Job 21
1 And Job answereth and saith: —
Job vastasi ja sanoi:
2 Hear ye diligently my word, And this is your consolation.
"Kuulkaa, kuulkaa minun sanojani ja suokaa minulle se lohdutus!
3 Bear with me, and I speak, And after my speaking — ye may deride.
Kärsikää minua, että saan puhua. Kun olen puhunut, pilkatkaa sitten.
4 I — to man [is] my complaint? and if [so], wherefore May not my temper become short?
Ihmisiäkö vastaan minä valitan? Tahi kuinka en kävisi kärsimättömäksi?
5 Turn unto me, and be astonished, And put hand to mouth.
Kääntykää minuun, niin tyrmistytte ja panette kätenne suullenne.
6 Yea, if I have remembered, then I have been troubled. And my flesh hath taken fright.
Kun käyn ajattelemaan, niin kauhistun, ja vavistus valtaa ruumiini:
7 Wherefore do the wicked live? They have become old, Yea, they have been mighty in wealth.
Miksi jumalattomat saavat elää, vanheta, jopa voimassa vahvistua?
8 Their seed is established, Before their face with them, And their offspring before their eyes.
Heidän sukunsa on vankkana heidän edessään, heidän jälkeläisensä heidän silmäinsä alla.
9 Their houses [are] peace without fear, Nor [is] a rod of God upon them.
Heidän kotinsa ovat rauhassa, kauhuista kaukana; ei satu heihin Jumalan vitsa.
10 His bullock hath eaten corn, and doth not loath. His cow bringeth forth safely, And doth not miscarry.
Hänen sonninsa polkee eikä turhaan, hänen lehmänsä poikii eikä kesken.
11 They send forth as a flock their sucklings, And their children skip,
Poikansa he laskevat ulos niinkuin lammaslauman, heidän lapsensa hyppelevät leikiten.
12 They lift [themselves] up at timbrel and harp, And rejoice at the sound of an organ.
He virittävät laulujaan vaskirummun ja kanteleen kaikuessa ja iloitsevat huilun soidessa.
He viettävät päivänsä onnessa, mutta äkkiä heidät säikähytetään alas tuonelaan. (Sheol h7585)
14 And they say to God, 'Turn aside from us, And the knowledge of Thy ways We have not desired.
Ja kuitenkin he sanoivat Jumalalle: 'Mene pois meidän luotamme, sinun teistäsi emme tahdo tietää.
15 What [is] the Mighty One that we serve Him? And what do we profit when we meet with Him?'
Mikä on Kaikkivaltias, että häntä palvelisimme? Ja mitä hyötyä meillä on siitä, että häntä rukoilemme?'
16 Lo, not in their hand [is] their good, (The counsel of the wicked Hath been far from me.)
Katso, heidän onnensa ei ole heidän omassa kädessänsä. Jumalattomain neuvo olkoon minusta kaukana.
17 How oft is the lamp of the wicked extinguished, And come on them doth their calamity? Pangs He apportioneth in His anger.
Kuinkapa usein jumalattomain lamppu sammuu ja heidät yllättää heidän turmionsa? Kuinkapa usein hän jakelee arpaosat vihassansa?
18 They are as straw before wind, And as chaff a hurricane hath stolen away,
Ovatko he niinkuin tuulen vietävät oljet, niinkuin akanat, jotka tuulispää tempaa mukaansa?
19 God layeth up for his sons his sorrow, He giveth recompense unto him — and he knoweth.
Jumala muka säästää hänen lapsilleen hänen onnettomuutensa. Kostakoon hän hänelle itselleen, niin että hän sen tuntee.
20 His own eyes see his destruction, And of the wrath of the Mighty he drinketh.
Nähköön hän perikatonsa omin silmin, juokoon itse Kaikkivaltiaan vihan.
21 For what [is] his delight in his house after him, And the number of his months cut off?
Sillä mitä hän välittää perheestänsä, jälkeensä jäävistä, kun hänen kuukausiensa luku on täysi!
22 To God doth [one] teach knowledge, And He the high doth judge?
Onko opetettava ymmärrystä Jumalalle, hänelle, joka taivaallisetkin tuomitsee?
23 This [one] dieth in his perfect strength, Wholly at ease and quiet.
Toinen kuolee täydessä onnessansa, kaikessa rauhassa ja levossa;
24 His breasts have been full of milk, And marrow his bones doth moisten.
hänen astiansa ovat maitoa täynnä, ja hänen luunsa juotetaan ytimellä.
25 And this [one] dieth with a bitter soul, And have not eaten with gladness.
Toinen kuolee katkeralla mielellä, saamatta onnea maistaa.
26 Together — on the dust they lie down, And the worm doth cover them over.
Yhdessä he panevat maata multaan, ja madot peittävät heidät.
27 Lo, I have known your thoughts, And the devices against me ye do wrongfully.
Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja juonet, joilla mielitte sortaa minut.
28 For ye say, 'Where [is] the house of the noble? And where the tent — The tabernacles of the wicked?'
Kun sanotte: 'Missä on nyt mahtimiehen talo, missä maja, jossa jumalattomat asuivat?'
29 Have ye not asked those passing by the way? And their signs do ye not know?
niin ettekö ole kysyneet maita kulkeneilta? Ette voi kieltää, mitä he ovat todeksi nähneet,
30 That to a day of calamity is the wicked spared. To a day of wrath they are brought.
että paha säästetään onnettomuuden päivältä, vihan päivältä hänet saatetaan suojaan.
31 Who doth declare to his face his way? And [for] that which he hath done, Who doth give recompence to him?
Kuka puhuu hänelle vasten kasvoja hänen vaelluksestaan, kuka kostaa hänelle, mitä hän on tehnyt?
32 And he — to the graves he is brought. And over the heap a watch is kept.
Hänet saatetaan kalmistoon, ja hänen hautakumpuansa vaalitaan.
33 Sweet to him have been the clods of the valley, And after him every man he draweth, And before him there is no numbering.
Kepeät ovat hänelle laakson turpeet. Kaikki ihmiset seuraavat hänen jäljessänsä, niinkuin epälukuiset ovat kulkeneet hänen edellänsä.
34 And how do ye comfort me [with] vanity, And in your answers hath been left trespass?
Kuinka tuotte minulle niin turhaa lohdutusta? Entä vastauksenne-niistä jää pelkkä petollisuus jäljelle."
