Job 36
1 And Elihu addeth and saith: —
Elihu puhui vielä ja sanoi:
2 Honour me a little, and I shew thee, That yet for God [are] words.
Odota vielä vähä, minä osoitan sinulle sen; sillä minulla on vielä nyt jotakin Jumalan puolesta sanomista.
3 I lift up my knowledge from afar, And to my Maker I ascribe righteousness.
Minä tuon minun ymmärrykseni kaukaa, ja osoitan, että minun Luojani on hurskas.
4 For, truly, my words [are] not false, The perfect in knowledge [is] with thee.
Sillä minun puheessani ei tosin ole petosta, minun ymmärrykseni on vilpitöin sinun edessäs.
5 Lo, God [is] mighty, and despiseth not, Mighty [in] power [and] heart.
Katso, Jumala on voimallinen, ei kuitenkaan hän ketään hylkää: Hän on voimallinen sydämensä väestä.
6 He reviveth not the wicked, And the judgment of the poor appointeth;
Jumalatointa ei hän varjele, vaan auttaa köyhää oikeuteen.
7 He withdraweth not from the righteous His eyes, And [from] kings on the throne, And causeth them to sit for ever, and they are high,
Ei hän käännä silmiänsä pois hurskaasta: hän on myös kuningasten kanssa istuimella: hän antaa heidän pysyä alinomati, että he korkiaksi tulevat.
8 And if prisoners in fetters They are captured with cords of affliction,
Ja ehkä vangit olisivat jalkapuussa, ja sidottuna surkeuden köysillä:
9 Then He declareth to them their work, And their transgressions, Because they have become mighty,
Niin hän ilmoittaa heille heidän työnsä ja rikoksensa, että he ovat tehneet väkivaltaa,
10 And He uncovereth their ear for instruction, And saith that they turn back from iniquity.
Ja avaa heidän korvansa kuritukseen, ja sanoo heille, että he kääntyisivät pois vääryydestä.
11 If they do hear and serve, They complete their days in good, And their years in pleasantness.
Jos he kuulevat ja palvelevat häntä, niin he hyvissä päivissä vanhenevat ja ilolla elävät.
12 And if they do not hearken, By the dart they pass away, And expire without knowledge.
Jos ei he kuule, niin he kaatuvat miekalla, ja hukkuvat ennenkuin he sen havaitsevat.
13 And the profane in heart set the face, They cry not when He hath bound them.
Ulkokullatut kartuttavat vihan: ei he huuda, kuin he vankina ovat;
14 Their soul dieth in youth, And their life among the defiled.
Niin heidän sielunsa kuolee nuoruudessa, ja heidän elämänsä huorintekiäin seassa.
15 He draweth out the afflicted in his affliction, And uncovereth in oppression their ear.
Mutta vaivaista auttaa hän vaivaisuudessa, ja avaa köyhäin korvan murheessa.
16 And also He moved thee from a strait place, [To] a broad place — no straitness under it, And the sitting beyond of thy table Hath been full of fatness.
Hän tempaa sinunkin ahdistuksen kidasta avaruuteen, jolla ei pohjaa ole; ja sinun pöydälläs on lepo, täytetty kaikella hyvällä.
17 And the judgment of the wicked thou hast fulfilled, Judgment and justice are upheld — because of fury,
Ja sinä olet täydellisesti havaitseva jumalattoman tuomion; mutta tuomio ja oikeus vahvistaa sinun.
18 Lest He move thee with a stroke, And the abundance of an atonement turn thee not aside.
Katso, ettei viha ole vietellyt sinua voimassas, eli suuret lahjat ole kääntäneet sinua.
19 Doth He value thy riches? He hath gold, and all the forces of power.
Luuletkos hänen huolivan jalouttas, kultaa eli jonkun väkevyyttä ja varaa?
20 Desire not the night, For the going up of peoples in their stead.
Ei sinun tarvitse ikävöidä yötä, karatakses ihmisten päälle siallansa.
21 Take heed — do not turn unto iniquity, For on this thou hast fixed Rather than [on] affliction.
Kavahda sinuas, ja älä käännä sinuas vääryyteen, niikuin sinä surkeuden tähden ruvennut olet.
22 Lo, God doth sit on high by His power, Who [is] like Him — a teacher?
Katso, Jumala on korkia voimassansa: kuka on senkaltainen opettaja kuin hän on?
23 Who hath appointed unto Him his way? And who said, 'Thou hast done iniquity?'
Kuka tutkii hänen tiensä? ja kuka sanoo hänelle: sinä teet väärin?
24 Remember that thou magnify His work That men have beheld.
Muista, ettäs ylistät hänen töitänsä, niinkuin ihmiset veisaavat.
25 All men have looked on it, Man looketh attentively from afar.
Sillä kaikki ihmiset sen nähneet ovat: Ihmiset näkevät sen kaukaa.
26 Lo, God [is] high, And we know not the number of His years, Yea, there [is] no searching.
Katso, Jumala on suuri, ja emme tiedä sitä: hänen vuosilukunsa ovat arvaamattomat.
27 When He doth diminish droppings of the waters, They refine rain according to its vapour,
Sillä hän tekee veden pieniksi pisaroiksi, ja ajaa pilvensä kokoon sateeksi,
28 Which clouds do drop, They distil on man abundantly.
Että pilvet pisaroitsevat ja vuotavat vahvasti ihmisten päälle.
29 Yea, doth [any] understand The spreadings out of a cloud? The noises of His tabernacle?
Koska hän aikoo hajoittaa pilvensä ja majansa jylinän.
30 Lo, He hath spread over it His light, And the roots of the sea He hath covered,
Katso, niin hän levittää valkeutensa sen päälle, ja peittää meren syvyyden.
31 For by them He doth judge peoples, He giveth food in abundance.
Sillä näillä tuomitsee hän kansan; ja antaa ruokaa runsaasti.
32 By two palms He hath covered the light, And layeth a charge over it in meeting,
Hän kätkee valkeuden käsissänsä, ja käskee sen palata.
33 He sheweth by it [to] his friend substance, Anger against perversity.
Sen ilmoittaa hänen lähimmäisensä, joka on pitkäisen viha pilvissä.
