Psalms 35
1 By David. Strive, Jehovah, with my strivers, fight with my fighters,
Daavidin virsi. Riitele, Herra, minun riitaveljiäni vastaan; sodi niitä vastaan, jotka minua vastaan sotivat.
2 Take hold of shield and buckler, and rise for my help,
Tempaa pieni kilpi, suuri kilpi ja nouse minun avukseni.
3 And draw out spear and lance, To meet my pursuers. Say to my soul, 'Thy salvation I [am].'
Sivalla keihäs ja salpaa tie minun vainoojiltani. Sano minun sielulleni: "Minä olen sinun pelastuksesi".
4 They are ashamed and blush, those seeking my soul, Turned backward and confounded, Those devising my evil.
Joutukoot häpeään ja pilkkaan, jotka minun henkeäni väijyvät; peräytykööt, punastukoot, jotka minulle pahaa aikovat.
5 They are as chaff before wind, And a messenger of Jehovah driving away.
Olkoot he niinkuin akanat tuulessa, ja Herran enkeli syösköön heidät maahan;
6 Their way is darkness and slipperiness, And a messenger of Jehovah their pursuer.
heidän tiensä olkoon pimeä ja liukas, ja Herran enkeli ajakoon heitä takaa.
7 For without cause they hid for me their netpit, Without cause they digged for my soul.
Sillä syyttä he ovat virittäneet verkkonsa minun eteeni, syyttä he ovat kaivaneet minun sielulleni haudan.
8 Meet him doth desolation — he knoweth not, And his net that he hid catcheth him, For desolation he falleth into it.
Tulkoon hänelle turmio aavistamatta, tarttukoon hän virittämäänsä verkkoon, langetkoon siihen surmaksensa.
9 And my soul is joyful in Jehovah, It rejoiceth in His salvation.
Mutta minun sieluni iloitkoon Herrassa, riemuitkoon hänen avustansa.
10 All my bones say, 'Jehovah, who is like Thee, Delivering the poor from the stronger than he, And the poor and needy from his plunderer.'
Kaikki minun luuni sanokoot: "Herra, kuka on sinun vertaisesi, sinun, joka vapahdat kurjan väkevämmästään, kurjan ja köyhän raatelijastaan?"
11 Violent witnesses rise up, That which I have not known they ask me.
Väärät todistajat astuvat esiin, he minulta tutkivat, mitä minä en tiedä.
12 They pay me evil for good, bereaving my soul,
He palkitsevat minulle hyvän pahalla; minun sieluni on orpo.
13 And I — in their sickness my clothing [is] sackcloth, I have humbled with fastings my soul, And my prayer unto my bosom returneth.
Mutta minä puin päälleni surupuvun, kun he sairastivat; minä vaivasin itseäni paastolla ja rukoilin pää painuksissa.
14 As [if] a friend, as [if] my brother, I walked habitually, As a mourner for a mother, Mourning I have bowed down.
Niinkuin he olisivat olleet minun ystäviäni, minun omia veljiäni, niin minä kuljin; niinkuin äitiänsä sureva, niin minä kävin surupuvussa, kumarruksissa.
15 And — in my halting they have rejoiced, And have been gathered together, Gathered against me were the smiters, And I have not known, They have rent, and they have not ceased;
Mutta he iloitsevat minun kompastuksestani ja kokoontuvat-kokoontuvat minua vastaan, nuo lyöjät, joita minä en tunne; he herjaavat herkeämättä,
16 With profane ones, mockers in feasts, Gnashing against me their teeth.
nuo konnat, jotka leipäkyrsää kärkkyen minua pilkkaavat, kiristelevät minulle hampaitansa.
17 Lord, how long dost thou behold? Keep back my soul from their desolations, From young lions my only one.
Herra, kuinka kauan sinä tätä katselet? Päästä minun sieluni turmiosta, jota he hankitsevat, minun ainokaiseni nuorista leijonista.
18 I thank Thee in a great assembly, Among a mighty people I praise Thee.
Niin minä kiitän sinua suuressa seurakunnassa, ylistän sinua paljon kansan keskellä.
19 Mine enemies rejoice not over me [with] falsehood, Those hating me without cause wink the eye.
Älkööt ne minusta iloitko, jotka syyttä ovat minun vihamiehiäni; älkööt silmää iskekö, jotka asiatta minua vihaavat.
20 For they speak not peace, And against the quiet of the land, Deceitful words they devise,
Sillä he eivät puhu rauhan puheita, vaan miettivät petoksen sanoja maan hiljaisia vastaan.
21 And they enlarge against me their mouth, They said, 'Aha, aha, our eye hath seen.'
He avaavat suunsa ammolleen minua vastaan ja sanovat: "Kas niin, kas niin! Nyt me sen omin silmin näemme!"
22 Thou hast seen, O Jehovah, Be not silent, O Lord — be not far from me,
Sinä, Herra, näet sen, älä ole vaiti! Herra, älä ole minusta kaukana!
23 Stir up, and wake to my judgment, My God, and my Lord, to my plea.
Heräjä ja nouse, minun Jumalani ja Herrani, hankkimaan minulle oikeutta ja ajamaan minun asiaani.
24 Judge me according to Thy righteousness, O Jehovah my God, And they do not rejoice over me.
Tuomitse minut vanhurskautesi mukaan, Herra, minun Jumalani, älä salli heidän minusta riemuita.
25 They do not say in their heart, 'Aha, our desire.' They do not say, 'We swallowed him up.'
Älä salli heidän sanoa sydämessänsä: "Kas niin! Sitä me halusimmekin." Älä salli heidän sanoa: "Me olemme hänet nielleet".
26 They are ashamed and confounded together, Who are rejoicing at my evil. They put on shame and confusion, Who are magnifying themselves against me.
Hävetkööt ja punastukoot kaikki, jotka minun onnettomuudestani iloitsevat, saakoot puvuksensa häpeän ja pilkan ne, jotka ylvästelevät minua vastaan.
27 They sing and rejoice, who are desiring my righteousness, And they say continually, 'Jehovah is magnified, Who is desiring the peace of His servant.'
Iloitkoot ja riemuitkoot ne, jotka suovat minulle minun oikeuteni, ja sanokoot aina: "Ylistetty olkoon Herra, joka tahtoo palvelijansa parasta".
28 And my tongue uttereth Thy righteousness, All the day Thy praise!
Ja minun kieleni julistakoon sinun vanhurskauttasi, sinun kiitostasi kaiken päivää.
