Psalms 17
1 A Prayer of David. Hear, O Jehovah, righteousness, attend my cry, Give ear [to] my prayer, without lips of deceit.
Daavidin rukous. Kuule, Herra, minun oikeata asiaani, tarkkaa minun huutoani, ota korviisi minun rukoukseni, joka ei lähde petollisilta huulilta.
2 From before thee my judgment doth go out; Thine eyes do see uprightly.
Sinulta tulee minulle oikeus, sinun silmäsi katsovat sitä, mikä oikein on.
3 Thou hast proved my heart, Thou hast inspected by night, Thou hast tried me, Thou findest nothing; My thoughts pass not over my mouth.
Sinä koettelet minun sydäntäni, tarkkaat sitä yöllä, sinä tutkit minua, mutta et mitään löydä. Jos minä pahaa ajattelen, ei se käy suustani ulos.
4 As to doings of man, Through a word of Thy lips I have observed The paths of a destroyer;
Mitä ihmiset tehköötkin, sinun huultesi sanassa minä pysyn ja kavahdan väkivaltaisen teitä.
5 To uphold my goings in Thy paths, My steps have not slidden.
Minun askeleeni pysyvät sinun poluillasi, minun jalkani eivät horju.
6 I — I called Thee, for Thou dost answer me, O God, incline Thine ear to me, hear my speech.
Minä huudan sinua avukseni, sillä sinä vastaat minulle, Jumala; kallista korvasi minun puoleeni, kuule minun puheeni.
7 Separate wonderfully Thy kindness, O Saviour of the confiding, By Thy right hand, from withstanders.
Osoita ihmeellinen armosi, sinä, joka pelastat vihamiesten vallasta ne, jotka turvaavat sinun oikeaan käteesi.
8 Keep me as the apple, the daughter of the eye; In shadow of Thy wings thou dost hide me.
Varjele minua niinkuin silmäterää, kätke minut siipiesi suojaan
9 From the face of the wicked who spoiled me. Mine enemies in soul go round against me.
jumalattomilta, jotka tahtovat minut tuhota, verivihollisiltani, jotka minua saartavat.
10 Their fat they have closed up, Their mouths have spoken with pride:
He ovat sulkeneet tunnottomat sydämensä, heidän suunsa puhuu ylvästellen.
11 'Our steps now have compassed [him];' Their eyes they set to turn aside in the land.
He ovat kintereillämme, he jo kiertävät meidät, he vaanivat silmillään, lyödäksensä maahan.
12 His likeness as a lion desirous to tear, As a young lion dwelling in secret places.
Hän on niinkuin saalista himoitseva leijona, niinkuin nuori leijona, joka piilossa väijyy.
13 Arise, O Jehovah, go before his face, Cause him to bend. Deliver my soul from the wicked, Thy sword,
Nouse, Herra, astu hänen eteensä. Paiskaa hänet maahan. Vapahda miekallasi minun sieluni jumalattomista,
14 From men, Thy hand, O Jehovah, From men of the world, their portion [is] in life, And [with] Thy hidden things Thou fillest their belly, They are satisfied [with] sons; And have left their abundance to their sucklings.
kädelläsi ihmisistä, Herra, tämän maailman ihmisistä, joiden osa on tässä elämässä, joiden vatsan sinä täytät antimillasi, joiden pojat tulevat ravituiksi ja jotka jättävät yltäkylläisyytensä lapsilleen.
15 I — in righteousness, I see Thy face; I am satisfied, in awaking, [with] Thy form!
Mutta minä saan nähdä sinun kasvosi vanhurskaudessa, herätessäni ravita itseni sinun muotosi katselemisella.
