Psalms 12

1 To the Overseer, on the octave. — A Psalm of David. Save, Jehovah, for the saintly hath failed, For the stedfast have ceased From the sons of men:

Veisuunjohtajalle; matalassa äänialassa; Daavidin virsi. Auta, Herra, sillä hurskaat ovat hävinneet, uskolliset ovat kadonneet ihmislasten joukosta.

2 Vanity they speak each with his neighbour, Lip of flattery! With heart and heart they speak.

He puhuvat valhetta toinen toisellensa, puhuvat liukkain huulin, kaksimielisin sydämin.

3 Jehovah doth cut off all lips of flattery, A tongue speaking great things,

Hävittäköön Herra kaikki liukkaat huulet, kielen, joka kerskuen puhuu,

4 Who said, 'By our tongue we do mightily: Our lips [are] our own; who [is] lord over us?'

ne, jotka sanovat: "Kielemme voimalla me olemme väkevät; huulemme ovat meidän tukemme; kuka on meille herra?"

5 Because of the spoiling of the poor, Because of the groaning of the needy, Now do I arise, saith Jehovah, I set in safety [him who] doth breathe for it.

"Kurjien sorron tähden, köyhien huokausten tähden minä nyt nousen", sanoo Herra, "tuon pelastuksen sille, joka sitä huoaten ikävöitsee".

6 Sayings of Jehovah [are] pure sayings; Silver tried in a furnace of earth refined sevenfold.

Herran sanat ovat selkeitä sanoja, hopeata, joka kirkkaana valuu sulattimesta maahan, seitsenkertaisesti puhdistettua.

7 Thou, O Jehovah, dost preserve them, Thou keepest us from this generation to the age.

Sinä, Herra, varjelet heitä, suojelet hänet iäti tältä sukukunnalta.

8 Around the wicked walk continually, According as vileness is exalted by sons of men!

Yltympäri jumalattomat rehentelevät, kun kataluus pääsee valtaan ihmislasten seassa.