Psalms 104
1 Bless, O my soul, Jehovah! Jehovah, my God, Thou hast been very great, Honour and majesty Thou hast put on.
Kiitä Herraa, sieluni! Herra, minun Jumalani, sinä olet sangen suuresti kunnioitettu, suurella kunnialla ja kaunistuksella olet sinä puetettu.
2 Covering himself [with] light as a garment, Stretching out the heavens as a curtain,
Sinä puetat itses valkeudella niinkuin vaatteella: sinä levität taivaat niinkuin peitteen.
3 Who is laying the beam of His upper chambers in the waters, Who is making thick clouds His chariot, Who is walking on wings of wind,
Sinä peität sen päällyksen vedellä: sinä menet pilvissä niinkuin ratasten päällä, ja käyt tuulen siipein päällä.
4 Making His messengers — the winds, His ministers — the flaming fire.
Sinä teet enkelis hengeksi ja palvelias liekitseväiseksi tuleksi.
5 He hath founded earth on its bases, It is not moved to the age and for ever.
Sinä joka maan perustit perustuksensa päälle, ettei sen pidä liikkuman ijankaikkisesti.
6 The abyss! as with clothing Thou hast covered it, Above hills do waters stand.
Syvyydellä sinä sen peität niinkuin vaatteella, ja vedet seisovat vuorilla.
7 From Thy rebuke they flee, From the voice of Thy thunder haste away.
Mutta sinun nuhtelemisestas he pakenevat: sinun jylinästäs he menevät pois.
8 They go up hills — they go down valleys, Unto a place Thou hast founded for them.
Vuoret astuvat ylös, ja laaksot astuvat alas siallensa, johon heidät perustanut olet.
9 A border Thou hast set, they pass not over, They turn not back to cover the earth.
Määrän sinä panit, jota ei he käy ylitse, eikä palaja maata peittämään.
10 Who is sending forth fountains in valleys, Between hills they go on.
Sinä annat lähteet laaksoissa kuohua, niin että ne vuorten välitse vuotavat;
11 They water every beast of the field, Wild asses break their thirst.
Että kaikki eläimet metsässä joisivat, ja että pedot janonsa sammuttaisivat.
12 By them the fowl of the heavens doth dwell, From between the branches They give forth the voice.
Heidän tykönänsä istuvat taivaan linnut, ja visertävät oksilla.
13 Watering hills from His upper chambers, From the fruit of Thy works is the earth satisfied.
Sinä liotat vuoret ylhäältä: sinä täytät maan hedelmällä, jonka sinä saatat.
14 Causing grass to spring up for cattle, And herb for the service of man, To bring forth bread from the earth,
Sinä kasvatat ruohon karjalle, ja jyvät ihmisten tarpeeksi, tuottaakses leipää maasta.
15 And wine — it rejoiceth the heart of man, To cause the face to shine from oil, And bread — the heart of man it supporteth.
Ja että viina ihmisen sydämen ilahuttaa, ja hänen kasvonsa kaunistuu öljystä: ja leipä vahvistaa ihmisen sydämen.
16 Satisfied [are] the trees of Jehovah, Cedars of Lebanon that He hath planted,
Että Herran puut nesteestä täynnä olisivat: Libanonin sedripuut, jotka hän on istuttanut;
17 Where birds do make nests, The stork — the firs [are] her house.
Siellä linnut pesiä tekevät, ja haikarat hongissa asuvat.
18 The high hills [are] for wild goats, Rocks [are] a refuge for conies,
Korkiat vuoret ovat metsävuohten turva, ja kivirauniot kaninein.
19 He made the moon for seasons, The sun hath known his place of entrance.
Sinä teet kuun aikoja jakamaan, ja aurinko tietää laskemisensa.
20 Thou settest darkness, and it is night, In it doth every beast of the forest creep.
Sinä teet pimeyden ja yö tulee: silloin kaikki metsän eläimet tulevat ulos.
21 The young lions are roaring for prey, And to seek from God their food.
Nuoret jalopeurat saaliin perään kiljuvat, ja elatustansa Jumalalta etsivät.
22 The sun riseth, they are gathered, And in their dens they crouch.
Mutta kuin aurinko koittaa, niin he kokoontuvat, ja luolissansa makaavat.
23 Man goeth forth to his work, And to his service — till evening.
Niin menee myös ihminen työhönsä, ja askareillensa ehtoosen asti.
24 How many have been Thy works, O Jehovah, All of them in wisdom Thou hast made, Full is the earth of thy possessions.
Herra, kuinka suuret ja monet ovat sinun käsialas? Sinä olet kaikki taitavasti säätänyt, ja maa on täynnä sinun tavaraas.
25 This, the sea, great and broad of sides, There [are] moving things — innumerable, Living creatures — small with great.
Tämä meri, joka niin suuri ja lavia on, siinä epälukuiset liikuvat, sekä pienet että suuret eläimet;
26 There do ships go: leviathan, That Thou hast formed to play in it.
Siellä haahdet kuljeskelevat: siinä valaskalat ovat, jotkas tehnyt olet, leikitsemään hänessä.
27 All of them unto Thee do look, To give their food in its season.
Kaikki odottavat sinua, ettäs heille antaisit ruan ajallansa.
28 Thou dost give to them — they gather, Thou dost open Thy hand — they [are] satisfied [with] good.
Koskas heille annat, niin he kokoovat: koskas kätes avaat, niin he hyvyydellä ravitaan.
29 Thou hidest Thy face — they are troubled, Thou gatherest their spirit — they expire, And unto their dust they turn back.
Jos sinä kasvos peität, niin he hämmästyvät: koska sinä otat heidän henkensä pois, niin he hukkuvat, ja tomuksi tulevat jälleen.
30 Thou sendest out Thy Spirit, they are created, And Thou renewest the face of the ground.
Sinä lähetät ulos henkes, niin he luoduksi tulevat, ja sinä uudistat maan muodon.
31 The honour of Jehovah is to the age, Jehovah rejoiceth in His works,
Herran kunnia pysyy ijankaikkisesti: Herra iloitsee töissänsä.
32 Who is looking to earth, and it trembleth, He cometh against hills, and they smoke.
Hän katsahtaa maan päälle, niin se vapisee: hän rupee vuoriin, niin ne suitsevat.
33 I sing to Jehovah during my life, I sing praise to my God while I exist.
Minä veisaan Herralle minun elinaikanani, ja kiitän minun Jumalaani niinkauvan kuin minä olen.
34 Sweet is my meditation on Him, I — I do rejoice in Jehovah.
Minun puheeni kelpaa hänelle, ja minä iloitsen Herrassa.
35 Consumed are sinners from the earth, And the wicked are no more. Bless, O my soul, Jehovah. Praise ye Jehovah!
Syntiset maalta lopetetaan, ja jumalattomat ei pidä silleen oleman: kiitä Herraa, sieluni, Halleluja!
