Job 39
1 Whethir thou knowist the tyme of birthe of wielde geet in stoonys, ethir hast thou aspied hyndis bryngynge forth calues?
Tiedätkö sinä vuorikauristen poikimisajat, valvotko peurojen synnytyskipuja?
2 Hast thou noumbrid the monethis of her conseyuyng, and hast thou knowe the tyme of her caluyng?
Lasketko, milloin niiden kuukaudet täyttyvät, ja tiedätkö ajan, milloin ne poikivat?
3 Tho ben bowid to the calf, and caluen; and senden out roryngis.
Ne painautuvat maahan, saavat ilmoille sikiönsä ja vapautuvat synnytystuskistaan.
4 Her calues ben departid, and goen to pasture; tho goen out, and turnen not ayen to `tho hyndis.
Niiden vasikat vahvistuvat, kasvavat kedolla; ne lähtevät tiehensä eivätkä enää palaja.
5 Who let go the wielde asse fre, and who loside the boondis of hym?
Kuka on laskenut villiaasin vapaaksi, kuka irroittanut metsäaasin siteet,
6 To whom Y haue youe an hows in wildirnesse, and the tabernacles of hym in the lond of saltnesse.
sen, jolle minä annoin aavikon asunnoksi ja suola-aron asuinsijaksi?
7 He dispisith the multitude of citee; he herith not the cry of an axere.
Se nauraa kaupungin kohinalle, ajajan huutoa se ei kuule;
8 He lokith aboute the hillis of his lesewe, and he sekith alle greene thingis.
se tähystelee vuorilta laiduntansa ja etsii kaikkea vihantaa.
9 Whether an vnycorn schal wilne serue thee, ethir schal dwelle at thi cratche?
Taipuuko villihärkä sinua palvelemaan, ja yöpyykö se sinun seimesi ääreen?
10 Whether thou schalt bynde the vnicorn with thi chayne, for to ere, ethir schal he breke the clottis of valeis aftir thee?
Voitko ohjaksilla pakottaa villihärän vaolle, tahi äestääkö se laaksonpohjia sinua seuraten?
11 Whether thou schalt haue trist in his grete strengthe, and schalt thou leeue to hym thi traueils?
Voitko siihen luottaa, siksi että sen voima on suuri, voitko jättää sen haltuun työsi hedelmät?
12 Whether thou schalt bileue to hym, that he schal yelde seed to thee, and schal gadere togidere thi cornfloor?
Voitko uskoa, että se palajaa ja kokoaa viljasi sinun puimatantereellesi?
13 The fethere of an ostriche is lijk the fetheris of a gerfawcun, and of an hauk;
Kamelikurjen siipi lepattaa iloisesti, mutta asuuko sen sulissa ja höyhenissä haikaran hellyys?
14 which ostrige forsakith hise eirun in the erthe, in hap thou schalt make tho hoot in the dust.
Se jättää munansa maahan, hiekalle helteen haudottaviksi.
15 He foryetith, that a foot tredith tho, ethir that a beeste of the feeld al tobrekith tho.
Ei se ajattele, että jalka voi ne särkeä ja metsän eläimet polkea ne rikki.
16 He is maad hard to hise briddis, as if thei ben not hise; he traueilide in veyn, while no drede constreynede.
Se on tyly poikasilleen, niinkuin ne eivät olisikaan sen omia; hukkaan menee sen vaiva, mutta ei se sitä pelkää.
17 For God hath priued hym fro wisdom, and `yaf not vnderstondyng to hym.
Sillä Jumala on jättänyt sen viisautta vaille ja tehnyt sen ymmärryksestä osattomaksi.
18 Whanne tyme is, he reisith the wengis an hiy; he scorneth the hors, and his ridere.
Kun se kiitää ilmaa piesten, nauraa se hevoselle ja ratsumiehelle.
19 Whether thou schalt yyue strengthe to an hors, ether schal yyue neiyng `aboute his necke?
Sinäkö annat hevoselle voiman, puetat sen kaulan liehuvalla harjalla?
20 Whether thou schalt reyse hym as locustis? The glorie of hise nosethirlis is drede.
Sinäkö panet sen hyppimään kuin heinäsirkan? Sen uljas korskunta on peljättävä.
21 He diggith erthe with the foot, he `fulli ioieth booldli; he goith ayens armed men.
Se kuopii lakeutta ja iloitsee, lähtee voimalla asevarustuksia vastaan.
22 He dispisith ferdfulnesse, and he yyueth not stide to swerd.
Se nauraa pelolle, ei säiky eikä väisty miekan edestä.
23 An arowe caas schal sowne on hym; a spere and scheeld schal florische.
Sen yllä kalisee viini, välkähtää keihäs ja peitsi.
24 He is hoot, and gnastith, and swolewith the erthe; and he arettith not that the crie of the trumpe sowneth.
Käy jyrinä ja jytinä, kun se laukaten taivalta ahmii; ei mikään sitä pidätä sotatorven pauhatessa.
25 Whanne he herith a clarioun, he `seith, Joie! he smellith batel afer; the excityng of duykis, and the yellyng of the oost.
Milloin ikinä sotatorvi soi, hirnuu se: iihaha! Jo kaukaa se vainuaa taistelun, päälliköiden jylisevän äänen ja sotahuudon.
26 Whether an hauk spredinge abrood hise wyngis to the south, bigynneth to haue fetheris bi thi wisdom?
Sinunko ymmärryksesi voimasta jalohaukka kohoaa korkealle, levittää siipensä kohti etelää?
27 Whether an egle schal be reisid at thi comaundement, and schal sette his nest in hiy places?
Tahi sinunko käskystäsi kotka lentää ylhäälle ja tekee pesänsä korkeuteen?
28 He dwellith in stoonys, and he dwellith in flyntis brokun bifor, and in rochis, to whiche `me may not neiye.
Kalliolla se asuu ja yöpyy, kallion kärjellä, vuorilinnassaan.
29 Fro thennus he biholdith mete, and hise iyen loken fro fer.
Sieltä se tähystelee saalista; kauas katsovat sen silmät.
30 Hise briddis souken blood, and where euere a careyn is, anoon he is present.
Sen poikaset särpivät verta, ja missä on kaatuneita, siellä on sekin."
