Psalms 49
1 To the Overseer. — By sons of Korah. A Psalm. Hear this, all ye peoples, Give ear, all ye inhabitants of the world.
Veisuunjohtajalle; koorahilaisten virsi. Kuulkaa tämä, kaikki kansat, ottakaa korviinne, maailman asukkaat kaikki,
2 Both low and high, together rich and needy.
sekä alhaiset että ylhäiset, niin rikkaat kuin köyhät.
3 My mouth speaketh wise things, And the meditations of my heart [are] things of understanding.
Minun suuni puhuu viisautta, minun sydämeni ajatus on ymmärrystä.
4 I incline to a simile mine ear, I open with a harp my riddle:
Minä kallistan korvani kuulemaan mietelauseita, minä selitän ongelmani kannelta soittaen.
5 Why do I fear in days of evil? The iniquity of my supplanters doth compass me.
Miksi minä pelkäisin pahoina päivinä, kun minun vainoojani vääryys piirittää minut?
6 Those trusting on their wealth, And in the multitude of their riches, Do shew themselves foolish.
He luottavat tavaroihinsa ja kerskaavat suuresta rikkaudestaan.
7 A brother doth no one at all ransom, He doth not give to God his atonement.
Kukaan ei voi veljeänsä lunastaa eikä hänestä Jumalalle sovitusta maksaa.
8 And precious [is] the redemption of their soul, And it hath ceased — to the age.
Sillä hänen sielunsa lunastus on ylen kallis ja jää iäti suorittamatta,
9 And still he liveth for ever, He seeth not the pit.
että hän saisi elää iankaikkisesti eikä kuolemaa näkisi.
10 For he seeth wise men die, Together the foolish and brutish perish, And have left to others their wealth.
Vaan hänen täytyy nähdä, että viisaat kuolevat, että tyhmät ja järjettömät myös hukkuvat ja jättävät toisille tavaransa.
11 Their heart [is]: Their houses [are] to the age, Their tabernacles to all generations. They proclaimed their names over the lands.
He luulevat, että heidän huoneensa pysyvät iäti ja heidän asuntonsa polvesta polveen; he nimittävät maatiloja nimensä mukaan.
12 And man in honour doth not remain, He hath been like the beasts, they have been cut off.
Mutta ihminen, mahtavinkaan, ei ole pysyväinen: hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat.
13 This their way [is] folly for them, And their posterity with their sayings are pleased. (Selah)
Näin käy niiden, jotka itseensä luottavat, ja heidän perässään niiden, jotka mielistyvät heidän puheisiinsa. (Sela)
14 As sheep for Sheol they have set themselves, Death doth afflict them, And the upright rule over them in the morning, And their form [is] for consumption. Sheol [is] a dwelling for him. (Sheol h7585)
Kuin lammaslauma heidät viedään tuonelaan, kuolema heitä kaitsee, jo huomenna oikeamieliset astuvat heidän ylitsensä; tuonela kalvaa heidän hahmoansa, eikä heillä ole asuntoa. (Sheol h7585)
15 Only, God doth ransom my soul from the hand of Sheol, For He doth receive me. (Selah) (Sheol h7585)
Mutta minun sieluni Jumala lunastaa tuonelan vallasta, sillä hän ottaa minut huomaansa. (Sela) (Sheol h7585)
16 Fear not, when one maketh wealth, When the honour of his house is abundant,
Älä pelkää, jos joku rikastuu, jos hänen talonsa komeus karttuu.
17 For at his death he receiveth nothing, His honour goeth not down after him.
Sillä kuollessaan ei hän ota mitään mukaansa, eikä hänen komeutensa astu alas hänen jäljessänsä.
18 For his soul in his life he blesseth, (And they praise thee when thou dost well for thyself.)
Vaikka hän eläissänsä kiittää itseään siunatuksi, vaikka sinua ylistetään, kun vietät hyviä päiviä,
19 It cometh to the generation of his fathers, For ever they see not the light.
täytyy sinun mennä isiesi suvun tykö, jotka eivät ikinä enää valoa näe.
20 Man in honour, who understandest not, Hath been like the beasts, they have been cut off!
Ihminen, mahtavinkin, on ymmärrystä vailla, hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat.
