Psalms 35
1 `To Dauid. Lord, deme thou hem, that anoien me; ouercome thou hem, that fiyten ayens me.
Davidin Psalmi. Riitele, Herra, riitaveljeini kanssa: sodi vihollisiani vastaan.
2 Take thou armeris and scheeld; and rise vp into help to me.
Tempaa kilpi ja keihäs, ja nouse minua auttamaan.
3 Schede out the swerd, and close togidere ayens hem that pursuen me; seie thou to my soule, Y am thin helthe.
Sivalla ase ja suojele minua sortajiani vastaan: sano sielulleni: minä olen apus.
4 Thei that seken my lijf; be schent, and aschamed. Thei that thenken yuels to me; be turned awei bacward, and be schent.
Häpiään ja pilkkaan tulkoon kaikki, jotka sieluani väijyvät: palatkoon takaperin ja nauruksi tulkoon, jotka minulle pahaa suovat.
5 Be thei maad as dust bifor the face of the wynd; and the aungel of the Lord make hem streit.
Olkoon he niinkuin akanat tuulessa; ja Herran enkeli sysätköön heitä pois.
6 Her weie be maad derknesse, and slydirnesse; and the aungel of the Lord pursue hem.
Heidän tiensä olkaan pimiä ja niljakas; ja Herran enkeli vainotkoon heitä.
7 For with out cause thei hidden to me the deth of her snare; in veyn thei dispisiden my soule.
Sillä he ovat ilman syytä verkkonsa virittäneet minua kadottaaksensa, ja ilman syytä ovat sielulleni kaivaneet haudan.
8 The snare which he knoweth not come to hym, and the takyng which he hidde take hym; and fall he in to the snare in that thing.
Tulkoon hänelle vaiva, jota ei hän tiedä, ja verkko, jonka hän viritti, käsittäköön hänen: siihen hän langetkoon.
9 But my soule schal fulli haue ioye in the Lord; and schal delite on his helthe.
Mutta minun sieluni iloitkoon Herrassa ja riemuitkaan hänen avustansa.
10 Alle my boonys schulen seie, Lord, who is lijk thee? Thou delyuerist a pore man fro the hond of his strengere; a nedi man and pore fro hem that diuersely rauischen hym.
Kaikki minun luuni sanokaan: Herra, kuka on sinun vertaises? sinä joka päästät nöyrän väkevämmän käsistä, raadollisen ja köyhän raatelialtansa.
11 Wickid witnessis risynge axiden me thingis, whiche Y knewe not.
Väärät todistajat astuvat edes, jotka minua niihin soimaavat, joista en mitään tiedä.
12 Thei yeldiden to me yuels for goodis; bareynnesse to my soule.
He tekevät minulle pahaa hyvästä, minulle mielikarvaudeksi.
13 But whanne thei weren diseseful to me; Y was clothid in an heire. I mekide my soule in fastyng; and my preier schal be turned `with ynne my bosum.
Mutta minä, kuin he sairastivat, puin säkin päälleni, vaivasin itsiäni paastolla, ja rukoilin sydämestäni;
14 I pleside so as oure neiybore, as oure brother; Y was `maad meke so as morenynge and sorewful.
Minä käytin itseni kuin he olisivat olleet minun ystäväni ja veljeni: niinkuin se joka äitiänsä murehtii, kävin minä kumarruksissa murhevaatteissa.
15 And thei weren glad, and camen togidere ayens me; turmentis weren gaderid on me, and Y knew not.
Mutta he iloitsevat minun vahingostani ja kokoontuvat: ontuvat myös kokoovat heitänsä havaitsematta minua vastaan, he repivät ja ei lakkaa.
16 Thei weren scaterid, and not compunct, thei temptiden me, thei scornyden me with mowyng; thei gnastiden on me with her teeth.
Ulkokullattuin seassa, jotka leipäkyrsänkin tähden pilkkaavat, kiristävät he hampaitansa minun päälleni.
17 Lord, whanne thou schalt biholde, restore thou my soule fro the wickidnesse of hem; `restore thou myn oon aloone fro liouns.
Herra, kuinka kauvan sinä tätä katselet? Päästä siis sieluni heidän hävityksestänsä, ja yksinäiseni nuorista jalopeuroista.
18 I schal knowleche to thee in a greet chirche; Y schal herie thee in a sad puple.
Minä kiitän sinua suuressa seurakunnassa; paljon kansan keskellä minä sinua ylistän.
19 Thei that ben aduersaries wickidli to me, haue not ioye on me; that haten me with out cause, and bikenen with iyen.
Älä salli niiden iloita minusta, jotka syyttömästi minun viholliseni ovat, eli silmää iskeä, jotka minua ilman syytä vihaavat.
20 For sotheli thei spaken pesibli to me; and thei spekynge in wrathfulnesse of erthe thouyten giles.
Sillä ei he puhu ystävällisesti, vaan etsivät vääriä syitä hiljaisia vastaan maan päällä,
21 And thei maden large her mouth on me; thei seiden, Wel, wel! oure iyen han sien.
Ja levittävät kitansa avaralta minua vastaan, ja sanovat: niin, niin: sen me mielellämme näemme.
22 Lord, thou hast seen, be thou not stille; Lord, departe thou not fro me.
Herra, sinä sen myös näet, älä siis vaiti ole: Herra, älä kaukana ole minusta.
23 Rise vp, and yyue tent to my doom; my God and my Lord, biholde in to my cause.
Herää ja nouse katsomaan minun oikeuttani ja asiatani, minun Jumalani ja Herrani.
24 Mi Lord God, deme thou me bi thi riytfulnesse; and haue thei not ioye on me.
Herra minun Jumalani, tuomitse minua vanhurskautes jälkeen, ettei he riemuitsisi minusta.
25 Seie thei not in her hertis, Wel, wel, to oure soule; nether seie thei, We schulen deuoure hym.
Älä salli heidän sydämissänsä sanoa: niin, niin me tahdomme; ja älä anna heidän sanoa: me olemme hänen nielleet.
26 Shame thei, and drede thei togidere; that thanken for myn yuels. Be thei clothid with schame and drede; that speken yuele thingis on me.
Häväistäköön ja nauruksi joutukoon kaikki, jotka onnettomuudestani iloitsevat: puetettakoon häpiällä ja pilkalla, jotka itsiänsä minusta kerskaavat.
27 Haue thei ful ioie, and be thei glad that wolen my riytfulnesse; and seie thei euere, The Lord be magnyfied, whiche wolen the pees of his seruaunt.
Iloitkaan ja riemuitkaan, jotka minun vanhurskauttani rakastavat, ja sanokaan aina: Herra olkoon suuresti kiitetty, joka suo palveliallensa rauhan.
28 And my tunge schal bithenke thi riytfulnesse; al day thin heriyng.
Ja minun kieleni puhuu sinun vanhurskauttas, ja kiittää sinua joka päivä.
