Ijob 9

1 Ijob respondis kaj diris:

Job vastasi ja sanoi:

2 Certe, mi scias, ke tiel estas; Kaj kiel povas homo esti prava koncerne Dion?

"Totisesti minä tiedän, että niin on; kuinka voisi ihminen olla oikeassa Jumalaa vastaan!

3 Se li volus havi kun Li juĝan disputon, Li ne povus respondi al Li eĉ unu kontraŭ mil.

Jos ihminen tahtoisi riidellä hänen kanssaan, ei hän voisi vastata hänelle yhteen tuhannesta.

4 Li estas saĝa per Sia koro kaj potenca per Sia forto; Kiu kuraĝus stari kontraŭ Li kaj restus sendifekta?

Hän on viisas mieleltään ja väkevä voimaltaan kuka on niskoitellut häntä vastaan ja jäänyt rankaisematta?

5 Li forŝovas montojn, kaj ili eĉ ne rimarkas, Ke Li renversis ilin en Sia kolero;

Hän siirtää vuoret äkkiarvaamatta, hän kukistaa ne vihassansa;

6 Li skuas la teron de ĝia loko, Ke ĝiaj kolonoj tremas;

hän järkyttää maan paikaltaan, ja sen patsaat vapisevat;

7 Li diras al la suno, kaj ĝi ne leviĝas, Kaj la stelojn Li sigelfermas;

hän kieltää aurinkoa, ja se ei nouse, ja hän lukitsee tähdet sinetillään;

8 Li sola etendas la ĉielon, Kaj Li iras sur la altaĵoj de la maro;

hän yksinänsä levittää taivaat ja tallaa meren kuohun kukkuloita;

9 Li kreis la Grandan Ursinon, Orionon, kaj Plejadojn, Kaj la stelojn de la sudo;

hän loi Seulaset ja Kalevanmiekan, Otavan ja eteläiset tähtitarhat;

10 Li faras neesploreblajn grandaĵojn, Kaj nekalkuleblajn mirindaĵojn.

hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää.

11 Jen Li preteriros preter mi, kaj mi tion eĉ ne vidos; Li pasos, kaj mi eĉ ne rimarkos Lin.

Katso, hän käy ohitseni, enkä minä häntä näe; hän liitää ohi, enkä minä häntä huomaa.

12 Kiam Li kaptas, kiu malpermesus al Li? Kiu dirus al Li: Kion Vi faras?

Katso, hän tempaa saaliinsa, kuka voi häntä estää, kuka sanoa hänelle: 'Mitä sinä teet?'

13 Li estas Dio, kaj Lian koleron oni ne povas haltigi; Sub Li fleksiĝas la helpantoj de Rahab.

Jumala ei taltu vihastansa; hänen allensa vaipuvat Rahabin auttajat.

14 Des pli ĉu mi povus respondi al Li, Ĉu mi povus elekti vortojn kontraŭ Li?

Minäkö sitten voisin vastata hänelle, valita sanojani häntä vastaan?

15 Eĉ se mi estus prava, mi ne respondus; Sed mi nur petegus mian juĝanton.

Vaikka oikeassakin olisin, en saisi vastatuksi; minun täytyisi tuomariltani armoa anoa.

16 Se mi vokus kaj Li respondus, Mi ne kredus, ke Li aŭdis mian voĉon,

Jos minä huutaisin ja hän minulle vastaisikin, en usko, että hän ottaisi korviinsa huutoani,

17 Li, kiu povas frakasi min per ventego Kaj fari al mi senkulpe multe da vundoj.

hän, joka ajaa minua takaa myrskytuulessa ja lisää haavojeni lukua syyttömästi,

18 Li ne permesas al mi trankviligi mian spiriton, Sed Li satigas min per maldolĉo.

joka ei anna minun vetää henkeäni, vaan täyttää minut katkeralla tuskalla.

19 Se oni volas forton, Li estas potenca; Se oni volas juĝon, kiu alvokos min?

Jos väkevän voimaa kysytään, niin hän sanoo: 'Tässä olen!' mutta jos oikeutta, niin: 'Kuka vetää minut tilille?'

20 Se mi montros mian pravecon, mia propra buŝo min kondamnos; Se mi montros min virtulo, Li montros min malbonagulo.

Vaikka olisin oikeassa, niin oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi; vaikka olisin syytön, niin hän kuitenkin minut vääräksi tekisi.

21 Mi estas senkulpa; mi ne zorgas pri mia animo, Mi abomenas mian vivon.

Syytön minä olen. En välitä hengestäni, elämäni on minulle halpa.

22 Ĉio estas egala; tial mi diras: Senkulpulon kaj malpiulon Li ambaŭ pereigas.

Yhdentekevää kaikki; sentähden minä sanon: hän lopettaa niin syyttömän kuin syyllisenkin.

23 Kiam vipo subite ekbatas, Li ridas ĉe la elprovado de senkulpuloj.

Jos ruoska äkkiä surmaa, niin hän pilkkaa viattomain epätoivoa.

24 La tero estas transdonita en la manon de malpiulo; La vizaĝon de ĝiaj juĝistoj Li kovras. Se ne Li, tiam kiu?

Maa on jätetty jumalattoman valtaan, hän peittää sen tuomarien kasvot-ellei hän, kuka sitten?

25 Miaj tagoj estis pli rapidpiedaj ol kuristo; Ili forkuris, ne vidis bonon;

Minun päiväni rientävät juoksijata nopeammin, pakenevat onnea näkemättä,

26 Ili forkuris, kiel ŝipetoj el kano, Kiel aglo flugas al manĝotaĵo.

ne kiitävät pois niinkuin ruokovenheet, niinkuin kotka, joka iskee saaliiseen.

27 Se mi ekpensas: Mi forgesos mian plendon, Mi farlasos mian mienon, kaj mi min gajigos:

Jos ajattelen: tahdon unhottaa tuskani, muuttaa muotoni ja ilostua,

28 Tiam mi ektremas pro ĉiuj miaj suferoj; Mi scias, ke Vi ne rigardos min kiel senkulpan.

niin minä kauhistun kaikkia kipujani, tiedän, ettet julista minua viattomaksi.

29 Mi restos ja malprava; Por kio do mi vane min turmentas?

Syyllisenä täytyy minun olla; miksi turhaan itseäni vaivaan?

30 Se mi lavus min per neĝa akvo Kaj purigus miajn manojn per lesivo,

Jos vaikka lumessa peseytyisin ja puhdistaisin käteni lipeällä,

31 Eĉ tiam Vi trempus min en koto, Kaj miaj vestoj min abomenus.

silloinkin sinä upottaisit minut likakuoppaan, niin että omat vaatteeni minua inhoisivat.

32 Ĉar Li ne estas homo simile al mi, Ke mi povu respondi al Li, Ke ni povu ambaŭ iri al juĝo.

Sillä ei ole hän ihminen niinkuin minä, voidakseni vastata hänelle ja käydäksemme oikeutta keskenämme.

33 Ne ekzistas inter ni arbitracianto, Kiu povus meti sian manon sur nin ambaŭ.

Ei ole meillä riidanratkaisijaa, joka laskisi kätensä meidän molempien päälle

34 Li forigu de mi Sian vergon, Kaj Lia teruro ne timigu min;

ja ottaisi hänen vitsansa pois minun päältäni, niin ettei hänen kauhunsa peljättäisi minua;

35 Tiam mi ekparolos, kaj ne timos Lin, Ĉar ne tia mi estas en mi mem.

silloin minä puhuisin enkä häntä pelkäisi, sillä ei ole mitään sellaista tunnollani."