Markuse 15
1 Hommikul vara langetasid ülempreestrid koos vanemate ja kirjatundjate ja kogu Suurkohtuga otsuse. Nad sidusid Jeesuse kinni, viisid ta minema ja andsid Pilaatuse kätte.
Ja kohta aamulla varhain pitivät ylimmäiset papit neuvoa vanhimpain ja kirjanoppineitten kanssa ja kaikki raati, ja veivät pois Jesuksen sidottuna ja antoivat ylön Pilatukselle.
2 Pilaatus küsis Jeesuselt: „Kas sina oled juutide kuningas?“„Need on sinu sõnad!“vastas Jeesus.
Ja Pilatus kysyi häneltä: oletkos sinä Juudalaisten kuningas? Hän vastasi ja sanoi hänelle: sinäpä sen sanot.
3 Ülempreestrid süüdistasid teda paljus.
Ja ylimmäiset papit kantoivat hänen päällensä paljon.
4 Pilaatus küsis Jeesuselt: „Kas sa midagi ei vasta? Kuula, kui paljudes asjades nad sind süüdistavad!“
Niin Pilatus kysyi taas häneltä ja sanoi: etkös mitään vastaa? Katso, kuinka paljon he sinua vastaan todistavat.
5 Kuid Pilaatuse imestuseks ei vastanud Jeesus enam midagi.
Mutta ei Jesus sitte ensinkään vastannut, niin että Pilatus ihmetteli.
6 Paasapühade ajal oli maavalitsejal tavaks vabastada üks vang, keda rahvas nõudis.
Mutta juhlana päästi hän heille yhden vangin irralle, kenenkä he anoivat.
7 Mees nimega Barabas oli vangis koos mässajatega, kes olid ülestõusu ajal toime pannud tapmise.
Niin oli yksi nimeltä Barabbas, joka oli sidottu kapinan nostajitten kanssa, jotka kapinassa murhan tehneet olivat.
8 Rahvahulk tuli ja hakkas paluma, et Pilaatus teeks, nagu ta ikka oli teinud.
Ja kansa huusi ja rupesi häntä rukoilemaan, että hän tekis niinkuin hän aina heille tehnyt oli.
9 Pilaatus küsis: „Kas te tahate, et ma lasen teile vabaks juutide kuninga?“
Niin Pilatus vastasi heitä, sanoen: tahdotteko, että minä päästän teille Juudalaisten kuninkaan?
10 teades, et ülempreestrid olid kadedusest Jeesuse tema kätte andnud.
(Sillä hän tiesi, että ylimmäiset papit olivat hänen kateudesta antaneet ylön.)
11 Ent ülempreestrid ässitasid rahvahulka nõudma, et ta pigem laseks neile vabaks Barabase.
Mutta ylimmäiset papit yllyttivät kansaa, että hän heille ennen päästäis Barabbaan.
12 Pilaatus küsis neilt veel kord: „Mis ma siis pean tegema temaga, keda te nimetate juutide kuningaks?“
Niin Pilatus vastasi ja taas sanoi heille: mitä te siis tahdotte, että minun pitää tälle tekemän, jonka te Juudalaisten kuninkaaksi kutsutte?
13 „Löö ta risti!“karjusid nad taas.
Niin he taas huusivat: ristiinnaulitse häntä.
14 Pilaatus küsis neilt: „Mis ta kurja on teinud?“Kuid rahvahulk karjus aina valjemini: „Löö ta risti!“
Mutta Pilatus sanoi heille: mitäs hän pahaa on tehnyt? Mutta he huusivat vielä kovemmin: ristiinnaulitse häntä.
15 Ja Pilaatus, tahtes olla rahvale meelepärane, laskis neile vabaks Barabase. Ent Jeesust laskis piitsutada ja andis ta risti lüüa.
Mutta Pilatus tahtoi kansan mielen noutaa ja päästi heille Barabbaan. Ja Jesuksen, kuin hän hänen ruoskinut oli, antoi ylös ristiinnaulittaa.
16 Sõdurid juhatasid Jeesuse paleesse (see on pretooriumisse) ja kutsusid kokku terve väesalga.
Niin huovit veivät hänen raastupaan ja kutsuivat kokoon kaiken joukon,
17 Ja nad riietasid ta purpurrüüga ja punusid kibuvitstest pärja ning panid temale pähe.
Ja puettivat hänen purpuraan ja panivat hänen päähänsä väännetyn orjantappuraisen kruunun,
18 Ja nad hakkasid teda teretama: „Tervitus, juutide kuningas!“
Ja rupesivat häntä tervehtimään: terve Juudalaisten kuningas!
19 Nad tagusid talle pillirookepiga pähe, sülitasid ta peale ning kummardasid teda maha põlvitades.
Ja he löivät häntä päähän ruovolla ja sylkivät hänen päällensä, panivat polvillensa ja kumartaen rukoilivat häntä.
20 Ja kui nad olid teda küllalt mõnitanud, võtsid nad temalt purpurrüü seljast ja riietasid ta oma rõivastesse. Nad viisid Jeesuse välja ristilöömiseks.
Ja kuin he olivat häntä pilkanneet, riisuivat he häneltä purpuran, ja puettivat hänen omiin vaatteisiinsa, ja veivät hänen ulos ristiinnaulittaa.
21 Üks Küreene mees nimega Siimon, Aleksandrose ja Ruufuse isa, tuli just maalt linna ja oli parasjagu möödumas. Nad sundisid teda kandma Jeesuse risti.
Ja niin he vaativat yhden, joka ohitse kävi (ja tuli pellolta, Simonin Kyreniläisen, Aleksanderin ja Rufin isän), kantamaan hänen ristiänsä.
22 Ja nad viisid Jeesuse paika, mida hüüti Kolgataks (mis tähendab Pealuu koht).
Ja he veivät hänen siihen paikkaan, joka kutsutaan Golgata, se on niin paljo kuin Pääkallon paikka,
23 Talle pakuti mürriga segatud veini, aga ta ei võtnud seda vastu.
Ja he antoivat hänelle viinaa juoda myrrhamilla sekoitettua. Vaan ei hän ottanut.
24 Nad lõid ta risti ja jagasid ta rõivad omavahel, heites liisku nende üle, kes mida saab.
Ja kuin he olivat hänen ristiinnaulinneet, jakoivat he hänen vaatteensa ja heittivät niistä arpaa, mitä kunkin piti saaman.
25 Oli kolmas tund, kui nad Jeesuse risti lõid.
Mutta se oli kolmas hetki, kun he hänen ristiinnaulitsivat.
26 Tema süütahvlilt võis lugeda: Juutide kuningas.
Ja oli päällekirjoitettu hänen syynsä kirjoitus: JUUDALAISTEN KUNINGAS.
27 Koos temaga lõid nad risti kaks kurjategijat: ühe ta paremale ja teise vasakule käele.
Ja he ristiinnaulitsivat kaksi ryöväriä hänen kanssansa, yhden hänen oikialle ja toisen vasemmalle puolellensa.
28 Nii läks täide kiri, mis ütleb: „Ta on ülekohtuste sekka arvatud.“
Ja niin täytettiin se kirjoitus, joka sanoo: ja hän on pahantekiäin sekaan luettu.
29 Möödujad aga pilkasid teda päid vangutades: „Noh, templi lammutaja ja kolme päevaga üles ehitaja!
Ja ne, jotka siitä ohitse kävivät, pilkkasivat häntä ja vääntelivät päätänsä, sanoen: voi sinuas, joka templin maahan jaotat ja kolmena päivänä rakennat ylös!
30 Päästa nüüd iseennast ja astu ristilt alla!“
Vapahda itses ja astu alas rististä.
31 Nõndasamuti pilkasid teda isekeskis ka ülempreestrid koos kirjatundjatega, üteldes: „Teisi on ta päästnud, aga iseennast ei suuda ta päästa!
Niin myös ylimmäiset papit pilkkasivat häntä keskenänsä kirjanoppineiden kanssa, sanoen: muita hän autti, ei hän voi itsiänsä auttaa.
32 Messias, Iisraeli kuningas, astugu nüüd ristilt alla, et me näeksime ja usuksime!“Ka need, kes temaga koos olid risti löödud, pilkasid teda.
Kristus, Israelin kuningas, astukaan nyt alas rististä, että me näkisimme ja uskoisimme. Ja ne, jotka hänen kanssansa ristiinnaulitut olivat, pilkkasivat häntä.
33 Kuuendal tunnil langes pimedus üle kogu maa ja kestis üheksanda tunnini.
Mutta kuin kuudes hetki tuli, tuli pimeys kaiken maan päälle hamaan yhdeksänteen hetkeen asti.
34 Üheksandal tunnil kisendas Jeesus valju häälega: „Eloii, eloii, lemaa sabahtani?“, see tähendab „Mu Jumal, mu Jumal, miks sa mu maha jätsid?“
Ja yhdeksännellä hetkellä huusi Jesus suurella äänellä, sanoen: Eli, Eli, lamma sabaktani? se on niin paljo kuin: minun Jumalani, minun Jumalani, miksis minut annoit ylön?
35 Mõned juuresseisjaist ütlesid seda kuuldes: „Kuulete, ta hüüab Eelijat!“
Ja kuin muutamat, jotka siinä seisoivat, sen kuulivat, sanoivat he: katso, hän huutaa Eliasta.
36 Siis jooksis keegi, immutas käsna veiniäädikaga, pistis selle pilliroo otsa ja pakkus talle juua, sõnades: „Vaatame, kas Eelija tuleb teda maha võtma!“
Niin juoksi yksi ja täytti sienen etikalla ja pani sen ruovon ympärille, taritsi hänen juoda, sanoen: pidäs! katsokaamme, tuleeko Elias häntä ottamaan pois.
37 Aga Jeesus kisendas valju häälega ja heitis hinge.
Mutta Jesus huusi suurella äänellä ja antoi henkensä.
38 Ja templi eesriie rebenes ülalt alla kaheks.
Ja templin esivaate repesi kahtia, ylhäältä hamaan alas.
39 Aga Jeesuse vastas seisev sadakonna ülem, nähes teda nõnda suremas, ütles: „See inimene oli tõesti Jumala Poeg!“
Mutta kuin päämies, joka siinä hänen kohdallansa seisoi, näki, että hän niin huutain henkensä antoi, sanoi hän: totisesti oli tämä ihminen Jumalan Poika.
40 Aga seal oli ka naisi eemalt vaatamas, nende seas Maarja Magdaleena ning teine Maarja (Jaakobus Noorema ja Joosese ema) ning Saloome.
Ja siellä oli myös vaimoja, jotka taampaa katselivat, joiden seassa oli Maria Magdalena ja Maria, vähemmän Jakobin ja Joseen äiti, ja Salome,
41 Nad olid Jeesusele järgnenud ja tema eest hoolitsenud Galileast saadik. Seal oli veel mitmeid naisi, kes olid koos Jeesusega tulnud Jeruusalemma.
Jotka myös häntä Galileassa seuranneet ja palvelleet olivat; ja monta muuta, jotka hänen kanssansa Jerusalemiin menneet olivat.
42 Õhtu oli kätte jõudmas ja käes oli pühade valmistuspäev, see on hingamispäevaeelne päev.
Ja kuin jo ehtoo tuli (että valmistuspäivä oli, joka on esisabbatti),
43 Siis tuli Joosep Arimaatiast, nõukogu lugupeetud liige, kes ka ise ootas Jumala riiki. Ta astus julgelt Pilaatuse juurde ning palus enesele Jeesuse surnukeha.
Tuli Joseph Arimatiasta, kunniallinen raatimies, joka myös odotti Jumalan valtakuntaa, hän rohkeni mennä Pilatuksen tykö ja anoi Jesuksen ruumista.
44 Pilaatus imestas, et Jeesus on juba surnud, ja kutsus enda juurde sadakonna ülema ning küsis temalt, kas Jeesus tõesti juba suri.
Niin Pilatus ihmetteli, että hän jo kuollut oli, ja kutsui tykönsä päämiehen ja kysyi häneltä, oliko hän jo aikaa kuollut.
45 Kui sadakonna ülem seda kinnitas, andis ta surnukeha Joosepile.
Ja kuin hän asian päämiehiltä ymmärsi, antoi hän Josephille ruumiin.
46 Joosep ostis linase kanga, võttis Jeesuse ristilt maha, mähkis linasse ning asetas kaljusse raiutud hauda. Siis veeretas ta kivi hauakambri uksele.
Ja hän osti liinavaatteen, otti hänen alas ja kääri liinavaatteeseen, ja pani hänen hautaan, joka kallioon hakattu oli, ja vieritti kiven haudan ovelle.
47 Aga Maarja Magdaleena ja Joosese ema Maarja nägid, kuhu Jeesus pandi.
Mutta Maria Magdalena ja Joseen Maria katselivat, kuhunka hän pantiin.
