1 Corinthians 13
1 If with the tongues of men and of messengers I speak, and have not love, I have become brass sounding, or a cymbal tinkling;
Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.
2 and if I have prophecy, and know all the secrets, and all the knowledge, and if I have all the faith, so as to remove mountains, and have not love, I am nothing;
Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.
3 and if I give away to feed others all my goods, and if I give up my body that I may be burned, and have not love, I am profited nothing.
Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi.
4 The love is long-suffering, it is kind, the love doth not envy, the love doth not vaunt itself, is not puffed up,
Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile,
5 doth not act unseemly, doth not seek its own things, is not provoked, doth not impute evil,
ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,
6 rejoiceth not over the unrighteousness, and rejoiceth with the truth;
ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa;
7 all things it beareth, all it believeth, all it hopeth, all it endureth.
kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.
8 The love doth never fail; and whether [there be] prophecies, they shall become useless; whether tongues, they shall cease; whether knowledge, it shall become useless;
Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa.
9 for in part we know, and in part we prophecy;
Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista.
10 and when that which is perfect may come, then that which [is] in part shall become useless.
Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista.
11 When I was a babe, as a babe I was speaking, as a babe I was thinking, as a babe I was reasoning, and when I have become a man, I have made useless the things of the babe;
Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on.
12 for we see now through a mirror obscurely, and then face to face; now I know in part, and then I shall fully know, as also I was known;
Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan.
13 and now there doth remain faith, hope, love — these three; and the greatest of these [is] love.
Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus.
