Job 11
1 And Zophar the Naamathite answereth and saith: —
Niin vastasi Zophar Naemasta ja sanoi:
2 Is a multitude of words not answered? And is a man of lips justified?
Kuin joku on kauvan puhunut, eikö häntä pitäis vastattaman? eli pitääkö suupaltilla oikeus oleman?
3 Thy devices make men keep silent, Thou scornest, and none is causing blushing!
Pitääkö sinun jaarituksiis ihmisten vaikeneman, että sinä pilkkaat, eikä yksikäan sinua häpäisisi?
4 And thou sayest, 'Pure [is] my discourse, And clean I have been in Thine eyes.'
Sinä sanot: minun opetukseni on selkiä, ja minä olen puhdas sinun silmäis edessä.
5 And yet, O that God had spoken! And doth open His lips with thee.
Jospa Jumala puhuis ja avais huulensa sinua vastaan,
6 And declare to thee secrets of wisdom, For counsel hath foldings. And know thou that God forgetteth for thee, [Some] of thine iniquity.
Ja ilmoittais sinulle salaisen tiedon! sillä hänellä olis vielä enempi tekemistä, ettäs tietäisit, ettei hän muistele kaikkia sinun pahoja töitäs.
7 By searching dost thou find out God? Unto perfection find out the Mighty One?
Luuletkos tutkistellessas Jumalan löytäväs? ja Kaikkivaltiaan täydellisesti löytäväs.
Hän on korkiampi kuin taivas, mitäs tahdot tehdä? syvempi kuin helvetti, kuinkas taidat tuta? (Sheol h7585)
9 Longer than earth [is] its measure, And broader than the sea.
Pitempi kuin maa, ja laviampi kuin meri.
10 If He pass on, and shut up, and assemble, Who then dost reverse it?
Jos hän sen ylösalaisin kääntäis, eli kätkis, eli heittäis kokoon; kuka hänen estäis?
11 For he hath known men of vanity, And He seeth iniquity, And one doth not consider [it]!
Sillä hän tuntee turhatkin ihmiset, ja näkee vääryydet; ja ei hänen pitäis ymmärtämän?
12 And empty man is bold, And the colt of a wild ass man is born.
Turha ihminen ylpeilee, ja syntynyt ihminen on niinkuin metsä-aasin varsa.
13 If thou — thou hast prepared thy heart, And hast spread out unto Him thy hands,
Jos olisit valmistanut sydämes, ja nostanut kätes hänen tykönsä;
14 If iniquity [is] in thy hand, put it far off, And let not perverseness dwell in thy tents.
Jos vääryys on sinun kädessäs, niin heitä se kauvas, ettei yhtään vääryyttä asuisi majassas:
15 For then thou liftest up thy face from blemish, And thou hast been firm, and fearest not.
Niin sinä ylennät kasvos ilman laitosta, ja olet vahva ja ei pelkääväinen.
16 For thou dost forget misery, As waters passed away thou rememberest.
Niin sinä myös unhotat vaivan; ja niinkuin ohitse juossut vesi, tulee se mielees.
17 And above the noon doth age rise, Thou fliest — as the morning thou art.
Ja sinun elämäs aika pitää käymän ylös niinkuin puolipäivä, ja pimeys niinkuin kirkas aamu.
18 And thou hast trusted because their is hope, And searched — in confidence thou liest down,
Ole hyvässä turvassa, vielä nyt toivo on; sillä vaikkas nyt olet häpiässä, niin sinä kuitenkin olet rauhassa lepäävä.
19 And thou hast rested, And none is causing trembling, And many have entreated thy face;
Sinä olet makaava, ja ei kenkään sinua peljätä: monen pitää sinua kunnioittaman.
20 And the eyes of the wicked are consumed, And refuge hath perished from them, And their hope [is] a breathing out of soul!
Mutta jumalattomain silmät pitää nääntymän, ja ei voi päästää; sillä heidän toivonsa pitää puuttuman heidän sieluiltansa.
