Job 5
1 Pray, call, is there any to answer thee? And unto which of the holy ones dost thou turn?
"Huuda vain! Onko ketään, joka sinulle vastaisi, ja kenenkä pyhän puoleen kääntyisit?
2 For provocation slayeth the perverse, And envy putteth to death the simple,
Mielettömän tappaa suuttumus, tyhmän surmaa kiivaus.
3 I — I have seen the perverse taking root, And I mark his habitation straightway,
Minä näin mielettömän juurtuvan, mutta äkkiä sain huutaa hänen asuinsijansa kirousta.
4 Far are his sons from safety, And they are bruised in the gate, And there is no deliverer.
Hänen lapsensa ovat onnesta kaukana, heitä poljetaan portissa, eikä auttajaa ole.
5 Whose harvest the hungry doth eat, And even from the thorns taketh it, And the designing swallowed their wealth.
Ja minkä he ovat leikanneet, syö nälkäinen-ottaa sen vaikka orjantappuroista-ja janoiset tavoittelevat heidän tavaraansa.
6 For sorrow cometh not forth from the dust, Nor from the ground springeth up misery.
Sillä onnettomuus ei kasva tomusta, eikä vaiva verso maasta,
7 For man to misery is born, And the sparks go high to fly.
vaan ihminen syntyy vaivaan, ja kipinät, liekin lapset, lentävät korkealle.
8 Yet I — I inquire for God, And for God I give my word,
Mutta minä ainakin etsisin Jumalaa ja asettaisin asiani Jumalan eteen,
9 Doing great things, and there is no searching. Wonderful, till there is no numbering.
hänen, joka tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää,
10 Who is giving rain on the face of the land, And is sending waters on the out-places.
joka antaa sateen maan päälle ja lähettää vettä vainioille,
11 To set the low on a high place, And the mourners have been high [in] safety.
että hän korottaisi alhaiset ja surevaiset kohoaisivat onneen.
12 Making void thoughts of the subtile, And their hands do not execute wisdom.
Hän tekee kavalain hankkeet tyhjiksi, niin ettei mikään menesty heidän kättensä alla,
13 Capturing the wise in their subtilty, And the counsel of wrestling ones was hastened,
hän vangitsee viisaat heidän viekkauteensa; ovelain juonet raukeavat:
14 By day they meet darkness, And as night — they grope at noon.
päivällä he joutuvat pimeään ja hapuilevat keskipäivällä niinkuin yöllä.
15 And He saveth the wasted from their mouth, And from a strong hand the needy,
Mutta köyhän hän pelastaa heidän suunsa miekasta, auttaa väkevän kädestä.
16 And there is hope to the poor, And perverseness hath shut her mouth.
Ja niin on vaivaisella toivo, mutta vääryyden täytyy sulkea suunsa.
17 Lo, the happiness of mortal man, God doth reprove him: And the chastisement of the Mighty despise not,
Katso, autuas se ihminen, jota Jumala rankaisee! Älä siis pidä halpana Kaikkivaltiaan kuritusta.
18 For He doth pain, and He bindeth up, He smiteth, and His hands heal.
Sillä hän haavoittaa, ja hän sitoo; lyö murskaksi, mutta hänen kätensä myös parantavat.
19 In six distresses He delivereth thee, And in seven evil striketh not on thee.
Kuudesta hädästä hän sinut pelastaa, ja seitsemässä ei onnettomuus sinua kohtaa.
20 In famine He hath redeemed thee from death, And in battle from the hands of the sword.
Nälänhädässä hän vapahtaa sinut kuolemasta ja sodassa miekan terästä.
21 When the tongue scourgeth thou art hid, And thou art not afraid of destruction, When it cometh.
Kielen ruoskalta sinä olet turvassa, etkä pelkää, kun hävitys tulee.
22 At destruction and at hunger thou mockest, And of the beast of the earth, Thou art not afraid.
Hävitykselle ja kalliille ajalle sinä naurat, etkä metsän petoja pelkää.
23 (For with sons of the field [is] thy covenant, And the beast of the field Hath been at peace with thee.)
Sillä kedon kivien kanssa sinä olet liitossa, ja metsän pedot elävät rauhassa sinun kanssasi.
24 And thou hast known that thy tent [is] peace, And inspected thy habitation, and errest not,
Saat huomata, että majasi on rauhoitettu, ja kun tarkastat asuinsijaasi, et sieltä mitään kaipaa.
25 And hast known that numerous [is] Thy seed, And thine offspring as the herb of the earth;
Ja saat huomata, että sinun sukusi on suuri ja vesasi runsaat kuin ruoho maassa.
26 Thou comest in full age unto the grave, As the going up of a stalk in its season.
Ikäsi kypsyydessä sinä menet hautaan, niinkuin lyhde korjataan ajallansa.
27 Lo, this — we searched it out — it [is] right, hearken; And thou, know for thyself!
Katso, tämän olemme tutkineet, ja niin se on; kuule se, ja ota sinäkin siitä vaari."
