Proverbs 31
1 Words of Lemuel a king, a declaration that his mother taught him:
Lemuelin, Massan kuninkaan, sanat, joilla hänen äitinsä kasvatti häntä.
2 'What, my son? and what, son of my womb? And what, son of my vows?
Mitä, poikani; mitä, kohtuni poika; mitä, lupausteni poika?
3 Give not to women thy strength, And thy ways to wiping away of kings.
Älä anna voimaasi naisille, vaellustasi kuningasten turmelijatarten valtaan.
4 Not for kings, O Lemuel, Not for kings, to drink wine, And for princes a desire of strong drink.
Ei sovi kuningasten, Lemuel, ei sovi kuningasten viiniä juoda eikä ruhtinasten kysellä: "Missä väkijuomaa?"
5 Lest he drink, and forget the decree, And change the judgment of any of the sons of affliction.
Muutoin hän juodessaan unhottaa, mitä saädetty on, ja vääntelee kaikkien kurjuuden lasten oikeuden.
6 Give strong drink to the perishing, And wine to the bitter in soul,
Antakaa väkevää juomaa menehtyvälle ja viiniä murhemielisille.
7 He drinketh, and forgetteth his poverty, And his misery he remembereth not again.
Sellainen juokoon ja unhottakoon köyhyytensä älköönkä enää vaivaansa muistelko.
8 Open thy mouth for the dumb, For the right of all sons of change.
Avaa suusi mykän hyväksi, oikeuden hankkimiseksi kaikille sortuville.
9 Open thy mouth, judge righteously, Both the cause of the poor and needy!'
Avaa suusi, tuomitse oikein, hanki kurjalle ja köyhälle oikeus.
10 A woman of worth who doth find? Yea, far above rubies [is] her price.
Kelpo vaimon kuka löytää? Sellaisen arvo on helmiä paljon kalliimpi.
11 The heart of her husband hath trusted in her, And spoil he lacketh not.
Hänen miehensä sydän häneen luottaa, eikä siltä mieheltä riistaa puutu.
12 She hath done him good, and not evil, All days of her life.
Hän tekee miehellensä hyvää, ei pahaa, kaikkina elinpäivinänsä.
13 She hath sought wool and flax, And with delight she worketh [with] her hands.
Hän puuhaa villat ja pellavat ja halullisin käsin askartelee.
14 She hath been as ships of the merchant, From afar she bringeth in her bread.
Hän on kauppiaan laivojen kaltainen: leipänsä hän noutaa kaukaa.
15 Yea, she riseth while yet night, And giveth food to her household, And a portion to her damsels.
Kun yö vielä on, hän nousee ja antaa ravinnon perheellensä, piioilleen heidän osansa.
16 She hath considered a field, and taketh it, From the fruit of her hands she hath planted a vineyard.
Hän haluaa peltoa ja hankkii sen, istuttaa viinitarhan kättensä hedelmällä.
17 She hath girded with might her loins, And doth strengthen her arms.
Hän voimalla vyöttää kupeensa ja käsivartensa vahvistaa.
18 She hath perceived when her merchandise [is] good, Her lamp is not extinguished in the night.
Hankkeensa hän huomaa käyvän hyvin, ei sammu hänen lamppunsa yöllä.
19 Her hands she hath sent forth on a spindle, And her hands have held a distaff.
Hän ojentaa kätensä kehrävarteen ja käyttelee värttinää kämmenissään.
20 Her hand she hath spread forth to the poor, Yea, her hands she sent forth to the needy.
Hän avaa kätensä kurjalle, ojentaa köyhälle molemmat kätensä.
21 She is not afraid of her household from snow, For all her household are clothed [with] scarlet.
Ei pelkää hän perheensä puolesta lunta, sillä koko hänen perheensä on puettu purppuravillaan.
22 Ornamental coverings she hath made for herself, Silk and purple [are] her clothing.
Hän valmistaa itsellensä peitteitä; hienoa pellavaa ja punapurppuraa on hänen pukunsa.
23 Known in the gates is her husband, In his sitting with elders of the land.
Hänen miehensä on tunnettu porteissa, maanvanhinten seassa istuessansa.
24 Linen garments she hath made, and selleth, And a girdle she hath given to the merchant.
Hän aivinapaitoja tekee ja myy, vöitä hän kauppiaalle toimittaa.
25 Strength and honour [are] her clothing, And she rejoiceth at a latter day.
Vallalla ja kunnialla hän on vaatetettu, ja hän nauraa tulevalle päivälle.
26 Her mouth she hath opened in wisdom, And the law of kindness [is] on her tongue.
Suunsa hän avaa viisauden sanoihin, hänen kielellään on lempeä opetus.
27 She [is] watching the ways of her household, And bread of sloth she eateth not.
Hän tarkkaa talonsa menoa, eikä hän laiskan leipää syö.
28 Her sons have risen up, and pronounce her happy, Her husband, and he praiseth her,
Hänen poikansa nousevat ja kiittävät hänen onneansa; hänen miehensä nousee ja ylistää häntä:
29 'Many [are] the daughters who have done worthily, Thou hast gone up above them all.'
"Paljon on naisia, toimellisia menoissaan, mutta yli niitten kaikkien kohoat sinä".
30 The grace [is] false, and the beauty [is] vain, A woman fearing Jehovah, she may boast herself.
Pettävä on sulous, kauneus katoavainen; ylistetty se vaimo, joka Herraa pelkää!
31 Give ye to her of the fruit of her hands, And her works do praise her in the gates!
Suokaa hänen nauttia kättensä hedelmiä, hänen tekonsa häntä porteissa ylistäkööt.
