe esime Yehowa aɖo ŋku anyi tso dziƒo akpɔe.
siihen asti, kunnes katsoo, kunnes näkee Herra taivaasta.
51 Nu si mekpɔ la na nye luʋɔ xa nu ɖe nyɔnu siwo katã le nye dua me la ta.
Silmäni tuottaa tuskaa minun sielulleni kaikkien minun kaupunkini tyttärien tähden.
52 Ame siwo nye nye futɔwo madzemadzee la ɖem ɖe nu abe xevi ene.
Kiihkeästi pyydystivät minua kuin lintua ne, jotka syyttä ovat vihamiehiäni.
53 Wodze agbagba be woatso nye agbe nu le vudo me eye wofɔ kpe ƒum.
He sulkivat kuoppaan minun elämäni ja heittivät päälleni kiviä.
54 Tsi fie le tanye eye mesusu be evɔ nam.
Vedet tulvivat minun pääni ylitse; minä sanoin: olen hukassa.
55 O Yehowa, wò ŋkɔe meyɔ le vudoa ƒe gogloƒe ke.
Minä huusin sinun nimeäsi, Herra, kuopan syvyydestä.
56 Èse nye kukuɖeɖe be, “Mègado toku nye ɣlidodo eye nàgbe akɔfafa nam o.”
Sinä kuulit minun huutoni: "Älä peitä korvaasi minun avunhuudoltani, että saisin hengähtää".
57 Ète va gbɔnye esi meyɔ wò eye nègblɔ be, “Mègavɔ̃ o.”
Sinä olit läsnä silloin, kun minä sinua huusin; sinä sanoit: "Älä pelkää".
58 O, Aƒetɔ, èxɔ nye nya ɖe akɔ eye nèɖe nye agbe.
Sinä, Herra, ajoit minun riita-asiani, lunastit minun henkeni.
59 Wò ŋutɔ èkpɔ, O Yehowa, vɔ̃ si wowɔ ɖe ŋutinye. Na nye nya nadzɔ!
Olethan nähnyt, Herra, minun kärsimäni sorron: hanki minulle oikeus.
60 Èkpɔ woƒe hlɔ̃biabia ƒe kpekpeme kple nugbe siwo woɖo ɖe ŋunye.
Olethan nähnyt kaiken heidän kostonhimonsa, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
61 O Yehowa, èse woƒe dzudzuwo kple nu siwo katã woɖo ɖe ŋunye
Sinä olet kuullut heidän häväistyksensä, Herra, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
62 kple nye futɔwo ƒe dalĩdodo kple nuƒoƒo le ŋunye ŋkeke blibo la.
Minun vastustajaini huulet ja heidän aikeensa ovat minua vastaan kaiken päivää.
63 Nye kɔ nàkpɔ wo ɖa! Wole anyinɔƒe o, wole tsitrenu o, woɖua fewu le ŋunye le woƒe hadzidziwo me.
Istuivatpa he tai nousivat, katso: minä olen heillä pilkkalauluna.
64 O Yehowa, xe fe si dze wo la na wo, ɖe nu siwo woƒe asiwo wɔ la ta.
Kosta heille, Herra, heidän kättensä teot.
65 Tsɔ nutsyɔnu tsyɔ woƒe dziwo dzi eye nàna be wò fiƒode nanɔ wo dzi!
Paaduta heidän sydämensä, kohdatkoon heitä sinun kirouksesi.
66 Ti wo yome kple dziku eye nàtsrɔ̃ wo le Yehowa ƒe dziƒo te.
Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät Herran taivaan alta.
