Konyifahawo 3
1 Nyee nye ŋutsu si kpe fu le eƒe dziku ƒe ameƒoti te.
Minä olen mies, jonka viheliäisyyttä nähdä täytyy hänen hirmuisuutensa vitsan kautta.
2 Enyam ɖe nu eye wòna mezɔ viviti me, menye kekeli me o;
Hän johdatti minua ja vei pimeyteen ja ei valkeuteen.
3 Vavã etrɔ eƒe asiwo ɖe ŋutinye atraɖii le ŋkeke blibo la me.
Hän on kätensä kääntänyt minua vastaan, ja toimittaa toisin aina minun kanssani.
4 Ena be nye ŋutilã kple nye ŋutigbalẽ do xoxo eye wògbã ƒu ɖe lãme nam.
Hän on tehnyt lihani ja nahkani vanhaksi, ja luuni musertanut.
5 Eva dze dzinye eye wòtsɔ veve helĩhelĩ kple fukpekpe tɔ kpɔ ɖe ŋunye.
Hän rakensi minua vastaan, ja sapella ja vaivalla hän minua kääri.
6 Ena menɔ viviti me abe ame siwo ku gbe aɖe gbe ke ene.
Hän on minut pannut pimeyteen, niinkuin aikaa kuolleet.
7 Etɔ kpɔ ƒo xlãm ale be nyemate ŋu asi o, eɖom anyi kple gakɔsɔkɔsɔ.
Hän on minut muurannut sisälle, etten minä pääse ulos, ja minut kovaan jalkapuuhun pannut.
8 Ne meyɔe alo do ɣli be wòaxɔ nam gɔ̃ hã la, edoa ʋɔ ɖe nye gbedodoɖa nu.
Ja vaikka minä huudan ja parun, niin hän kuitenkin korvansa tukitsee minun rukouksestani.
9 Etsɔ kpe gãwo xe mɔ me nam eye wòglɔ̃ nye mɔwo.
Hän on muurannut tieni kiinni vuojonkivillä, ja polkuni sulkenut.
10 Abe sisiblisi si de xa ɖi kple dzata si le adeklo dzi ene la,
Hän on väijynyt minua niinkuin karhu, niinkuin jalopeura salaisuudessa.
11 ehem ɖa le mɔ me eye wòvuvum, hegblẽm ɖi kpeɖeŋutɔmanɔsitɔe.
Hän on minun antanut tieltä eksyä, ja minut repinyt säpäleiksi, ja minut autioksi tehnyt.
12 Evu eƒe da me eye wòdzidze eƒe dati ɖe dzinye.
Hän on joutsensa jännittänyt, ja asettanut minun nuolella tarkoitettavaksi.
13 Etsɔ aŋutrɔwo le eƒe daku me tsɔ ŋɔ nye dzi.
Hän ampui minun munaskuihini viinensä nuolet.
14 Mezu nu ɖikokoe le nye amewo katã dome, woɖua fewu le ŋunye to hadzidzi me ŋkeke blibo la katã.
Minä olen kaiken minun kansani nauru, ja heidän jokapäiväinen virtensä.
15 Etsɔ ama veve ɖi ƒo nam eye wòkpe veve nam meno.
Hän on haikeudella minut ravinnut, ja koiruoholla juovuttanut.
16 Etsɔ kpe ŋe aɖu nam eye wòfanyam ɖe kewɔ me.
Hän on hampaani somerolla rikki musertanut, hän kieritti minun tuhassa.
17 Woxɔ ŋutifafa le asinye, meŋlɔ nu si dzɔgbenyui nye la be.
Minun sieluni on ajettu pois rauhasta, minun täytyy hyvän unohtaa.
18 Eya ta megblɔ be, “Nye atsyɔ̃nu yi eye nu siwo katã mele mɔ kpɔm na tso Yehowa gbɔ la hã nu va yi.”
Minä sanoin: minun voimani ja minun toivoni Herran päälle on kadonnut.
19 Meɖo ŋku nye hiã, tsaglalãtsatsa, dzigbagbã kple vevesese dzi.
Muista siis, kuinka minä niin raadollinen ja hyljätty, koiruoholla ja sapella juotettu olen.
20 Meɖo ŋku wo katã dzi nyuie eye nye luʋɔ bɔbɔ eɖokui le menye.
Minun sieluni sen kyllä muistaa, ja sitä itsellensä tutkistelee.
21 Ke esia dzi meɖo ŋkue eye mɔkpɔkpɔ ɖo asinye:
Minä panen sen sydämeeni; sentähden minä vielä nyt toivon.
22 Le Yehowa ƒe lɔlɔ̃ deto la ta wometsrɔ̃ mí o elabena eƒe nublanuikpɔkpɔ mevɔna o.
Herran laupiudesta se on, ettemme ratki hukkuneet; ei hänen laupiutensa vielä loppunut.
23 Wozua yeye ŋdi sia ŋdi, wò nuteƒewɔwɔ lolo ŋutɔ.
Vaan joka huomen se on uusi, ja sinun uskollisuutes on suuri.
24 Megblɔ na ɖokuinye be, “Yehowae nye nye gomekpɔkpɔ, eya ta manɔ esinu kpɔm.”
Herra on minun osani, sanoo minun sieluni; sentähden tahdon minä häneen toivoa.
25 Yehowa ƒe dɔ me nyo na ame siwo tsɔ woƒe mɔkpɔkpɔ da ɖe edzi, kple ame siwo dinɛ vevie.
Herra on hyvä niille, jotka häneen toivovat, ja niille sieluille, jotka häntä kysyvät.
26 Enyo be woalala le ɖoɖoezizi me na Yehowa ƒe ɖeɖe.
Hyvä on olla kärsivällisenä ja Herralta apua toivoa.
27 Enyo na ame be wòatsɔ kɔkuti le ɖekakpuime.
Hyvä on ihmiselle ijestä kantaa nuoruudessansa;
28 Nenɔ anyi le ɖoɖoezizi me elabena Yehowae tsɔ kɔkuti la da ɖe edzi.
Että hän istuu yksinänsä, on vaiti, kuin jotakin hänen päällensä tulee,
29 Netsɔ eƒe mo ƒo ɖe ke me, ɖewohĩ mɔkpɔkpɔ gali.
Ja panee suunsa tomuun, ja odottaa toivoa,
30 Neɖo to me anyi na ame si le eƒo ge eye ŋukpe neyɔe fũu.
Ja antaa löydä poskillensa, ja paljon pilkkaa kärsii.
31 Elabena Aƒetɔ la metsɔa ame ƒua gbe ɖikaa o
Sillä ei Herra syökse pois ijankaikkisesti.
32 Togbɔ be ehea nuxaxa vɛ hã la, egakpɔa nublanui na ame, eye eƒe lɔlɔ̃ si nu metsina gbeɖe o la de to ŋutɔ.
Vaan hän saattaa murheelliseksi, ja taas armahtaa suuresta laupiudestansa.
33 Elabena mehea fukpekpe kple nuxaxa vaa amegbetɔviwo dzi ɖe dzidzɔ teƒe o.
Sillä ei hän sydämestänsä ihmisiä kurita eikä murheesen saata,
34 Woafanya anyigbadzigamenɔlawo katã kple afɔ.
Niinkuin hän tahtois raadolliset maan päällä ratki jalkainsa alla polkea,
35 Ne woagbe nu si nye ame tɔ la tsɔtsɔ nɛ le Dziƒoʋĩtɔ la ŋkume,
Ja antais jonkun miehen oikeuden Ylimmäisen edessä tulla käännetyksi pois,
36 eye wotrɔ gbo ame dzɔdzɔe ƒe nya; ɖe Aƒetɔ la makpɔ esiawo oa?
Ja ihmistä väärin tuomita asiassansa, niinkuin ei Herra sitä näkisikään.
37 Ame ka aƒo nu eye wòava eme, ne menye Aƒetɔ lae ɖe gbe o?
Kuka tohtii siis sanoa: senkaltaiset tapahtuvat ilman Herran käskyä?
38 Ɖe menye Dziƒoʋĩtɔ la ƒe nu mee dzɔgbevɔ̃enyawo kple dzidzɔnyawo siaa doa go tsona oa?
Eikö paha ja hyvä tule Korkeimman suusta?
39 Nu ka ta amegbetɔ ahe nya ne wohe to nɛ ɖe eƒe nu vɔ̃wo ta?
Miksi siis ihmiset nurisevat eläissänsä? Jokainen nuriskaan syntejänsä vastaan.
40 Mina míalé ŋku ɖe míaƒe zɔzɔme ŋu ne míado wo akpɔ eye mina míatrɔ ɖe Yehowa ŋu.
Tutkistelkaamme ja etsikäämme meidän menoamme, ja palatkaamme Herran tykö.
41 Mina míado míaƒe dziwo kple asiwo ɖe Mawu gbɔ le dziƒo ahagblɔ bena:
Nostakaamme meidän sydämemme ja kätemme taivaasen päin, Jumalan tykö.
42 “Míewɔ nu vɔ̃ hedze aglã eye mètsɔe ke mi o.
Me, me olemme syntiä tehneet ja kovakorvaiset olleet; (sentähden) et sinä säästänytkään.
43 “Ètsɔ dziku tsyɔ ɖokuiwò dzi eye nèti mía yome hewu mí nublanuimakpɔmakpɔtɔe.
Vaan sinä olet vihalla meitä peittänyt ja vainonnut, ja armottomasti surmannut.
44 Ètsɔ lilikpo tsyiɔ ɖokuiwò dzi ale be, gbedodoɖa aɖeke mate ŋu aɖo gbɔwò o.
Sinä verhoitit itses pilvellä, ettei rukous päässyt sen lävitse.
45 Ètsɔ mí wɔ ŋunyɔnu kple gbeɖuɖɔe le dukɔwo dome.
Sinä olet meitä tunkioksi ja saastaisuudeksi kansain seassa tehnyt.
46 “Míaƒe futɔwo katã ke nu baa ɖe mía ŋuti.
Kaikki meidän vihollisemme ovat suutansa ammottaneet meitä vastaan.
47 Ŋɔdzi lé mí; míedze ʋe me eye tsɔtsrɔ̃ kple gbegblẽ va mía dzi.”
Me painetaan alas ja rangaistaan pelvolla ja ahdistuksella.
48 Nye ŋkuwo le aɖatsi fam yoyoyo elabena wotsrɔ̃ nye amewo.
Minun silmäni vuotavat vesi-ojia minun kansani tyttären surkeuden tähden.
49 Nye ŋkuwo le aɖatsi fam ɖaa, enu gbe tsotso,
Minun silmäni vuotavat ja ei taida lakata; ei he asetu,
50 va se ɖe esime Yehowa aɖo ŋku anyi tso dziƒo akpɔe.
Siihenasti että Herra katsoo taivaasta alas ja näkee.
51 Nu si mekpɔ la na nye luʋɔ xa nu ɖe nyɔnu siwo katã le nye dua me la ta.
Minun silmäni kuluttaa minulta elämäni kaikkein minun kaupunkini tytärten tähden.
52 Ame siwo nye nye futɔwo madzemadzee la ɖem ɖe nu abe xevi ene.
Minun viholliseni ovat minua kovin ajaneet takaa, niinkuin lintua ilman syytä.
53 Wodze agbagba be woatso nye agbe nu le vudo me eye wofɔ kpe ƒum.
He ovat minun elämäni kuoppaan salvanneet, ja heittäneet kiven minun päälleni.
54 Tsi fie le tanye eye mesusu be evɔ nam.
Ovat myös vedet minun pääni ylitse käyneet; niin minä sanoin: nyt minä ratki hukassa olen.
55 O Yehowa, wò ŋkɔe meyɔ le vudoa ƒe gogloƒe ke.
Minä huusin avukseni sinun nimeäs, Herra, alhaalta kuopasta;
56 Èse nye kukuɖeɖe be, “Mègado toku nye ɣlidodo eye nàgbe akɔfafa nam o.”
Ja sinä kuulit minun ääneni, älä korvias kätke minun huokauksestani ja huudostani.
57 Ète va gbɔnye esi meyɔ wò eye nègblɔ be, “Mègavɔ̃ o.”
Sinä lähenet kuin minä sinua huudan, ja sanot: älä pelkää.
58 O, Aƒetɔ, èxɔ nye nya ɖe akɔ eye nèɖe nye agbe.
Sinä, Herra, ratkaiset minun sieluni asian, ja lunastat minun henkeni.
59 Wò ŋutɔ èkpɔ, O Yehowa, vɔ̃ si wowɔ ɖe ŋutinye. Na nye nya nadzɔ!
Herra katso, kuinka minulle niin vääryyttä tehdään, ja tuomitse minun oikeuteni.
60 Èkpɔ woƒe hlɔ̃biabia ƒe kpekpeme kple nugbe siwo woɖo ɖe ŋunye.
Sinä näet kaikki heidän kostonsa ja kaikki heidän ajatuksensa minusta.
61 O Yehowa, èse woƒe dzudzuwo kple nu siwo katã woɖo ɖe ŋunye
Herra, sinä kuulet heidän pilkkansa ja kaikki heidän ajatuksensa minua vastaan,
62 kple nye futɔwo ƒe dalĩdodo kple nuƒoƒo le ŋunye ŋkeke blibo la.
Minun vainollisteni huulet ja heidän neuvonsa minua vastaan yli päivää.
63 Nye kɔ nàkpɔ wo ɖa! Wole anyinɔƒe o, wole tsitrenu o, woɖua fewu le ŋunye le woƒe hadzidziwo me.
Katso, kuin he istuvat eli nousevat, niin he minusta virsiä laulavat.
64 O Yehowa, xe fe si dze wo la na wo, ɖe nu siwo woƒe asiwo wɔ la ta.
Kosta heille, Herra, niinkuin he ansainneet ovat, heidän kättensä töiden jälkeen.
65 Tsɔ nutsyɔnu tsyɔ woƒe dziwo dzi eye nàna be wò fiƒode nanɔ wo dzi!
Anna heidän sydämensä vavista ja sinun kiroustas tuta.
66 Ti wo yome kple dziku eye nàtsrɔ̃ wo le Yehowa ƒe dziƒo te.
Vainoo heitä hirmuisuudella, ja hukuta heitä Herran taivaan alta.
