Psalms 132
1 A Song of the Ascents. Remember, Jehovah, for David, all his afflictions.
Veisu korkeimmassa Kuorissa. Muista, Herra, Davidia, ja kaikkia hänen vaivojansa,
2 Who hath sworn to Jehovah. He hath vowed to the Mighty One of Jacob:
Joka Herralle vannoi, ja lupasi lupauksen Jakobin väkevälle:
3 'If I enter into the tent of my house, If I go up on the couch of my bed,
En mene huoneeni majaan, enkä vuoteeseeni pane maata;
4 If I give sleep to mine eyes, To mine eyelids — slumber,
En anna silmäini unta saada, enkä silmälautaini torkkua,
5 Till I do find a place for Jehovah, Tabernacles for the Mighty One of Jacob.
Siihenasti kuin minä löydän sian Herralle, Jakobin väkevän asumiseksi.
6 'Lo, we have heard it in Ephratah, We have found it in the fields of the forest.
Katso, me kuulimme hänestä Ephratassa: me olemme sen löytäneet metsän kedoilla.
7 We come in to His tabernacles, We bow ourselves at His footstool.
Me tahdomme hänen asuinsioihinsa mennä, ja kumartaa hänen jalkainsa astinlaudan edessä.
8 Arise, O Jehovah, to Thy rest, Thou, and the ark of Thy strength,
Nouse, Herra, sinun lepoos, sinä ja sinun väkevyytes arkki.
9 Thy priests do put on righteousness, And Thy pious ones cry aloud.
Anna pappis pukea heitänsä vanhurskaudella ja sinun pyhäs riemuitkaan.
10 For the sake of David Thy servant, Turn not back the face of Thine anointed.
Älä käännä pois voideltus kasvoja, sinun palvelias Davidin tähden.
11 Jehovah hath sworn truth to David, He turneth not back from it: Of the fruit of thy body, I set on the throne for thee.
Herra on vannonut Davidille totisen valan, ja ei hän siitä vilpistele: sinun ruumiis hedelmästä minä istutan istuimelles.
12 If thy sons keep My covenant, And My testimonies that I teach them, Their sons also for ever and ever, Do sit on the throne for thee.
Jos sinun lapses minun liittoni pitävät, ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin heidän lapsensa myös pitää sinun istuimellas istuman ijankaikkisesti.
13 For Jehovah hath fixed on Zion, He hath desired [it] for a seat to Himself,
Sillä Herra on Zionin valinnut, ja tahtoo sitä asuinsiaksensa.
14 This [is] My rest for ever and ever, Here do I sit, for I have desired it.
Tämä on minun leponi ijankaikkisesti: tässä minä tahdon asua; sillä se minulle kelpaa.
15 Her provision I greatly bless, Her needy ones I satisfy [with] bread,
Minä hyvästi siunaan hänen elatuksensa, ja hänen köyhillensä kyllä annan leipää.
16 And her priests I clothe [with] salvation, And her pious ones do sing aloud.
Hänen pappinsa minä puetan autuudella; ja hänen pyhänsä pitää ilolla riemuitseman.
17 There I cause to spring up a horn for David, I have arranged a lamp for Mine anointed.
Siellä minä annan puhjeta Davidin sarven: minä valmistan kynttilän voidellulleni.
18 His enemies I do clothe [with] shame, And upon him doth his crown flourish!
Hänen vihollisensa minä häpiällä puetan; mutta hänen päällänsä pitää hänen kruununsa kukoistaman.
