Job 4
1 And Eliphaz the Temanite answereth and saith: —
Ja Eliphas Temanilainen vastasi ja sanoi,
2 Hath one tried a word with thee? — Thou art weary! And to keep in words who is able?
Jos joku sinun kanssas rupeis puhumaan: mitämaks et sinä sitä kärsi; mutta kuka taitaa vaiti olla?
3 Lo, thou hast instructed many, And feeble hands thou makest strong.
Katso, sinä olet monta neuvonut, ja vahvistanut väsyneitä käsiä.
4 The stumbling one do thy words raise up, And bowing knees thou dost strengthen.
Sinun puhees on ojentanut langenneita, ja vapisevaisia polvia vahvistanut.
5 But now, it cometh in unto thee, And thou art weary; It striketh unto thee, and thou art troubled.
Mutta että se nyt tulee sinun päälles, niin sinä väsyit, ja että se lankesi sinun päälles, niin sinä peljästyit.
6 Is not thy reverence thy confidence? Thy hope — the perfection of thy ways?
Tämäkö on sinun (Jumalan) pelkos, sinun uskallukses, sinun toivos ja sinun vakuutes?
7 Remember, I pray thee, Who, being innocent, hath perished? And where have the upright been cut off?
Muistele nyt, kussa joku viatoin on hukkunut? eli kussa hurskaat ovat joskus hävinneet?
8 As I have seen — ploughers of iniquity, And sowers of misery, reap it!
Niinkuin minä kyllä nähnyt olen, ne jotka kyntävät vääryyden, ja onnettomuuden kylvävät, sitä he myös niittävät.
9 From the breath of God they perish, And from the spirit of His anger consumed.
He ovat Jumalan puhalluksen kautta kadonneet, ja hänen vihansa hengeltä hukatut.
10 The roaring of a lion, And the voice of a fierce lion, And teeth of young lions have been broken.
Jalopeuran kiljumus, ja julma jalopeuran ääni, ja nuorten jalopeurain hampaat ovat lovistetut.
11 An old lion is perishing without prey, And the whelps of the lioness do separate.
Vanha jalopeura hukkuu, ettei hänellä ole saalista; ja jalopeuran pojat hajoitetaan.
12 And unto me a thing is secretly brought, And receive doth mine ear a little of it.
Ja minun tyköni on tullut salainen sana; ja minun korvani on saanut vähäisen siitä.
13 In thoughts from visions of the night, In the falling of deep sleep on men,
Kuin minä ajattelin yönäkyjä, kuin uni lankee ihmisten päälle,
14 Fear hath met me, and trembling, And the multitude of my bones caused to fear.
Niin pelko ja vavistus tuli minun päälleni, ja kaikki minun luuni peljätettiin;
15 And a spirit before my face doth pass, Stand up doth the hair of my flesh;
Ja henki meni minun sivuitseni; kaikki minun karvani nousivat ruumiissani.
16 It standeth, and I discern not its aspect, A similitude [is] over-against mine eyes, Silence! and a voice I hear:
Silloin seisoi kuva minun silmäini edessä, jonka kasvoja en minä tuntenut; ja minä kuulin hiljaisen hyminän äänen:
17 'Is mortal man than God more righteous? Than his Maker is a man cleaner?
Kuinka on ihminen hurskaampi kuin JumaIa? eli joku mies puhtaampi kuin se, joka hänen tehnyt on?
18 Lo, in His servants He putteth no credence, Nor in His messengers setteth praise.'
Katso, palveliainsa seassa ei löydä hän uskollisuutta ja enkeleissänsä löytää hän tyhmyyden:
19 Also — the inhabitants of houses of clay, (Whose foundation [is] in the dust, They bruise them before a moth.)
Kuinka enemmin niissä jotka asuvat savihuoneissa, niissä jotka ovat perustetut maan päälle, jotka toukkain tavalla murentuvat?
20 From morning to evening are beaten down, Without any regarding, for ever they perish.
Se pysyy aamusta ehtoosen asti, niin he muserretaan; ja ennenkuin he sen havaitsevat, he ijankaikkisesti hukkuvat.
21 Hath not their excellency been removed with them? They die, and not in wisdom!
Eikö heidän jälkeenjääneensä pois oteta? he kuolevat, vaan ei viisaudessa.
