Proverbs 1
1 Proverbs of Solomon, son of David, king of Israel:
Salomon, Davidin pojan, Israelin kuninkaan sananlaskut;
2 For knowing wisdom and instruction, For understanding sayings of intelligence,
Oppia viisautta ja kuritusta, ymmärtää tiedon puhetta,
3 For receiving the instruction of wisdom, Righteousness, judgment, and uprightness,
Vastaanottaa ymmärryksen neuvoa, vanhurskautta, oikeutta ja siveyttä;
4 For giving to simple ones — prudence, To a youth — knowledge and discretion.
Että tyhmät viisaaksi tulisivat ja nuorukaiset taidon ja ymmärryksen saisivat.
5 (The wise doth hear and increaseth learning, And the intelligent doth obtain counsels.)
Joka viisas on, se kuulkaan, että jän viisaammaksi tulis; ja joka toimellinen on, se ottakoon neuvon,
6 For understanding a proverb and its sweetness, Words of the wise and their acute sayings.
Että hän ymmärtäis sananlaskut ja niiden selityksen, viisasten opin ja heidän tapauksensa.
7 Fear of Jehovah [is] a beginning of knowledge, Wisdom and instruction fools have despised!
Herran pelko on viisauden alku; tyhmät hylkäävät viisauden ja opin.
8 Hear, my son, the instruction of thy father, And leave not the law of thy mother,
Poikani kuule isäs kuritusta, ja älä hylkää äitis käskyä!
9 For a graceful wreath [are] they to thy head, And chains to thy neck.
Sillä se on sinun sinun pääs päällä otollinen kaunistus, ja käädyt kaulassas.
10 My son, if sinners entice thee be not willing.
Poikani! jos pahanjuoniset sinua sinua houkuttelevat, niin älä heihin suostu.
11 If they say, 'Come with us, we lay wait for blood, We watch secretly for the innocent without cause,
Jos he sanovat: käy meidän kanssamme: me väijymme verta, ja viritämme pauloja nuhteettoman eteen ilman syytä;
Me nielemme hänen, niinkuin helvetti elävältä, ja hurskaan niinkuin hautaan pudotamme; (Sheol h7585)
13 Every precious substance we find, We fill our houses [with] spoil,
Me löydämme kaikellaista kallista tavaraa, ja täytämme huoneemme saaliista;
14 Thy lot thou dost cast among us, One purse is — to all of us.'
Koettele meidän kanssamme: meillä kaikilla pitää yksi kukkaro oleman:
15 My son! go not in the way with them, Withhold thy foot from their path,
Poikani! älä vaella heidän kanssansa: estä jalkas heidän retkiltänsä.
16 For their feet to evil do run, And they haste to shed blood.
Sillä heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, ja he kiiruhtavat verta vuodattamaan.
17 Surely in vain is the net spread out before the eyes of any bird.
Sillä turhaan verkot viritetään lintuin silmäin edessä.
18 And they for their own blood lay wait, They watch secretly for their own lives.
Itse he myös väijyvät toinen toisensa verta, ja petoksella seisovat toinen toisensa hengen perään.
19 So [are] the paths of every gainer of dishonest gain, The life of its owners it taketh.
Niin kaikki ahneet tekevät, ja ahneus on isännillensä surmaksi.
20 Wisdom in an out-place crieth aloud, In broad places she giveth forth her voice,
Viisaus ulkona valittaa, ja kadulla äänensä ilmoittaa.
21 At the head of the multitudes she calleth, In the openings of the gates, In the city her sayings she saith:
Hän huutaa kansan edessä portissa, ja tuottaa sanansa edes kaupungissa, sanoen:
22 'Till when, ye simple, do ye love simplicity? And have scorners their scorning desired? And do fools hate knowledge?
Kuinka kauvan te tyhmät tahdotte olla taitamattomat, ja pilkkakirveet rakastaa naurua? ja te hullut vihata opetusta?
23 Turn back at my reproof, lo, I pour forth to you my spirit, I make known my words with you.
Kääntäkäät itsenne minun kuritukseni puoleen: katso, ja minä tuon teille henkeni edes, ja ilmoitan teille sanani;
24 Because I have called, and ye refuse, I stretched out my hand, and none is attending,
Että minä kutsuin teitä, ja te estelitte teitänne: minä kokotin käteni, ja ei yksikään ottanut siitä vaaria,
25 And ye slight all my counsel, And my reproof ye have not desired.
Te hylkäsitte kaiken neuvoni, ja ette tahtoneet kuritustani;
26 I also in your calamity do laugh, I deride when your fear cometh,
Niin minä myös nauran teidän vahinkoanne, ja pilkkaan teitä, kuin teidän päällenne tulee se, jota te pelkäätte,
27 When your fear cometh as destruction, And your calamity as a hurricane doth come, When on you come adversity and distress.
Kuin se tulee, jota te pelkäätte, niinkuin rajuilma, ja tuska niinkuin tuulispää; kuin teidän päällenne tulee ahdistus ja vaiva.
28 Then they call me, and I do not answer, They seek me earnestly, and find me not.
Silloin he minua avuksensa huutavat, ja en minä kuule heitä: varhain he etsivät minua, ja ei löydä minua.
29 Because that they have hated knowledge, And the fear of Jehovah have not chosen.
Että he vihasivat opetusta, ja ei ottaneet vastaan Herran pelkoa,
30 They have not consented to my counsel, They have despised all my reproof,
Eikä tyytyneet minun neuvooni, mutta laittivat kaiken kuritukseni;
31 And they eat of the fruit of their way, And from their own counsels they are filled.
Niin pitää heidän syömän tiensä hedelmästä, ja neuvostansa ravituksi tuleman.
32 For the turning of the simple slayeth them, And the security of the foolish destroyeth them.
Sillä tyhmäin himo tappaa heidät, ja hulluin onni kadottaa heidät.
33 And whoso is hearkening to me dwelleth confidently, And [is] quiet from fear of evil!'
Mutta joka minua kuulee, hän asuu turvallisesti, ja ei mitään pahaa pelkää.
