Psalmaro 120

1 Kanto de suprenirado. Al la Eternulo mi vokis en mia sufero, Kaj Li aŭskultis min.

Veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä huudan Herraa minun tuskissani, ja hän kuulee minun rukoukseni.

2 Ho Eternulo, savu mian animon de mensoga parolo, De falsa lango.

Herra, pelasta minun sieluni valhettelevista suista ja vääristä kielistä?

3 Kion Li donos al vi, Kaj kion Li alportos al vi, ho falsa lango?

Mitä väärä kieli taitaa sinulle tehdä? ja mitä se taitaa toimittaa?

4 Akrajn sagojn de fortulo Kun karboj genistaj.

Se on niinkuin väkevän terävät nuolet, niinkuin tuli katajissa.

5 Ve al mi, ke mi gastas en Meŝeĥ, Ke mi loĝas inter la tendoj de Kedar!

Voi minua, että minä olen muukalainen Mesekin seassa! minun täytyy asua Kedarin majain seassa.

6 Tro longe loĝis mia animo Inter malamantoj de paco.

Se tulee minun sielulleni ikäväksi, asua niiden tykönä, jotka rauhaa vihaavat.

7 Mi estas pacema; Sed kiam mi ekparolas, ili komencas militon.

Minä pidän rauhan, mutta kuin minä puhun, niin he sodan nostavat.