Lamentations 5
1 Remember, O Jehovah, what hath befallen us, Look attentively, and see our reproach.
Muista, Herra, kuinka meille tapahtui: katso ja näe meidän ylönkatsettamme.
2 Our inheritance hath been turned to strangers, Our houses to foreigners.
Meidän perintömme on muukalaisten osaksi tullut, ja huoneemme ulkonaisten omaksi.
3 Orphans we have been — without a father, our mothers [are] as widows.
Me olemme orvot ilman isää, ja äitimme ovat niinkuin lesket.
4 Our water for money we have drunk, Our wood for a price doth come.
Vettä, joka meidän omamme oli, me joimme rahalla, omat halot me ostimme hinnalla.
5 For our neck we have been pursued, We have laboured — there hath been no rest for us.
kaulallamme me vaivaa kärsimme; ja ehkä me jo väsyneet olimme, ei kuitenkaan meille lepoa annettu.
6 [To] Egypt we have given a hand, [To] Asshur, to be satisfied with bread.
Meidän piti Egyptin ja Assyrian alle meitämme antaman, että me sittekin leipää ravinnoksemme saaneet olisimme.
7 Our fathers have sinned — they are not, We their iniquities have borne.
Meidän isämme ovat syntiä tehneet, ja ei enään ole käsissä; ja meidän pitää heidän pahoja tekojansa nautitseman.
8 Servants have ruled over us, A deliverer there is none from their hand.
Orjat meitä vallitsevat; ja ei ole kenkään, joka meitä heidän käsistänsä pelastaa.
9 With our lives we bring in our bread, Because of the sword of the wilderness.
Meidän pitää hakeman leipämme hengen paolla, miekan edessä korvessa.
10 Our skin as an oven hath been burning, Because of the raging of the famine.
Meidän ihomme on poltettu, niinkuin pätsissä, hirmuisen nälän tähden.
11 Wives in Zion they have humbled, Virgins — in cities of Judah.
He ovat vaimot Zionissa raiskanneet ja neitseet Juudan kaupungeissa.
12 Princes by their hand have been hanged, The faces of elders have not been honoured.
Ruhtinaat he ovat hirttäneet, ja vanhimpia ei he kunnioittaneet.
13 Young men to grind they have taken, And youths with wood have stumbled.
Nuorukaiset piti jauhaman, ja piskuisten täytyi puita kantaissansa kompastua.
14 The aged from the gate have ceased, Young men from their song.
Vanhat puuttuivat porteista, ja nuorukaiset ei enään kanteletta soita.
15 Ceased hath the joy of our heart, Turned to mourning hath been our dancing.
Meidän sydämemme ilo loppui, meidän tanssimme on kääntynyt murheeksi.
16 Fallen hath the crown [from] our head, Woe [is] now to us, for we have sinned.
Meidän päästämme on kruunu pudonnut; voi nyt meitä, että me niin olemme syntiä tehneet!
17 For this hath our heart been sick, For these have our eyes been dim.
Sentähden on myös sydämemme murheissansa; niiden tähden ovat meidän silmämme pimenneet;
18 For the mount of Zion — that is desolate, Foxes have gone up on it.
Zionin vuoren tähden, että se niin hävitetty on, että ketut hänessä juoksentelevat.
19 Thou, O Jehovah, to the age remainest, Thy throne to generation and generation.
Mutta sinä Herra, joka ijankaikkisesti olet, ja istuimes ijästä ikään!
20 Why for ever dost Thou forget us? Thou forsakest us for length of days!
Miksis meidät ijankaikkisesti unohdat, ja niin kauvan meitä peräti hylkäät?
21 Turn us back, O Jehovah, unto Thee, And we turn back, renew our days as of old.
Palauta, Herra, meitä jälleen sinun tykös, että me taas palaisimme; uudista meidän päivämme niinkuin ne alusta olivat.
22 For hast Thou utterly rejected us? Thou hast been wroth against us — exceedingly?
Oletkos meitä peräti heittänyt pois, ja sangen suuresti vihastunut meidän päällemme?
