Proverbs 14
1 Every wise woman hath builded her house, And the foolish with her hands breaketh it down.
Viisas vaimo rakentaa huoneensa, vaan hullu kukistaa sen teollansa.
2 Whoso is walking in his uprightness is fearing Jehovah, And the perverted [in] his ways is despising Him.
Joka vaeltaa oikiaa tietä, se pelkää Herraa; mutta se, joka poikkee pois tieltänsä, ylönkatsoo hänen.
3 In the mouth of a fool [is] a rod of pride, And the lips of the wise preserve them.
Tyhmän suussa on ylpeyden vitsa; vaan viisasten huulet varjelevat heitä.
4 Without oxen a stall [is] clean, And great [is] the increase by the power of the ox.
Jossa ei härkiä ole, siinä seimet puhtaana ovat; vaan jossa juhdat työtä tekevät, siinä tuloa kyllä on.
5 A faithful witness lieth not, And a false witness breatheth out lies.
Totinen todistaja välttää valhetta; vaan väärä todistaja rohkiasti valhettelee.
6 A scorner hath sought wisdom, and it is not, And knowledge to the intelligent [is] easy.
Pilkkaaja etsii viisautta, ja ei löydä; vaan toimelliset viisauden huokiasti saavat.
7 Go from before a foolish man, Or thou hast not known the lips of knowledge.
Mene pois tyhmän tyköä; sillä et sinä opi mitään häneltä.
8 The wisdom of the prudent [is] to understand his way, And the folly of fools [is] deceit.
Toimellisen viisaus on teistänsä ottaa vaarin; vaan tyhmäin hulluus on sula petos.
9 Fools mock at a guilt-offering, And among the upright — a pleasing thing.
Tyhmä nauraa syntiä, mutta hurskasten välillä on hyvä suosio.
10 The heart knoweth its own bitterness, And with its joy a stranger doth not intermeddle.
Koska sydän on murheellinen, niin ei auta ulkonainen ilo.
11 The house of the wicked is destroyed, And the tent of the upright flourisheth.
Jumalattomain huoneet kukistetaan, vaan jumalisten majat viheriöitsevät.
12 There is a way — right before a man, And its latter end [are] ways of death.
Monella on tie mielestänsä oikia, vaan viimeiseltä johdattaa se kuolemaan.
13 Even in laughter is the heart pained, And the latter end of joy [is] affliction.
Naurun jälkeen tulee murhe, ja ilon perästä suru.
14 From his ways is the backslider in heart filled, And a good man — from his fruits.
Tyhmälle tapahtuu laittamisensa jälkeen, vaan hyvä ihminen asetetaan hänen ylitsensä.
15 The simple giveth credence to everything, And the prudent attendeth to his step.
Taitamatoin uskoo kaikki, mutta ymmärtäväinen ottaa teistänsä vaarin.
16 The wise is fearing and turning from evil, And a fool is transgressing and is confident.
Viisas pelkää ja karttaa pahaa, vaan tyhmä päätähavin menee.
17 Whoso is short of temper doth folly, And a man of wicked devices is hated.
Äkillinen ihminen tekee hullun töitä, ja kavala ihminen tulee vihattavaksi.
18 The simple have inherited folly, And the prudent are crowned [with] knowledge.
Taitamattomat perivät tyhmyyden; vaan se on toimellisten kruunu, että he toimellisesti tekevät.
19 The evil have bowed down before the good, And the wicked at the gates of the righteous.
Häijyn täytyy kumartaa hyviä, ja jumalattomat vanhurskasten porteissa.
20 Even of his neighbour is the poor hated, And those loving the rich [are] many.
Köyhää vihaavat hänen lähimmäisensäkin; vaan rikkaalla on monta ystävää.
21 Whoso is despising his neighbour sinneth, Whoso is favouring the humble, O his happiness.
Joka katsoo lähimmäisensä ylön. hän tekee syntiä; vaan autuas on se, joka viheliäistä armahtaa.
22 Do not they err who are devising evil? And kindness and truth [are] to those devising good,
Jotka viekkaudessa vaeltavat, niiltä puuttuu; mutta jotka hyvää ajattelevat, niille tapahtuu hyvyys ja uskollisuus.
23 In all labour there is advantage, And a thing of the lips [is] only to want.
Jossa työtä tehdään, siinä kyllä on; vaan joka tyhjiin puheisiin tyytyy, siinä on köyhyys.
24 The crown of the wise is their wealth, The folly of fools [is] folly.
Viisasten rikkaus on heidän kruununsa, mutta tyhmäin hulluus on hulluus.
25 A true witness is delivering souls, And a deceitful one breatheth out lies.
Uskollinen todistaja vapahtaa hengen, vaan väärä todistaja pettää.
26 In the fear of Jehovah [is] strong confidence, And to His sons there is a refuge.
Joka Herraa pelkää, hänellä on vahva linna, ja hänen lapsensa varjellaan.
27 The fear of Jehovah [is] a fountain of life, To turn aside from snares of death.
Herran pelko on elämän lähde, että kuoleman nuora välttää taidetaan.
28 In the multitude of a people [is] the honour of a king, And in lack of people the ruin of a prince.
Koska kuninkaalla on paljo väkeä, se on hänen kunniansa; vaan koska vähä on väkeä, se tekee päämiehen kehnoksi.
29 Whoso is slow to anger [is] of great understanding, And whoso is short in temper is exalting folly.
Joka on pitkämielinen, se on viisas; vaan joka äkillinen on, se ilmoittaa tyhmyyden.
30 A healed heart [is] life to the flesh, And rottenness to the bones [is] envy.
Leppyinen sydän on ruumiin elämä; vaan kateus on märkä luissa.
31 An oppressor of the poor reproacheth his Maker, And whoso is honouring Him Is favouring the needy.
Joka köyhälle tekee väkivaltaa, hän laittaa hänen luojaansa; vaan joka armahtaa vaivaista, se kunnioittaa Jumalaa.
32 In his wickedness is the wicked driven away, And trustful in his death [is] the righteous.
Pahuutensa tähden jumalatoin kukistetaan; vaan vanhurskas on kuolemassakin rohkia.
33 In the heart of the intelligent wisdom doth rest. And in the midst of fools it is known.
Toimellisen sydämessä lepää viisaus; mutta mitä tyhmäin mielessä on, se tulee ilmi.
34 Righteousness exalteth a nation, And the goodliness of peoples [is] a sin-offering.
Vanhurskaus korottaa kansan, vaan synti on kansan häpiä.
35 The favour of a king [is] to a wise servant, And an object of his wrath is one causing shame!
Toimellinen palvelia on kuninkaalle otollinen; vaan häpiällistä palveliaa ei hän kärsi.
