Jaakobuse 1
1 Jaakobus, Jumala ja Issanda Jeesuse Kristuse sulane, Kaheteistkümnele rahvaste sekka pillutatud suguharule: Tervitused.
Jakob, Jumalan ja Herran Jesuksen Kristuksen palvelia, kahdelletoistakymmenelle sukukunnalle, jotka hajalla ovat, toivottaa terveyttä!
2 Pidage alati rõõmuks, mu vennad ja õed, kui te satute mitmesugustesse katsumustesse!
Minun rakkaat veljeni, pitäkäät se sulana riemuna, kuin te moninaisiin kiusauksiin lankeatte,
3 Te ju teate, et teie usu läbikatsumine teeb teid vastupidavaks.
Tietäen, että teidän uskonne koettelemus vaikuttaa kärsivällisyyden.
4 Ja lõpuni vastupidamine teeb teid täiuslikuks ja laitmatuks, ilma ühegi puudujäägita.
Mutta olkoon kärsivällisyydellä täydellinen työ, että te täydelliset ja kokonaiset olisitte ja ei missään puuttuvaiset.
5 Aga kui kellelgi teist on puudu tarkusest, siis ta palugu Jumalalt, kes annab heldelt kõigile, tegemata etteheiteid, ja talle antakse.
Mutta jos joltain teistä viisautta puuttuis, hän anokaan sitä Jumalalta, joka hänelle antaa yksinkertaisesti, ja ei soimaa, ja se hänelle annetaan.
6 Ent ta palugu usus, kahtlemata, sest kahtleja on nagu merelaine, mida tuul siia-sinna ajab.
Mutta anokaan uskossa epäilemättä; sillä joka epäilee, se on meren aallon kaltainen, joka tuulelta ajetaan ja liikutetaan,
7 Selline inimene ärgu arvaku, et ta Issandalt midagi saab.
Älkään se ihminen luulko jotakin Herralta saavansa.
8 Ta on kõikuva meelega mees, ebakindel kõigis oma ettevõtmistes.
Epäileväinen mies horjuu kaikissa teissänsä.
9 Vaene vend kiidelgu oma kõrgest seisusest,
Mutta veli, joka nöyrä on, kehukaan korotuksestansa;
10 aga rikas kiidelgu oma madalusest, sest ta kaob nagu rohuõis.
Ja taas, joka rikas on, (se kehukaan) alentamisestansa; sillä niinkuin ruohon kukoistus pitää hänen katooman pois.
11 Sest päike tõuseb ja kuumus kuivatab rohu, õis pudeneb ja ta ilu hävib. Nii närtsib ka rikas keset oma tegemisi.
Sillä aurinko nousi helteen kanssa ja kuivasi ruohon, ja sen kukkanen varisi, ja hänen kauneutensa katosi; niin myös rikkaan pitää teissänsä lakastuman.
12 Õnnis on mees, kes katsumuses vastu peab. Sest kui ta on läbi katsutud, saab ta võidupärjaks elu, mille Jumal on tõotanud neile, kes teda armastavad.
Autuas on se mies, joka kiusauksen kärsii; sillä koska hän koeteltu on, niin hänen pitää elämän kruunun saaman, jonka Herra niille luvannut on, jotka häntä rakastavat.
13 Ärgu keegi kiusatuses olles öelgu: „Jumal kiusab mind!“Sest Jumalat ei kiusata kurjaga ja ka tema ise ei kiusa kedagi.
Älkään kenkään sanoko, kuin häntä kiusataan, että hän Jumalalta kiusataan; sillä ei Jumala ole kiusaaja pahuuteen, ja ei hän ketään kiusaa,
14 Igaüht kiusab ta oma himu; see peibutab teda ja meelitab lõksu.
Vaan jokainen kiusataan, kuin hän omalta himoltansa vietellään ja houkutellaan.
15 Kui himu on viljastunud, toob ta ilmale patu, ja kui patt on täide viidud, sünnitab see surma.
Sitte kuin himo on siittänyt, niin hän synnyttää synnin; mutta kuin synti täytetty on, niin se synnyttää kuoleman.
16 Ärge laske end eksitada, mu armsad vennad ja õed!
Älkäät eksykö, minun rakkaat veljeni!
17 Iga hea and ja iga täiuslik kingitus on pärit ülalt, valguste Isalt, kelle juures ei ole muutust ega valguse varjutust.
Kaikkinainen hyvä anto ja kaikkinainen täydellinen lahja tulee ylhäältä valkeuden Isältä, jonka tykönä ei ole muutosta eikä valkeuden ja pimeyden vaihetusta.
18 Oma tahte kohaselt on ta meid sünnitanud tõe sõnumi läbi, et oleksime kui esimene viljasaak tema loodute seast.
Hän on meidät synnyttänyt tahtonsa jälkeen totuuden sanalla, että me uutiset hänen luontokappaleistansa olisimme.
19 Seda teadke, mu armsad vennad ja õed: iga inimene olgu kärmas kuulama, pikaldane rääkima, pikaldane vihastama!
Sentähden, minun rakkaat veljeni, olkoon jokainen ihminen nopia kuulemaan, (mutta) hidas puhumaan, ja hidas vihaan;
20 Sest inimese viha ei too õigust Jumala ees.
Sillä miehen viha ei tee Jumalan edessä sitä, mikä oikein on.
21 Seepärast pange maha kõik rüvedus ja viimnegi kurjus! Võtke alandlikult omaks teisse istutatud sõna – see suudab päästa teie hinge!
Sentähden pankaat pois kaikkinainen saastaisuus ja kaikkinainen pahuus, ja ottakaat sana siveydellä vastaan, joka teissä istutettu on ja voi teidän sielunne autuaaksi saattaa.
22 Kuid olge sõna tegijad, mitte need, kes üksnes kuulavad ja iseennast petavad.
Mutta olkaat myös sanantekiät ja ei ainoastaan kuuliat, pettäin teitänne.
23 Sest kui keegi sõna kuulab, aga selle järgi ei tee, siis sarnaneb ta mehega, kes näeb peeglist oma tegelikku palet:
Sillä jos joku on sanan kuulia ja ei tekiä, hän on sen miehen kaltainen, joka ruumiillisen kasvonsa peilissä kurkistelee,
24 vaadelnud ennast, läheb ta eemale ja unustab peagi, milline ta on.
Ja sittekuin hän itsensä kurkistellut on, niin hän menee pois ja unohtaa kohta, millinen hän oli.
25 Aga see, kes uurib vabaduse täiuslikku seadust ega eemaldu sellest, ei ole unustav kuulaja, vaid tegude tegija. See inimene on õnnistatud oma tegudes.
Mutta joka katsoo vapauden täydelliseen lakiin ja pysyy, ja ei ole unohtava kuulia, vaan tekiä, se tulee hänen teossansa autuaaksi.
26 Kui keegi arvab end teenivat Jumalat, aga oma keelt ei talitse, siis ta petab iseennast ja tema jumalateenistus on tühine.
Mutta jos joku teistä näkyy jumalinen olevan, ja ei suista kieltänsä, vaan viettelee sydämensä, sen jumalanpalvelus on turha.
27 Puhas ja laitmatu jumalateenistus Jumala, meie Isa ees on hoolitseda vaeslaste ja lesknaiste eest nende viletsuses ning hoida ennast maailmast määrimata.
Se on Isälle ja Jumalalle puhdas ja saastatoin jumalanpalvelus: oppia orpoja ja leskiä heidän murheessansa, ja itsensä saatatoinna maailmassa pitää.
