Job 8
1 And Bildad the Shuhite answereth and saith: —
Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:
2 Till when dost thou speak these things? And a strong wind — sayings of thy mouth?
"Kuinka kauan sinä senkaltaisia haastat ja suusi puheet ovat kuin raju myrsky?
3 Doth God pervert judgment? And doth the Mighty One pervert justice?
Jumalako vääristäisi oikeuden, Kaikkivaltiasko vääristäisi vanhurskauden?
4 If thy sons have sinned before Him, And He doth send them away, By the hand of their transgression,
Jos lapsesi tekivät syntiä häntä vastaan, niin hän hylkäsi heidät heidän rikoksensa valtaan.
5 If thou dost seek early unto God, And unto the Mighty makest supplication,
Jos sinä etsit Jumalaa ja anot Kaikkivaltiaalta armoa,
6 If pure and upright thou [art], Surely now He waketh for thee, And hath completed The habitation of thy righteousness.
jos olet puhdas ja rehellinen, silloin hän varmasti heräjää sinun avuksesi ja asettaa entiselleen sinun vanhurskautesi asunnon.
7 And thy beginning hath been small, And thy latter end is very great.
Silloin sinun alkusi näyttää vähäiseltä, mutta loppuaikasi varttuu ylen suureksi.
8 For, ask I pray thee of a former generation, And prepare to a search of their fathers,
Sillä kysypä aikaisemmalta sukupolvelta, tarkkaa, mitä heidän isänsä ovat tutkineet.
9 (For of yesterday we [are], and we know not, For a shadow [are] our days on earth.)
Mehän olemme eilispäivän lapsia emmekä mitään tiedä, päivämme ovat vain varjo maan päällä.
10 Do they not shew thee — speak to thee, And from their heart bring forth words?
He sinua opettavat ja sanovat sinulle, tuovat ilmi sanat sydämestään:
11 'Doth a rush wise without mire? A reed increase without water?
'Kasvaako kaisla siinä, missä ei ole rämettä? rehottaako ruoko siinä, missä ei ole vettä?
12 While it [is] in its budding — uncropped, Even before any herb it withereth.
Vielä vihreänä ollessaan, ennenaikaisena leikattavaksi, se kuivettuu ennen kuin mikään muu heinä.
13 So [are] the paths of all forgetting God, And the hope of the profane doth perish,
Niin käy kaikkien niiden, jotka unhottavat Jumalan, ja jumalattoman toivo katoaa,
14 Whose confidence is loathsome, And the house of a spider his trust.
hänen, jonka uskallus on langan varassa, jonka turvana on hämähäkinverkko.
15 He leaneth on his house — and it standeth not: He taketh hold on it — and it abideth not.
Hän nojaa taloonsa, mutta se ei seiso, hän tarttuu siihen, mutta se ei kestä.
16 Green he [is] before the sun, And over his garden his branch goeth out.
Hän on rehevänä auringon paisteessa, ja hänen vesansa leviävät yli puutarhan.
17 By a heap his roots are wrapped, A house of stones he looketh for.
Hänen juurensa kietoutuvat kiviroukkioon, hän kiinnittää katseensa kivitaloon.
18 If [one] doth destroy him from his place, Then it hath feigned concerning him, I have not seen thee!
Mutta kun Jumala hävittää hänet hänen paikastansa, niin se kieltää hänet: En ole sinua koskaan nähnyt.
19 Lo, this [is] the joy of his way, And from the dust others spring up.'
Katso, siinä oli hänen vaelluksensa ilo, ja tomusta kasvaa toisia.'
20 Lo, God doth not reject the perfect, Nor taketh hold on the hand of evil doers.
Katso, Jumala ei hylkää nuhteetonta eikä tartu pahantekijäin käteen.
21 While he filleth with laughter thy mouth, And thy lips with shouting,
Vielä hän täyttää sinun suusi naurulla ja huulesi riemulla.
22 Those hating thee do put on shame, And the tent of the wicked is not!
Sinun vihamiehesi verhotaan häpeällä, ja jumalattomien majaa ei enää ole."
