< Psalms 88 >

1 A Song, a Psalm, by sons of Korah, to the Overseer, 'Concerning the Sickness of Afflictions.' — An instruction, by Heman the Ezrahite. O Jehovah, God of my salvation, Daily I have cried, nightly before Thee,
Psalmi, Koran lasten veisu, edelläveisaajalle, raadollisten heikkoudesta, Hemanin Esrahilaisen oppi. Herra, minun autuuteni Jumala, minä huudan päivällä ja yöllä sinun edessäs,
2 My prayer cometh in before Thee, Incline Thine ear to my loud cry,
Anna minun rukoukseni etees tulla: kallista korvas huutoni puoleen.
3 For my soul hath been full of evils, And my life hath come to Sheol. (Sheol h7585)
Sillä minun sieluni on surkeutta täynnä, ja minun elämäni on juuri liki helvettiä. (Sheol h7585)
4 I have been reckoned with those going down [to] the pit, I have been as a man without strength.
Minä olen arvattu niiden kaltaiseksi, jotka hautaan menevät: minä olen niinkuin se mies, jolla ei yhtään apua ole.
5 Among the dead — free, As pierced ones lying in the grave, Whom Thou hast not remembered any more, Yea, they by Thy hand have been cut off.
Minä makaan hyljättynä kuolleiden seassa, niinkuin haavoitetut, jotka haudassa makaavat, joita et sinä enää muista, ja jotka kädestäs eroitetut ovat.
6 Thou hast put me in the lowest pit, In dark places, in depths.
Sinä olet painanut minun alimmaiseen kaivoon, pimeyteen ja syvyyteen.
7 Upon me hath Thy fury lain, And [with] all Thy breakers Thou hast afflicted. (Selah)
Sinun hirmuisuutes ahdistaa minua, ja pakottaa minua sinun aalloillas, (Sela)
8 Thou hast put mine acquaintance far from me, Thou hast made me an abomination to them, Shut up — I go not forth.
Sinä eroitat kauvas ystäväni minusta: sinä olet minun tehnyt heille kauhistukseksi: minä makaan vangittuna, etten minä voi päästä ulos.
9 Mine eye hath grieved because of affliction, I called Thee, O Jehovah, all the day, I have spread out unto Thee my hands.
Minun kasvoni ovat surkiat raadollisuuden tähden: Herra, minä avukseni huudan sinua joka päivä: minä hajoitan käteni sinun puolees.
10 To the dead dost Thou do wonders? Do Rephaim rise? do they thank Thee? (Selah)
Teetkös siis ihmeitä kuolleiden seassa? eli nousevatko kuolleet sinua kiittämään? (Sela)
11 Is Thy kindness recounted in the grave? Thy faithfulness in destruction?
Luetellaanko haudoissa sinun hyvyyttäs? ja totuuttas kadotuksessa?
12 Are Thy wonders known in the darkness? And Thy righteousness in the land of forgetfulness?
Tunnetaanko sinun ihmees pimiässä? eli vanhurskautes siinä maassa, jossa kaikki unohdetaan?
13 And I, unto Thee, O Jehovah, I have cried, And in the morning doth my prayer come before Thee.
Mutta minä huudan sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee varhain sinun etees.
14 Why, O Jehovah, castest Thou off my soul? Thou hidest Thy face from me.
Miksis, Herra, heität pois sieluni, ja peität kasvos minulta?
15 I [am] afflicted, and expiring from youth, I have borne Thy terrors — I pine away.
Minä olen raadollinen ja väetöin, että minä niin hylätty olen: minä kärsin sinun hirmuisuuttas, että minä lähes epäilen.
16 Over me hath Thy wrath passed, Thy terrors have cut me off,
Sinun vihas tulee minun päälleni: sinun pelkos likistää minua.
17 They have surrounded me as waters all the day, They have gone round against me together,
Ne saartavat minua joka päivä niinkuin vesi, ja ynnä minua piirittävät.
18 Thou hast put far from me lover and friend, Mine acquaintance [is] the place of darkness!
Sinä teet, että minun ystäväni ja lähimmäiseni erkanevat kauvas minusta, ja minun tuttavilleni olen minä pimeydessä.

< Psalms 88 >