Psalms 107
1 'Give ye thanks to Jehovah, For good, for to the age [is] His kindness:'
Kiittäkäät Herraa; sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.
2 Let the redeemed of Jehovah say, Whom He redeemed from the hand of an adversary.
Sanokaan Herran lunastetut, jotka hän on tuskasta vapahtanut,
3 And from the lands hath gathered them, From east and from west, From north, and from the sea.
Ja jotka hän on maakunnista koonnut, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä,
4 They wandered in a wilderness, in a desert by the way, A city of habitation they have not found.
Jotka eksyksissä vaelsivat korvessa umpitietä, ja ei he löytäneet kaupunkia asuaksensa,
5 Hungry — yea — thirsty, Their soul in them becometh feeble,
Isoovaiset ja janoovaiset; ja heidän sielunsa vaipui heissä.
6 And they cry unto Jehovah in their adversity, From their distress He delivereth them,
Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän pelasti heitä heidän hädistänsä,
7 And causeth them to tread in a right way, To go unto a city of habitation.
Ja vei heitä oikiaa tietä, että he menivät asuinkaupunkiin.
8 They confess to Jehovah His kindness, And His wonders to the sons of men.
Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee:
9 For He hath satisfied a longing soul, And a hungry soul hath filled [with] goodness.
Että hän ravitsee himoitsevaisen sielun ja täyttää isoovaisen sielun hyvyydellä.
10 Inhabitants of dark places and death-shade, Prisoners of affliction and of iron,
Jotka istuvat pimeässä ja kuoleman varjossa, vangitut ahdistuksessa ja raudoissa:
11 Because they changed the saying of God, And the counsel of the Most High despised.
Että he olivat Jumalan käskyä vastaan kovakorvaiset, ja olivat katsoneet ylön ylimmäisen lain;
12 And He humbleth with labour their heart, They have been feeble, and there is no helper.
Sentähden täytyi heidän sydämensä onnettomuudella vaivattaa, niin että he lankesivat, ja ei kenkään heitä auttanut.
13 And they cry unto Jehovah in their adversity, From their distresses He saveth them.
Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä,
14 He bringeth them out from the dark place, And death-shade, And their bands He draweth away.
Ja vei heitä pimeydestä ulos ja kuoleman varjosta, ja särki heidän siteensä.
15 They confess to Jehovah His kindness, And His wonders to the sons of men.
Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee:
16 For He hath broken doors of brass, And bars of iron He hath cut.
Että hän särkee vaskiportit, ja rikkoo rautaiset salvat.
17 Fools, by means of their transgression, And by their iniquities, afflict themselves.
Hullut, jotka rangaistiin ylitsekäymisensä tähden, ja synteinsä tähden,
18 All food doth their soul abominate, And they come nigh unto the gates of death,
Heidän sielunsa kauhistui kaikkea ruokaa, ja saivat kuolintautinsa.
19 And cry unto Jehovah in their adversity, From their distresses He saveth them,
Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä.
20 He sendeth His word and healeth them, And delivereth from their destructions.
Hän lähetti sanansa ja paransi heitä, ja pelasti heitä, ettei he kuolleet.
21 They confess to Jehovah His kindness, And His wonders to the sons of men,
Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee,
22 And they sacrifice sacrifices of thanksgiving, And recount His works with singing.
Ja uhratkaan kiitosuhria, ja luetelkaan hänen tekojansa ilolla.
23 Those going down [to] the sea in ships, Doing business in many waters,
Jotka haaksilla meressä vaeltavat, ja asiansa toimittavat suurilla vesillä,
24 They have seen the works of Jehovah, And His wonders in the deep.
He näkivät Herran työt, ja hänen ihmeensä syvyydessä.
25 And He saith, and appointeth a tempest, And it lifteth up its billows,
Kuin hän sanoi, ja paisutti suuren ilman, joka aallot nosti ylös,
26 They go up [to] the heavens, they go down [to] the depths, Their soul in evil is melted.
Niin he menivät ylös taivasta kohden ja menivät syvyyteen alas, että heidän sielunsa ahdistuksesta epäili,
27 They reel to and fro, and move as a drunkard, And all their wisdom is swallowed up.
Että he horjuivat ja hoipertelivat niinkuin juopuneet, ja ei silleen neuvoa tietäneet;
28 And they cry to Jehovah in their adversity, And from their distresses He bringeth them out.
Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä.
29 He establisheth a whirlwind to a calm, And hushed are their billows.
Ja hän hillitsi kovan ilman, että aallot asettuivat.
30 And they rejoice because they are quiet, And He leadeth them to the haven of their desire.
Ja he tulivat iloisiksi, että tyveni, ja hän vei heitä satamaan heidän mielensä jälkeen.
31 They confess to Jehovah His kindness, And His wonders to the sons of men,
Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee.
32 And they exalt Him in the assembly of the people, And in the seat of the elders praise Him.
Ja ylistäkään häntä kansan seurakunnassa, ja kiittäkään häntä vanhimpain seassa,
33 He maketh rivers become a wilderness, And fountains of waters become dry land.
Joka virrat teki erämaaksi, ja vesilähteet kuivaksi maaksi,
34 A fruitful land becometh a barren place, For the wickedness of its inhabitants.
Ettei hedelmällinen maa mitään kantanut, heidän pahuutensa tähden, jotka siinä asuivat.
35 He maketh a wilderness become a pool of water, And a dry land become fountains of waters.
Erämaan teki hän vesilammiksi ja kuivan maan vesilähteeksi,
36 And He causeth the hungry to dwell there, And they prepare a city of habitation.
Ja asetti sinne isoovaiset; ja he valmistivat siihen kaupunkia, jossa he asuivat,
37 And they sow fields, and plant vineyards, And they make fruits of increase.
Ja kylvivät pellot ja viinapuita istuttivat, ja saivat jokavuotisen hedelmän.
38 And He blesseth them, and they multiply exceedingly, And their cattle He doth not diminish.
Ja hän siunasi heitä ja he sangen suuresti enenivät, ja hän antoi paljon karjaa heille;
39 And they are diminished, and bow down, By restraint, evil, and sorrow.
Jotka olivat painetut alas ja sorretut pahain väkivallalta ja ahdistukselta,
40 He is pouring contempt upon nobles, And causeth them to wander in vacancy — no way.
Koska ylönkatse päämiesten päälle vuodatettu oli, ja kaikki maa eksyksissä ja autiona oli.
41 And setteth on high the needy from affliction, And placeth families as a flock.
Ja hän varjeli köyhää raadollisuudesta, ja enensi hänen sukunsa niinkuin lauman.
42 The upright do see and rejoice, And all perversity hath shut her mouth.
Näitä vanhurskaat näkevät ja iloitsevat, ja jokainen paha suu pitää tukittaman.
43 Who [is] wise, and observeth these? They understand the kind acts of Jehovah!
Kuka on taitava ja näitä kätkee, se ymmärtää Herran moninaisen laupiuden.
