Job 23
1 And Job answereth and saith: —
Job vastasi ja sanoi:
2 Also — to-day [is] my complaint bitter, My hand hath been heavy because of my sighing.
Minun puheeni on vielä murheellinen, ja minun voimani on heikko huokausteni tähden.
3 O that I had known — and I find Him, I come in unto His seat,
Jospa minä tietäisin, kuinka minä hänen löytäisin, ja tulisin hänen istuimensa tykö!
4 I arrange before Him the cause, And my mouth fill [with] arguments.
Ja asettaisin oikeuden hänen eteensä, ja täyttäisi suuni perustuksilla,
5 I know the words He doth answer me, And understand what He saith to me.
Tietäisin, mitä hän vastais minua, ja ymmärtäisin, mitä hän minulle sanova olis.
6 In the abundance of power doth He strive with me? No! surely He putteth [it] in me.
Riiteleekö hän suurella voimalla minun kanssani? Ei, vaan itse antaa minulle voimaa.
7 There the upright doth reason with Him, And I escape for ever from my judge.
Sillä minä vakuuteni osoittaisin hänen edessänsä, ja pääsisin ijäti vapaaksi siitä, joka minun tuomitsee.
8 Lo, forward I go — and He is not, And backward — and I perceive him not.
Mutta jos minä kohdastansa käyn, niin ei hän ole siellä; jos minä menen takaperin, niin en minä häntä havaitse.
9 [To] the left in His working — and I see not, He is covered [on] the right, and I behold not.
Jos hän on vasemmalla puolella, niin en minä häntä käsitä; jos hän kätkee itsensä oikialle puolelle, niin en minä häntä näe.
10 For He hath known the way with me, He hath tried me — as gold I go forth.
Mutta hän tuntee minun tieni; koetelkaan minua, niin minä löydetään niinkuin kulta;
11 On His step hath my foot laid hold, His way I have kept, and turn not aside,
Sillä minä panen jalkani hänen askeleillensa, pidän hänen tiensä, ja en poikkee siitä.
12 The command of His lips, and I depart not. Above my allotted portion I have laid up The sayings of His mouth.
Ja en poikkee hänen huultensa käskyistä, ja kätken hänen suunsa sanat, niinkuin minun tapani on.
13 And He [is] in one [mind], And who doth turn Him back? And His soul hath desired — and He doth [it].
Hän on itse ainoa, kuka estää häntä? hän tekee, mitä hän tahtoo.
14 For He doth complete my portion, And many such things [are] with Him.
Sillä hän täyttää aivoitukseni minusta; ja tainkaltaisia on paljo hänen tykönänsä.
15 Therefore, from His presence I am troubled, I consider, and am afraid of Him.
Sentähden olen minä hämmästynyt hänen edessänsä, ja koska minä sen ymmärrän, niin minä pelkään häntä.
16 And God hath made my heart soft, And the Mighty hath troubled me.
Ja Jumala on tehnyt minun sydämeni pehmiäksi, ja Kaikkivaltias on minun peljättänyt.
17 For I have not been cut off before darkness, And before me He covered thick darkness.
Sillä pimeys ei luovu minusta, ja synkeys ei kätketä minulta.
