Psalms 56

1 To the Overseer. — 'On the Dumb Dove far off.' — A secret treasure of David, in the Philistines' taking hold of him in Gath. Favour me, O God, for man swallowed me up, All the day fighting he oppresseth me,

Davidin kultainen kappale mykästä mettisestä muukalaisten seassa, kuin Philistealaiset käsittivät hänen Gatissa. Jumala, ole minulle armollinen; sillä ihmiset tahtovat minua niellä ylös: joka päivä he sotivat ja ahdistavat minua.

2 Mine enemies have swallowed up all the day, For many [are] fighting against me, O most High,

Minun kadehtiani tahtovat joka päivä minua niellä ylös; sillä moni sotii ylpiästi minua vastaan.

3 The day I am afraid I am confident toward Thee.

Kuin minä pelkään, niin minä toivon sinuun.

4 In God I praise His word, in God I have trusted, I fear not what flesh doth to me.

Jumalassa minä kerskaan hänen sanaansa: Jumalaan minä toivon, en minä pelkää: mitä liha minun tekis?

5 All the day they wrest my words, Concerning me all their thoughts [are] for evil,

Joka päivä he minun sanojani kääntelevät; kaikki heidän ajatuksensa ovat pahuuteen minua vastaan.

6 They assemble, they hide, they watch my heels, When they have expected my soul.

He pitävät yhtä, ja väijyvät, ja ottavat minun askeleistani vaarin, kuinka he minun sieluni käsittäisivät.

7 By iniquity they escape, In anger the peoples put down, O God.

Pitäiskö heidän vääryydestänsä pääsemän? Syökse, Jumala, se kansa alas vihassas.

8 My wandering Thou hast counted, Thou — place Thou my tear in Thy bottle, Are they not in Thy book?

Sinä olet lukenut minun kulkemukseni: sinä panet minun kyyneleeni leiliis: eikö ne ole sinun kirjassas?

9 Then turn back do mine enemies in the day I call. This I have known, that God [is] for me.

Silloin pitää viholliseni kääntämän heitänsä takaperin, sinä päivänä, kuin minä huudan: sen minä tiedän, ettäs minun Jumalani olet.

10 In God I praise the word, In Jehovah I praise the word.

Jumalassa minä kerskaan hänen sanaansa: Herrassa minä kerskaan hänen sanaansa.

11 In God I trusted, I fear not what man doth to me,

Jumalaan minä toivon, en minä pelkää: mitä ihminen tekis?

12 On me, O God, [are] Thy vows, I repay thank-offerings to Thee.

Minä olen sinulle, Jumala, luvannut, minä tahdon sinua kiittää.

13 For Thou hast delivered my soul from death, Dost Thou not my feet from falling? To walk habitually before God in the light of the living!

Sillä sinä olet pelastanut minun sieluni kuolemasta, minun jalkani lankeemisesta; että minä vaeltaisin Jumalan edessä eläväin valkeudessa.