Job 6
1 And Job answereth and saith: —
Job vastasi ja sanoi:
2 O that my provocation were thoroughly weighed, And my calamity in balances They would lift up together!
"Oi, jospa minun suruni punnittaisiin ja kova onneni pantaisiin sen kanssa vaakaan!
3 For now, than the sands of the sea it is heavier, Therefore my words have been rash.
Sillä se on nyt raskaampi kuin meren hiekka; sentähden menevät sanani harhaan.
4 For arrows of the Mighty [are] with me, Whose poison is drinking up my spirit. Terrors of God array themselves [for] me!
Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat sattuneet minuun; minun henkeni juo niiden myrkkyä. Jumalan kauhut ahdistavat minua.
5 Brayeth a wild ass over tender grass? Loweth an ox over his provender?
Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa, ammuuko härkä rehuviljansa ääressä?
6 Eaten is an insipid thing without salt? Is there sense in the drivel of dreams?
Käykö äitelää syöminen ilman suolaa, tahi onko makua munanvalkuaisessa?
7 My soul is refusing to touch! They [are] as my sickening food.
Sieluni ei tahdo koskea sellaiseen, se on minulle kuin saastainen ruoka.
8 O that my request may come, That God may grant my hope!
Oi, jospa minun pyyntöni täyttyisi ja Jumala toteuttaisi minun toivoni!
9 That God would please — and bruise me, Loose His hand and cut me off!
Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja katkaista elämäni langan!
10 And yet it is my comfort, (And I exult in pain — He doth not spare, ) That I have not hidden The sayings of the Holy One.
Niin olisi vielä lohdutuksenani-ja ilosta minä hypähtäisin säälimättömän tuskan alla-etten ole kieltänyt Pyhän sanoja.
11 What [is] my power that I should hope? And what mine end That I should prolong my life?
Mikä on minun voimani, että enää toivoisin, ja mikä on loppuni, että tätä kärsisin?
12 Is my strength the strength of stones? Is my flesh brazen?
Onko minun voimani vahva kuin kivi, onko minun ruumiini vaskea?
13 Is not my help with me, And substance driven from me?
Eikö minulla ole enää mitään apua, onko pelastus minusta karkonnut?
14 To a despiser of his friends [is] shame, And the fear of the Mighty he forsaketh.
Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikin hyljännyt Kaikkivaltiaan pelon.
15 My brethren have deceived as a brook, As a stream of brooks they pass away.
Minun veljeni ovat petolliset niinkuin vesipuro, niinkuin sadepurot, jotka juoksevat kuiviin.
16 That are black because of ice, By them doth snow hide itself.
Ne ovat jääsohjusta sameat, niihin kätkeytyy lumi;
17 By the time they are warm they have been cut off, By its being hot they have been Extinguished from their place.
auringon paahtaessa ne ehtyvät, ne häviävät paikastansa helteen tullen.
18 Turn aside do the paths of their way, They ascend into emptiness, and are lost.
Niiden juoksun urat mutkistuvat, ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat.
19 Passengers of Tema looked expectingly, Travellers of Sheba hoped for them.
Teeman karavaanit tähystelivät, Seban matkueet odottivat niitä;
20 They were ashamed that one hath trusted, They have come unto it and are confounded.
he joutuivat häpeään, kun niihin luottivat, pettyivät perille tullessansa.
21 Surely now ye have become the same! Ye see a downfall, and are afraid.
Niin te olette nyt tyhjän veroiset: te näette kauhun ja peljästytte.
22 Is it because I said, Give to me? And, By your power bribe for me?
Olenko sanonut: 'Antakaa minulle ja suorittakaa tavaroistanne lahjus minun puolestani,
23 And, Deliver me from the hand of an adversary? And, From the hand of terrible ones ransom me?
pelastakaa minut vihollisen vallasta ja lunastakaa minut väkivaltaisten käsistä'?
24 Shew me, and I — I keep silent, And what I have erred, let me understand.
Opettakaa minua, niin minä vaikenen; neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt.
25 How powerful have been upright sayings, And what doth reproof from you reprove?
Kuinka tehoaakaan oikea puhe! Mutta mitä merkitsee teidän nuhtelunne?
26 For reproof — do you reckon words? And for wind — sayings of the desperate.
Aiotteko nuhdella sanoja? Tuultahan ovat epätoivoisen sanat.
27 Anger on the fatherless ye cause to fall, And are strange to your friend.
Orvostakin te heittäisitte arpaa ja hieroisitte kauppaa ystävästänne.
28 And, now, please, look upon me, Even to your face do I lie?
Mutta suvaitkaa nyt kääntyä minuun; minä totisesti en valhettele vasten kasvojanne.
29 Turn back, I pray you, let it not be perverseness, Yea, turn back again — my righteousness [is] in it.
Palatkaa, älköön vääryyttä tapahtuko; palatkaa, vielä minä olen oikeassa siinä.
30 Is there in my tongue perverseness? Discerneth not my palate desirable things?
Olisiko minun kielelläni vääryys? Eikö suulakeni tuntisi, mikä turmioksi on?"
