Job 15
1 And Eliphaz the Temanite answereth and saith: —
Sitten teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:
2 Doth a wise man answer [with] vain knowledge? And fill [with] an east wind his belly?
"Vastaako viisas tuulta pieksämällä, täyttääkö hän rintansa itätuulella?
3 To reason with a word not useful? And speeches — no profit in them?
Puolustautuuko hän puheella, joka ei auta, ja sanoilla, joista ei ole hyötyä?
4 Yea, thou dost make reverence void, And dost diminish meditation before God.
Itse jumalanpelonkin sinä teet tyhjäksi ja rikot hartauden Jumalaa rukoilevilta.
5 For thy mouth teacheth thine iniquity, And thou chooseth the tongue of the subtile.
Sillä sinun pahuutesi panee sanat suuhusi, ja sinä valitset viekasten kielen.
6 Thy mouth declareth thee wicked, and not I, And thy lips testify against thee.
Oma suusi julistaa sinut syylliseksi, enkä minä; omat huulesi todistavat sinua vastaan.
7 The first man art thou born? And before the heights wast thou formed?
Sinäkö synnyit ihmisistä ensimmäisenä, luotiinko sinut ennenkuin kukkulat?
8 Of the secret counsel of God dost thou hear? And withdrawest thou unto thee wisdom?
Oletko sinä kuulijana Jumalan neuvottelussa ja anastatko viisauden itsellesi?
9 What hast thou known, and we know not? Understandest thou — and it is not with us?
Mitä sinä tiedät, jota me emme tietäisi? Mitä sinä ymmärrät, jota me emme tuntisi?
10 Both the gray-headed And the very aged [are] among us — Greater than thy father [in] days.
Onpa meidänkin joukossamme harmaapää ja vanhus, isääsi iällisempi.
11 Too few for thee are the comforts of God? And a gentle word [is] with thee,
Vähäksytkö Jumalan lohdutuksia ja sanaa, joka sinua piteli hellävaroin?
12 What — doth thine heart take thee away? And what — are thine eyes high?
Miksi sydämesi tempaa sinut mukaansa, miksi pyörivät silmäsi,
13 For thou turnest against God thy spirit? And hast brought out words from thy mouth:
niin että käännät kiukkusi Jumalaa vastaan ja syydät suustasi sanoja?
14 What [is] man that he is pure, And that he is righteous, one born of woman?
Kuinka voisi ihminen olla puhdas, kuinka vaimosta syntynyt olla vanhurskas!
15 Lo, in His holy ones He putteth no credence, And the heavens have not been pure in His eyes.
Katso, pyhiinsäkään hän ei luota, eivät taivaatkaan ole puhtaat hänen silmissänsä,
16 Also — surely abominable and filthy Is man drinking as water perverseness.
saati sitten ihminen, inhottava ja kelvoton, joka juo vääryyttä niinkuin vettä.
17 I shew thee — hearken to me — And this I have seen and declare:
Minä julistan sinulle, kuule minua, minä kerron, mitä olen nähnyt,
18 Which the wise declare — And have not hid — from their fathers.
mitä viisaat ilmoittavat, salaamatta, mitä olivat isiltänsä saaneet,
19 To them alone was the land given, And a stranger passed not over into their midst:
niiltä, joille yksin maa oli annettuna ja joiden seassa ei muukalainen liikkunut:
20 'All days of the wicked he is paining himself, And few years have been laid up for the terrible one.
'Jumalattomalla on tuska koko elämänsä ajan, ne vähät vuodet, jotka väkivaltaiselle on määrätty.
21 A fearful voice [is] in his ears, In peace doth a destroyer come to him.
Kauhun äänet kuuluvat hänen korvissansa, keskellä rauhaakin hänet yllättää hävittäjä.
22 He believeth not to return from darkness, And watched [is] he for the sword.
Ei usko hän pääsevänsä pimeydestä, ja hän on miekalle määrätty.
23 He is wandering for bread — 'Where [is] it?' He hath known that ready at his hand Is a day of darkness.
Hän harhailee leivän haussa: missä sitä on? Hän tuntee, että hänen vierellään on valmiina pimeyden päivä.
24 Terrify him do adversity and distress, They prevail over him As a king ready for a boaster.
Tuska ja ahdistus kauhistuttavat häntä, masentavat hänet niinkuin kuningas valmiina hyökkäykseen.
25 For he stretched out against God his hand, And against the Mighty he maketh himself mighty.
Koska hän ojensi kätensä Jumalaa vastaan ja pöyhkeili Kaikkivaltiasta vastaan,
26 He runneth unto Him with a neck, With thick bosses of his shields.
ryntäsi häntä vastaan niska jäykkänä, taajain kilvenkupurainsa suojassa;
27 For he hath covered his face with his fat, And maketh vigour over [his] confidence.
koska hän kasvatti ihraa kasvoihinsa ja teki lanteensa lihaviksi,
28 And he inhabiteth cities cut off, houses not dwelt in, That have been ready to become heaps.
asui hävitetyissä kaupungeissa, taloissa, joissa ei ollut lupa asua,
29 He is not rich, nor doth his wealth rise, Nor doth he stretch out on earth their continuance.
jotka olivat määrätyt jäämään raunioiksi, sentähden hän ei rikastu, eikä hänen omaisuutensa ole pysyväistä, eikä hänen viljansa notkistu maata kohden.
30 He turneth not aside from darkness, His tender branch doth a flame dry up, And he turneth aside at the breath of His mouth!
Ei hän pääse pimeydestä; tulen liekki kuivuttaa hänen vesansa, ja hän hukkuu hänen suunsa henkäyksestä.
31 Let him not put credence in vanity, He hath been deceived, For vanity is his recompence.
Älköön hän turvatko turhuuteen-hän pettyy; sillä hänen voittonsa on oleva turhuus.
32 Not in his day is it completed, And his bending branch is not green.
Mitta täyttyy ennen aikojaan, eikä hänen lehvänsä vihannoi.
33 He shaketh off as a vine his unripe fruit, And casteth off as an olive his blossom.
Hän on niinkuin viinipuu, joka pudottaa raakaleensa, niinkuin öljypuu, joka varistaa kukkansa.
34 For the company of the profane [is] gloomy, And fire hath consumed tents of bribery.
Sillä jumalattoman joukkio on hedelmätön, ja tuli kuluttaa lahjustenottajan majat.
35 To conceive misery, and to bear iniquity, Even their heart doth prepare deceit.
He kantavat tuhoa ja synnyttävät turmiota, ja heidän kohtunsa valmistaa petosta.'"
