Job 6
1 Forsothe Joob answeride, and seide,
Niin Job vastasi ja sanoi:
2 Y wolde, that my synnes, bi whiche Y `desseruede ire, and the wretchidnesse which Y suffre, weren peisid in a balaunce.
Jos minun surkeuteni punnittaisiin, ja minun kärsimiseni yhtä haavaa laskettaisiin vaa´an päälle,
3 As the grauel of the see, this wretchidnesse schulde appere greuousere; wherfor and my wordis ben ful of sorewe.
Niin se olis raskaampi kuin santa meressä; sentähden ovat minun sanani nielletyt ylös.
4 For the arowis of the Lord ben in me, the indignacioun of whiche drynkith vp my spirit; and the dredis of the Lord fiyten ayens me.
Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat minussa, joiden myrkky särpää minun henkeni; ja Jumalan kauhistus tarkoittaa minua.
5 Whether a feeld asse schal rore, whanne he hath gras? Ethir whether an oxe schal lowe, whanne he stondith byfor a `ful cratche?
Huutaako metsä-aasi, kuin hänellä ruohoja on? ammuuko härkä, kuin hänellä on ruokaa?
6 Ether whethir a thing vnsauery may be etun, which is not maad sauery bi salt? Ether whether ony man may taaste a thing, which tastid bryngith deeth?
Syödäänkö mautointa ilman suolaa? eli maistaako valkuainen munan ruskuaisen ympäriltä?
7 For whi to an hungri soule, yhe, bittir thingis semen to be swete; tho thingis whiche my soule nolde touche bifore, ben now my meetis for angwisch.
Jota minun sieluni ennen kuoitti, se on nyt minun ruokani minun kipuni tähden.
8 Who yyueth, that myn axyng come; and that God yyue to me that, that Y abide?
Jospa minun rukoukseni tapahtuis, ja Jumala antais minulle, mitä minä toivon!
9 And he that bigan, al to-breke me; releesse he his hond, and kitte me doun?
Että Jumala tahtois ja löis minun rikki, ja päästäis kätensä särkemään minua;
10 And `this be coumfort to me, that he turmente me with sorewe, and spare not, and that Y ayenseie not the wordis of the hooli.
Niin olis minulla vielä sitte lohdutus, ja minä vahvistuisin sairaudessani, ellei hän säästäisi minua: en ole mitään kuitenkaan kieltänyt pyhän puhetta.
11 For whi, what is my strengthe, that Y suffre? ethir which is myn ende, that Y do pacientli?
Mikä on minun väkeni, että minä voisin toivoa? ja mikä on minun loppuni, että minun sieluni vois kärsiväinen olla?
12 Nethir my strengthe is the strengthe of stoonus, nether my fleisch is of bras.
Onko minun väkeni kivinen? eli minun lihani vaskinen?
13 Lo! noon help is to me in me; also my meyneal frendis `yeden awey fro me.
Ei ole minulla missään apua; ja minun saatuni on pois ajettu minulta.
14 He that takith awei merci fro his frend, forsakith the drede of the Lord.
Joka ei osoita lähimmäisellensä laupiutta, hän hylkää Kaikkivaltiaan pelvon.
15 My britheren passiden me, as a stronde doith, that passith ruschyngli in grete valeis.
Minun veljeni ovat rikkoneet minua vastaan, niinkuin oja ja niinkuin väkevä virta ohitse menneet,
16 Snow schal come on hem, that dreden frost.
Jotka ovat kauhiat jäästä, ja jotka lumi peittää.
17 In the tyme wherynne thei ben scaterid, thei schulen perische; and as thei ben hoote, thei schulen be vnknyt fro her place.
Kuin helle heitä ahdistaa, pitää heidän nääntymän, ja kuin palava on, pitää heidän katooman paikastansa.
18 The pathis of her steppis ben wlappid; thei schulen go in veyn, and schulen perische.
Heidän polkunsa poikkeevat pois; he raukeevat tyhjään ja hukkuvat.
19 Biholde ye the pathis of Theman, and the weies of Saba; and abide ye a litil.
He katsoivat Temanin tietä, rikkaan Arabian polkuja he toivoivat.
20 Thei ben schent, for Y hopide; and thei camen `til to me, and thei ben hilid with schame.
Mutta heidän pitää häpiään tuleman, ratki surutoinna ollessansa; ja heidän pitää häpeemän siihen tultuansa.
21 Now ye ben comun, and now ye seen my wounde, and dreden.
Sillä ette nyt mitään ole; ja että te näette surkeuden, pelkäätte te.
22 Whether Y seide, Brynge ye to me, and yiue ye of youre catel to me? ethir,
Olenko minä sanonut: Tuokaat minulle! eli antakaat minun edestäni lahjoja teidän tavarastanne?
23 Delyuere ye me fro the hond of enemy, and rauysche ye me fro the hond of stronge men?
Ja pelastakaat minua vihollisten kädestä, ja vapahtakaat minua tyrannein käsistä?
24 Teche ye me, and Y schal be stille; and if in hap Y vnknew ony thing, teche ye me.
Opettakaat minua, minä olen ääneti, ja jota en minä tiedä, niin neuvokaat minua.
25 Whi han ye depraued the wordis of trewthe? sithen noon is of you, that may repreue me.
Kuinka vahvat ovat oikeuden puheet? kuka teissä on se, joka sitä laittaa taitaa?
26 Ye maken redi spechis oneli for to blame, and ye bryngen forth wordis in to wynde.
Te ajattelette sanoja, ainoastaan nuhdellaksenne, ja teette sanoillanne epäileväisen mielen.
27 Ye fallen in on a fadirles child, and enforsen to peruerte youre frend.
Te karkaatte köyhän orvon päälle, ja kaivatte lähimmäisellenne kuoppaa.
28 Netheles fille ye that, that ye han bigunne; yyue ye the eere, and se ye, whether Y lie.
Mutta että te nyt tahdotte, niin katsokaat minun päälleni, jos minä teidän edessänne valhettelen.
29 Y biseche, answere ye with out strijf, and speke ye, and deme ye that, that is iust.
Palatkaat nyt, olkoon pois vääryys: Tulkaat jälleen; minun vastaukseni pitää oikia oleman.
30 And ye schulen not fynde wickidnesse in my tunge, nethir foli schal sowne in my chekis.
Onko minun kielessäni vääryyttä? eikö minun suulakeni ymmärrä vaivoja?
