Job 27
1 And Job addeth to lift up his simile, and saith: —
Job jatkoi lausuen julki mietelmiään ja sanoi:
2 God liveth! He turned aside my judgment, And the Mighty — He made my soul bitter.
"Niin totta kuin Jumala elää, joka on ottanut minulta oikeuteni, ja Kaikkivaltias, joka on sieluni murehuttanut:
3 For all the while my breath [is] in me, And the spirit of God in my nostrils.
niin kauan kuin minussa vielä henkeä on ja Jumalan henkäystä sieramissani,
4 My lips do not speak perverseness, And my tongue doth not utter deceit.
eivät minun huuleni puhu petosta, eikä kieleni vilppiä lausu.
5 Pollution to me — if I justify you, Till I expire I turn not aside mine integrity from me.
Pois se! En myönnä teidän oikeassa olevan. Siihen asti kunnes henkeni heitän, en luovu hurskaudestani.
6 On my righteousness I have laid hold, And I do not let it go, My heart doth not reproach me while I live.
Minä pidän kiinni vanhurskaudestani, en hellitä; yhdestäkään elämäni päivästä omatuntoni ei minua soimaa.
7 As the wicked is my enemy, And my withstander as the perverse.
Käyköön viholliseni niinkuin jumalattoman ja vastustajani niinkuin väärän.
8 For what [is] the hope of the profane, When He doth cut off? When God doth cast off his soul?
Mitä toivoa on riettaalla, kun Jumala katkaisee hänen elämänsä, kun hän tempaa pois hänen sielunsa?
9 His cry doth God hear, When distress cometh on him?
Kuuleeko Jumala hänen huutonsa, kun ahdistus häntä kohtaa?
10 On the Mighty doth he delight himself? Call God at all times?
Tahi saattaako hän iloita Kaikkivaltiaasta, huutaa Jumalaa joka aika?
11 I shew you by the hand of God, That which [is] with the Mighty I hide not.
Minä opetan teille, mitä tekee Jumalan käsi; en salaa, mitä Kaikkivaltiaalla on mielessä.
12 Lo, ye — all of you — have seen, And why [is] this — ye are altogether vain?
Katso, itse olette kaikki sen nähneet; miksi te turhia kuvittelette?
13 This [is] the portion of wicked man with God, And the inheritance of terrible ones From the Mighty they receive.
Tämä on jumalattoman ihmisen osa, Jumalan varaama, tämä on perintöosa, jonka väkivaltaiset Kaikkivaltiaalta saavat.
14 If his sons multiply — for them [is] a sword. And his offspring [are] not satisfied [with] bread.
Jos hänellä on paljonkin lapsia, ovat ne miekan omia; eikä hänen jälkeläisillään ole leipää ravinnoksi.
15 His remnant in death are buried, And his widows do not weep.
Jotka häneltä jäävät, ne saattaa rutto hautaan, eivätkä hänen leskensä pidä itkiäisiä.
16 If he heap up as dust silver, And as clay prepare clothing,
Jos hän kokoaa hopeata kuin multaa ja kasaa vaatteita kuin savea,
17 He prepareth — and the righteous putteth [it] on, And the silver the innocent doth apportion.
kasatkoon: vanhurskas pukee ne päällensä, ja viaton perii hopean.
18 He hath built as a moth his house, And as a booth a watchman hath made.
Hän rakentaa talonsa niinkuin kointoukka, se on kuin suojus, jonka vartija kyhää.
19 Rich he lieth down, and he is not gathered, His eyes he hath opened, and he is not.
Rikkaana hän menee levolle: 'Ei häviä mitään'; hän avaa silmänsä, ja kaikki on mennyttä.
20 Overtake him as waters do terrors, By night stolen him away hath a whirlwind.
Kauhut yllättävät hänet kuin tulvavedet, yöllä tempaa hänet mukaansa rajuilma.
21 Take him up doth an east wind, and he goeth, And it frighteneth him from his place,
Itätuuli vie hänet, niin että hän menee menojaan, ja puhaltaa hänet pois paikaltansa.
22 And it casteth at him, and doth not spare, From its hand he diligently fleeth.
Jumala ampuu häneen nuolensa säälimättä; hänen täytyy paeta hänen kättänsä, minkä voi.
23 It clappeth at him its hands, And it hisseth at him from his place.
Silloin paukutetaan hänelle kämmeniä ja vihelletään hänelle hänen asuinpaikaltansa."
