Psalms 78
1 An Instruction of Asaph. Give ear, O my people, to my law, Incline your ear to sayings of my mouth.
Asaphin opetus. Kuule, kansani, minun lakini: kallistakaat korvanne minun suuni sanoihin.
2 I open with a simile my mouth, I bring forth hidden things of old,
Minä avaan suuni sananlaskuun, ja vanhat tapaukset mainitsen,
3 That we have heard and do know, And our fathers have recounted to us.
Jotka me kuulleet olemme ja tiedämme, ja meidän isämme meille jutelleet ovat,
4 We do not hide from their sons, To a later generation recounting praises of Jehovah, And His strength, and His wonders that He hath done.
Ettemme sitä salaisi heidän lapsiltansa, jälkeentulevaiselta sukukunnalta, julistain Herran kiitoksia, ja hänen voimaansa ja ihmeitänsä, jotka hän on tehnyt.
5 And He raiseth up a testimony in Jacob, And a law hath placed in Israel, That He commanded our fathers, To make them known to their sons.
Hän sääsi todistuksen Jakobissa, ja antoi lain Israelissa, jonka hän käski meidän isäimme opettaa lapsillensa,
6 So that a later generation doth know, Sons who are born, do rise and recount to their sons,
Että vastatulevaiset oppisivat, ja lapset, jotka vielä syntyvät: kuin he kasvavat, että hekin myös ilmoittaisivat lapsillensa;
7 And place in God their confidence, And forget not the doings of God, But keep His commands.
Että he panisivat toivonsa Jumalaan ja ei unohtaisi Jumalan tekoja, vaan pitäisivät hänen käskynsä,
8 And they are not like their fathers, A generation apostate and rebellious, A generation! it hath not prepared its heart, Nor stedfast with God [is] its spirit.
Ja ei olisi niinkuin heidän isänsä, vastahakoinen ja kankia suku, joka ei vahvistanut sydäntänsä, ja heidän henkensä ei riippunut uskollisesti Jumalassa;
9 Sons of Ephraim — armed bearers of bow, Have turned in a day of conflict.
Niinkuin Ephraimin lapset, sota-aseilla varustetut joutsimiehet, pakenivat sodan ajalla.
10 They have not kept the covenant of God, And in His law they have refused to walk,
Ei he pitäneet Jumalan liittoa, ja ei vaeltaneet hänen laissansa.
11 And they forget His doings, And His wonders that He shewed them.
Ja he unohtivat hänen tekonsa ja ihmeensä, jotka hän heille osottanut oli.
12 Before their fathers He hath done wonders, In the land of Egypt — the field of Zoan.
Heidän isäinsä edessä teki hän ihmeitä, Egyptin maassa, Zoanin kedolla.
13 He cleft a sea, and causeth them to pass over, Yea, He causeth waters to stand as a heap.
Hän halkasi meren ja vei heitä sen lävitse, ja asetti vedet niinkuin roukkion.
14 And leadeth them with a cloud by day, And all the night with a light of fire.
Ja hän talutti heitä yli päivää pilvellä, yli yötä tulen valolla.
15 He cleaveth rocks in a wilderness, And giveth drink — as the great deep.
Hän halkasi kalliot korvessa, ja juotti heitä vedellä yltäkyllä.
16 And bringeth out streams from a rock, And causeth waters to come down as rivers.
Ja hän laski ojat vuotamaan kalliosta, niin että vedet siitä vuosivat niinkuin virrat.
17 And they add still to sin against Him, To provoke the Most High in the dry place.
Ja vielä he sittenkin syntiä tekivät häntä vastaan, ja vihoittivat korkeimman korvessa.
18 And they try God in their heart, To ask food for their lust.
He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, anoen ruokaa sielullensa.
19 And they speak against God — they said: 'Is God able to array a table in a wilderness?'
He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: voineeko Jumala valmistaa pöydän korvessa?
20 Lo, He hath smitten a rock, And waters flow, yea, streams overflow. 'Also — bread [is] He able to give? Doth He prepare flesh for His people?'
Katso, kyllä tosin hän kallioon löi, ja vedet vuosivat, ja ojat juoksivat; mutta voineeko hän myös leipää antaa, eli kansallensa lihaa toimittaa?
21 Therefore hath Jehovah heard, And He sheweth Himself wroth, And fire hath been kindled against Jacob, And anger also hath gone up against Israel,
Kuin Herra sen kuuli, vihastui hän: ja tuli sytytettiin Jakobissa, ja julmuus tuli Israelin päälle,
22 For they have not believed in God, Nor have they trusted in His salvation.
Ettei he uskoneet Jumalan päälle, ja ei uskaltaneet hänen apuunsa.
23 And He commandeth clouds from above, Yea, doors of the heavens He hath opened.
Ja hän käski pilviä ylhäältä, ja avasi taivaan ovet,
24 And He raineth on them manna to eat, Yea, corn of heaven He hath given to them.
Ja antoi sataa heille mannaa syödäksensä, ja antoi heille taivaan leipää.
25 Food of the mighty hath each eaten, Venison He sent to them to satiety.
He söivät väkeväin leipää: hän lähetti heille kyllä ruokaa ravinnoksi.
26 He causeth an east wind to journey in the heavens, And leadeth by His strength a south wind,
Hän antoi itätuulen puhaltaa taivaan alla, ja väkevyydellänsä kehoitti hän etelätuulen,
27 And He raineth on them flesh as dust, And as sand of the seas — winged fowl,
Ja antoi sataa, niinkuin tomua, lihaa heille, ja lintuja niinkuin santaa meressä,
28 And causeth [it] to fall in the midst of His camp, Round about His tabernacles.
Ja salli langeta keskelle heidän leiriänsä, joka paikassa kuin he asuivat.
29 And they eat, and are greatly satisfied, And their desire He bringeth to them.
Niin he söivät ja yltäkyllä ravittiin: ja hän antoi heille heidän himonsa,
30 They have not been estranged from their desire, Yet [is] their food in their mouth,
Kuin ei he vielä lakanneet himoitsemasta, ja ruoka oli vielä heidän suussansa,
31 And the anger of God hath gone up against them, And He slayeth among their fat ones, And youths of Israel He caused to bend.
Tuli Jumalan viha heidän päällensä, ja tappoi jaloimmat heidän seastansa, ja parahimmat Israelissa hän maahan löi.
32 With all this they have sinned again, And have not believed in His wonders.
Mutta vielä sittenkin kaikissa näissä he syntiä tekivät ja ei uskoneet hänen ihmeitänsä.
33 And He consumeth in vanity their days, And their years in trouble.
Sentähden lopetti hän heidän päivänsä turhuudessa, ja heidän vuotensa kiiruhtain.
34 If He slew them, then they sought Him, And turned back, and sought God earnestly,
Kuin hän heitä tappoi, etsivät he häntä: ja he palasivat ja tulivat varhain Jumalan tykö,
35 And they remember that God [is] their rock, And God Most High their redeemer.
Ja muistelivat, että Jumala on heidän turvansa, ja Jumala korkein heidän lunastajansa.
36 And — they deceive Him with their mouth, And with their tongue do lie to Him,
Ja he puhuivat hänelle ulkokullaisesti suullansa, ja valehtelivat hänelle kielellänsä.
37 And their heart hath not been right with Him, And they have not been stedfast in His covenant.
Mutta heidän sydämensä ei ollut oikia hänen puoleensa, ja ei he pitäneet uskollisesti hänen liittoansa.
38 And He — the Merciful One, Pardoneth iniquity, and destroyeth not, And hath often turned back His anger, And waketh not up all His fury.
Mutta hän oli armollinen, ja antoi pahat teot anteeksi, ja ei hukuttanut heitä; ja hän käänsi pois usein vihansa, ettei hän laskenut kaikkea vihaansa menemään.
39 And He remembereth that they [are] flesh, A wind going on — and it returneth not.
Sillä hän muisti heidän lihaksi, tuuleksi, joka menee pois ja ei palaja.
40 How often do they provoke Him in the wilderness, Grieve Him in the desolate place?
Kuinka usein he vihoittivat hänen korvessa ja kehoittivat hänen erämaassa?
41 Yea, they turn back, and try God, And the Holy One of Israel have limited.
Ja he kiusasivat taas Jumalaa joka aika, ja laittivat pyhää Israelissa.
42 They have not remembered His hand The day He ransomed them from the adversary.
Ei he muistaneet hänen kättänsä sinä päivänä, jona hän lunasti heitä vihollisista:
43 When He set His signs in Egypt, And His wonders in the field of Zoan,
Niinkuin hän oli merkkinsä Egyptissä tehnyt, ja ihmeensä Zoanin kedolla,
44 And He turneth to blood their streams, And their floods they drink not.
Koska hän heidän virtansa vereksi muutti, ettei he ojistansa taitaneet juoda:
45 He sendeth among them the beetle, and it consumeth them, And the frog, and it destroyeth them,
Koska hän turilaat heidän sekaansa lähetti, jotka heitä söivät, ja sammakot, jotka heitä hukuttivat;
46 And giveth to the caterpillar their increase, And their labour to the locust.
Ja antoi heidän tulonsa ruohomadoille, ja heidän työnsä heinäsirkoille;
47 He destroyeth with hail their vine, And their sycamores with frost,
Koska hän rakeilla heidän viinapuunsa löi, ja heidän metsäfikunansa jääkivillä;
48 And delivereth up to the hail their beasts, And their cattle to the burning flames.
Koska hän löi heidän karjansa rakeilla, ja heidän laumansa pitkäisen tulella;
49 He sendeth on them the fury of His anger, Wrath, and indignation, and distress — A discharge of evil messengers.
Hän lähetti heidän päällensä vihansa, närkästyksen, julmuuden ja ahdistuksen, pahain enkelien lähettämisellä;
50 He pondereth a path for His anger, He kept not back their soul from death, Yea, their life to the pestilence He delivered up.
Hän päästi vihansa heidän sekaansa, ja ei päästänyt heidän sielujansa kuolemasta, ja heidän eläimensä rutolla kuoletti;
51 And He smiteth every first-born in Egypt, The first-fruit of the strong in tents of Ham.
Koska hän kaikki esikoiset löi Egyptissä, ensimäiset perilliset Hamin majoissa,
52 And causeth His people to journey as a flock, And guideth them as a drove in a wilderness,
Ja antoi kansansa vaeltaa niinkuin lampaat, ja vei heidät niinkuin lauman korvessa,
53 And He leadeth them confidently, And they have not been afraid, And their enemies hath the sea covered.
Ja saatti heitä turvallisesti, ettei he peljänneet; vaan heidän vihollisensa peitti meri.
54 And He bringeth them in unto the border of His sanctuary, This mountain His right hand had got,
Ja hän vei heitä pyhänsä rajoihin, tämän vuoren tykö, jonka hänen oikia kätensä saanut oli.
55 And casteth out nations from before them, And causeth them to fall in the line of inheritance, And causeth the tribes of Israel to dwell in their tents,
Ja hän ajoi pois heidän edestänsä pakanat, ja jakoi heille perimisen arvalla: ja niiden majoissa antoi hän Israelin sukukunnat asua.
56 And they tempt and provoke God Most High, And His testimonies have not kept.
Mutta he kiusasivat ja vihoittivat korkian Jumalan, ja ei pitäneet hänen todistuksiansa.
57 And they turn back, And deal treacherously like their fathers, They have been turned like a deceitful bow,
Vaan he palasivat takaperin ja petollisesti luopuivat pois niinkuin heidän isänsäkin: poikkesivat pois niinkuin hellinnyt joutsi.
58 And make Him angry with their high places, And with their graven images make Him zealous,
Ja he vihoittivat hänen korkeuksillansa ja kehoittivat häntä epäjumalainsa kuvilla.
59 God hath heard, and sheweth Himself wroth. And kicketh exceedingly against Israel.
Ja kuin Jumala sen kuuli, niin hän närkästyi, ja hylkäsi kovin Israelin,
60 And He leaveth the tabernacle of Shiloh, The tent He had placed among men,
Niin että hän luopui asuinsiastansa Silossa, siitä majasta, jonka hän ihmisten sekaan asetti,
61 And He giveth His strength to captivity, And His beauty into the hand of an adversary,
Ja antoi heidän voimansa vankeuteen, ja heidän kauneutensa vihollisten käsiin.
62 And delivereth up to the sword His people, And with His inheritance shewed Himself angry.
Ja hän hylkäsi kansansa miekan alle, ja närkästyi perimistänsä vastaan.
63 His young men hath fire consumed, And His virgins have not been praised.
Heidän parhaat nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitseensä ei tulleet häävirsillä kunnioitetuksi.
64 His priests by the sword have fallen, And their widows weep not.
Heidän pappinsa kaatuivat miekalla; ja heidän leskensä ei itkeneet,
65 And the Lord waketh as a sleeper, As a mighty one crying aloud from wine.
Ja Herra heräsi niinkuin joku makaavainen, niinkuin joku väkevä luihkaaja viinan juomisesta,
66 And He smiteth His adversaries backward, A reproach age-during He hath put on them,
Ja löi vihollistansa perävieriin, ja pani ijankaikkisen häpiän heidän päällensä,
67 And He kicketh against the tent of Joseph, And on the tribe of Ephraim hath not fixed.
Ja heitti Josephin majan pois, ja ei valinnut Ephraimin sukukuntaa.
68 And He chooseth the tribe of Judah, With mount Zion that He loved,
Vaan hän valitsi Juudan sukukunnan, Zionin vuoren, jota hän rakasti,
69 And buildeth His sanctuary as a high place, Like the earth, He founded it to the age.
Ja rakensi pyhänsä korkialle, niinkuin ijankaikkisesti pysyväisen maan,
70 And He fixeth on David His servant, And taketh him from the folds of a flock,
Ja valitsi palveliansa Davidin, ja otti hänen lammashuoneesta.
71 From behind suckling ones He hath brought him in, To rule over Jacob His people, And over Israel His inheritance.
Imettävistä lampaista haki hän hänen, että hän hänen kanssansa Jakobin kaitsis, ja Israelin hänen perimisensä.
72 And he ruleth them according to the integrity of his heart, And by the skilfulness of his hands leadeth them!
Ja hän kaitsi heitä kaikella sydämensä vakuudella, ja hallitsi heitä kaikella ahkeruudella.
