< Psalms 95 >

1 Come ye, make we ful out ioie to the Lord; hertli synge we to God, oure heelthe.
Tulkaat, veisatkaamme kiitosta Herralle, ja iloitkaamme meidän autuutemme turvalle!
2 Bifore ocupie we his face in knowleching; and hertli synge we to him in salmes.
Tulkaamme hänen kasvoinsa eteen kiitoksella, ja riemuitkaamme hänelle lauluilla!
3 For God is a greet Lord, and a greet king aboue alle goddis; for the Lord schal not putte awei his puple.
Sillä Herra on suuri Jumala, ja suuri kuningas kaikkein jumalain ylitse.
4 For alle the endis of erthe ben in his hond; and the hiynesses of hillis ben hise.
Sillä hänen kädessänsä on kaikki, mitä maa kantaa, ja vuorten kukkulat ovat myös hänen.
5 For the see is his, and he made it; and hise hondis formeden the drie lond.
Sillä hänen on meri, ja hän on sen tehnyt, ja hänen kätensä ovat kuivan valmistaneet.
6 Come ye, herie we, and falle we doun bifore God, wepe we bifore the Lord that made vs;
Tulkaat, kumartakaamme ja polvillemme langetkaamme, ja maahan laskeukaamme Herran meidän Luojamme eteen!
7 for he is oure Lord God. And we ben the puple of his lesewe; and the scheep of his hond.
Sillä hän on meidän Jumalamme ja me hänen elatuskansansa, ja hänen kättensä lauma. Tänäpänä, jos kuulette hänen äänensä,
8 If ye han herd his vois to dai; nyle ye make hard youre hertis.
Niin älkäät paaduttako sydämiänne, niinkuin Meribassa tapahtui, niinkuin kiusauksen päivänä korvessa,
9 As in the terryng to wraththe; bi the dai of temptacioun in desert. Where youre fadris temptiden me; thei preueden and sien my werkis.
Kussa isänne minua kiusasivat, koettelivat minua, ja näkivät myös minun tekoni;
10 Fourti yeer I was offendid to this generacioun; and Y seide, Euere thei erren in herte.
Että minä neljäkymmentä ajastaikaa suutuin tähän kansaan, ja sanoin: se on senkaltainen kansa, jonka sydämet aina eksyä tahtovat, ja jotka minun tietäni ei tahtoneet oppia;
11 And these men knewen not my weies; to whiche Y swoor in myn ire, thei schulen not entre in to my reste.
Joille minä vihoissani vannoin: ettei heidän pidä minun lepooni tuleman.

< Psalms 95 >