Job 15
1 And Eliphaz the Temanite answereth and saith: —
Niin vastasi Eliphas Temanilainen ja sanoi:
2 Doth a wise man answer [with] vain knowledge? And fill [with] an east wind his belly?
Pitääkö taitavan niin tuuleen puhuman, ja täyttämän vatsansa tuulella?
3 To reason with a word not useful? And speeches — no profit in them?
Sinä nuhtelet kelvottomilla sanoilla ja puheilla, joista ei ole hyödytystä.
4 Yea, thou dost make reverence void, And dost diminish meditation before God.
Sinä olet hyljännyt pelvon, ja puhut ylönkatseella Jumalan edessä.
5 For thy mouth teacheth thine iniquity, And thou chooseth the tongue of the subtile.
Sillä sinun pahuutes opettaa niin sinun suus; ja sinä olet valinnut viekasten kielen.
6 Thy mouth declareth thee wicked, and not I, And thy lips testify against thee.
Sinun suus pitää tuomitseman sinun, ja en minä: sinun huules pitää todistaman sinua vastaan:
7 The first man art thou born? And before the heights wast thou formed?
Oletkos ensimäinen ihminen, joka syntynyt on? eli ennen (kaikkia) vuoria luotu?
8 Of the secret counsel of God dost thou hear? And withdrawest thou unto thee wisdom?
Oletko sinä kuullut Jumalan salaisen neuvon? ja onko taito halvempi sinua?
9 What hast thou known, and we know not? Understandest thou — and it is not with us?
Mitä sinä tiedät, jota emme tiedä; mitäs ymmärrät, joka ei ole meidän tykönämme?
10 Both the gray-headed And the very aged [are] among us — Greater than thy father [in] days.
Harmaapäät ja vanhat ovat meidän tykönämme, jotka ennen ovat eläneet kuin sinun isäs.
11 Too few for thee are the comforts of God? And a gentle word [is] with thee,
Pitäiskö Jumalan lohdutukset oleman halvat sinulle? Eli onko jotakin salaista tykönäs?
12 What — doth thine heart take thee away? And what — are thine eyes high?
Mitä sinun sydämes aikoi? ja mitäs vilkutat silmiäs?
13 For thou turnest against God thy spirit? And hast brought out words from thy mouth:
Kuinka sinä asetat mieles Jumalaa vastaan? että sinä senkaltaiset sanat suustas päästät.
14 What [is] man that he is pure, And that he is righteous, one born of woman?
Mikä on ihminen, että hän olis puhdas? ja että hän olis hurskas, joka vaimosta syntynyt on?
15 Lo, in His holy ones He putteth no credence, And the heavens have not been pure in His eyes.
Katso, hänen pyhäinsä seassa ei ole yhtään nuhteetointa; ja taivaat ei ole puhtaat hänen edessänsä.
16 Also — surely abominable and filthy Is man drinking as water perverseness.
Kuinka paljon enemmin ihminen on kauhia ja ilkiä, joka juo vääryyttä niinkuin vettä?
17 I shew thee — hearken to me — And this I have seen and declare:
Minä osoitan sinulle sen, kuule minua: minä luettelen sinulle, mitä minä nähnyt olen:
18 Which the wise declare — And have not hid — from their fathers.
Mitä taitavat sanoneet ovat, jota ei yksikään heidän isistänsä ole salannut.
19 To them alone was the land given, And a stranger passed not over into their midst:
Joille ainoille maa annettu on, niin ettei yksikään outo saanut käydä heidän keskellänsä.
20 'All days of the wicked he is paining himself, And few years have been laid up for the terrible one.
Jumalatoin vapisee kaiken elinaikansa, ja tyrannin vuosiluku on peitetty.
21 A fearful voice [is] in his ears, In peace doth a destroyer come to him.
Pelvon ääni on hänen korvissansa, että rauhassakin pitää hävittäjä tuleman hänen päällensä.
22 He believeth not to return from darkness, And watched [is] he for the sword.
Ei hän usko palajavansa pimeydestä, ja varoo aina miekkaa.
23 He is wandering for bread — 'Where [is] it?' He hath known that ready at his hand Is a day of darkness.
Kuin hän lähtee sinne ja tänne elatuksensa jälkeen, niin hän luulee aina pimeyden päivän käsissänsä olevan.
24 Terrify him do adversity and distress, They prevail over him As a king ready for a boaster.
Ahdistus ja hätä peljättävät häntä, ja yllyttävät hänen, niinkuin kuningas valmis sotaan.
25 For he stretched out against God his hand, And against the Mighty he maketh himself mighty.
Sillä hän on ojentanut kätensä Jumalaa vastaan, ja vahvistanut itsensä Kaikkivaltiasta vastaan.
26 He runneth unto Him with a neck, With thick bosses of his shields.
Hän juoksee päätäpäin häntä vastaan, ja seisoo ynseästi häntä vastaan.
27 For he hath covered his face with his fat, And maketh vigour over [his] confidence.
Hän on peittänyt kasvonsa lihavuudellansa, ja lihoittanut ja paisuttanut itsensä.
28 And he inhabiteth cities cut off, houses not dwelt in, That have been ready to become heaps.
Mutta hänen pitää asuman hävitetyssä kaupungissa ja asumattomissa huoneissa, jotka roukkioksi riutumallansa ovat.
29 He is not rich, nor doth his wealth rise, Nor doth he stretch out on earth their continuance.
Ei hänen pidä rikastuman, eikä hänen tavaransa pysymän, eikä hänen onnensa pidä leviämän maassa.
30 He turneth not aside from darkness, His tender branch doth a flame dry up, And he turneth aside at the breath of His mouth!
Ei hänen pidä pääsemän pimeydestä: tulen liekki kuivaa hänen oksansa, ja hänen suunsa hengellä katoo.
31 Let him not put credence in vanity, He hath been deceived, For vanity is his recompence.
Ei hän taida uskaltaa turhuuteen, että hän on petetty; sillä turhuus on hänen palkkansa.
32 Not in his day is it completed, And his bending branch is not green.
Hän loppuu ennen aikaansa, ja hänen oksansa ei pidä vihoittaman.
33 He shaketh off as a vine his unripe fruit, And casteth off as an olive his blossom.
Hän poimitaan niinkuin kypsymätöin marja viinapuusta, ja niinkuin öljypuu varistaa kukoistuksensa.
34 For the company of the profane [is] gloomy, And fire hath consumed tents of bribery.
Sillä ulkokullattuin kokous pitää oleman yksinäinen, ja tulen pitää polttaman lahjain ottajan huoneen,
35 To conceive misery, and to bear iniquity, Even their heart doth prepare deceit.
Hän siittää onnettomuuden, ja synnyttää vaivaisuuden; ja heidän vatsansa valmistaa petoksen.
