Psalms 17
1 A Prayer of David. Hear, O Jehovah, righteousness, attend my cry, Give ear [to] my prayer, without lips of deceit.
Davidin rukous. Kuule, Herra, oikeutta, havaitse minun huutoni, ota vaari minun rukouksestani, joka ei viekkaasta suusta lähde.
2 From before thee my judgment doth go out; Thine eyes do see uprightly.
Puhu sinä minun asiassani, ja sinun silmäs katsokaan oikeutta.
3 Thou hast proved my heart, Thou hast inspected by night, Thou hast tried me, Thou findest nothing; My thoughts pass not over my mouth.
Sinä koettelet minun sydämeni, ja etsiskelet sitä yöllä, ja tutkit minua, ja et mitään löydä; minä olen aikonut, ettei minun suuni missäkään riko.
4 As to doings of man, Through a word of Thy lips I have observed The paths of a destroyer;
Minä varjelen minuni sinun huultes sanoissa, ihmisten töistä, murhaajan tiellä.
5 To uphold my goings in Thy paths, My steps have not slidden.
Hallitse minun käyntöni poluillas, ettei minun askeleeni liukahtaisi.
6 I — I called Thee, for Thou dost answer me, O God, incline Thine ear to me, hear my speech.
Minä huudan sinua, ettäs, Jumala, minua kuulisit: kallista korvas minun puoleeni, kuule minun puheeni.
7 Separate wonderfully Thy kindness, O Saviour of the confiding, By Thy right hand, from withstanders.
Osoita ihmeellinen hyvyytes, sinä niiden vapahtaja, jotka sinuun uskaltavat, niitä vastaan, jotka sinun oikiaa kättäs vastaan ovat.
8 Keep me as the apple, the daughter of the eye; In shadow of Thy wings thou dost hide me.
Varjele minua niinkuin silmäterää: suojele minua siipeis varjon alla.
9 From the face of the wicked who spoiled me. Mine enemies in soul go round against me.
Jumalattomista, jotka minua hävittävät, vihollisistani, jotka minun sieluuni piirittävät.
10 Their fat they have closed up, Their mouths have spoken with pride:
Heidän lihavansa yhtä pitävät: he puhuvat suullansa ylpiästi.
11 'Our steps now have compassed [him];' Their eyes they set to turn aside in the land.
Kuhunka me menemme, niin he meitä piirittävät: siihen he silmänsä tarkoittavat meitä kukistaaksensa maahan,
12 His likeness as a lion desirous to tear, As a young lion dwelling in secret places.
Niinkuin jalopeura saalista himoitsee, niinkuin nuori jalopeura, joka luolasta väijyy.
13 Arise, O Jehovah, go before his face, Cause him to bend. Deliver my soul from the wicked, Thy sword,
Nouse, Herra, ennätä hänen kasvonsa, ja polje häntä; vapahda minun sieluni miekallas jumalattomista,
14 From men, Thy hand, O Jehovah, From men of the world, their portion [is] in life, And [with] Thy hidden things Thou fillest their belly, They are satisfied [with] sons; And have left their abundance to their sucklings.
Sinun kädelläs ihmisistä, Herra, tämän maailman ihmisistä, joiden osa on tässä elämässä, ja joiden vatsan sinä täytät tavarallas: heidän lapsensa ravitaan, ja he jättävät tähteensä lapsukaisillensa.
15 I — in righteousness, I see Thy face; I am satisfied, in awaking, [with] Thy form!
Mutta minä saan nähdä sinun kasvos vanhurskaudessa: minä ravitaan herättyäni sinun kuvas jälkeen.
