Job 30
1 But now yongere men in tyme scornen me, whos fadris Y deynede not to sette with the doggis of my flok.
Nyt minun nuorempani nauravat minua, joiden isiä en minä olisi pannut minun laumani koirain sekaan;
2 Of whiche men the vertu of hondis was for nouyt to me, and thei weren gessid vnworthi to that lijf.
Joiden voiman minä tyhjänä pidin, jotka ei ijällisiksi tulleet;
3 Thei weren bareyn for nedynesse and hungur; that gnawiden in wildirnesse, and weren pale for pouert and wretchidnesse;
Ne jotka nälän ja tuskan tähden pakenivat erinänsä korpeen, äsken turmeltuneet ja köyhtyneet,
4 and eeten eerbis, aud the ryndis of trees; and the roote of iunyperis was her mete.
Jotka nukulaisia repivät pensasten ympäri; ja katajan juuret olivat heidän ruokansa:
5 Whiche men rauyschiden these thingis fro grete valeis; and whanne thei hadden foundun ony of alle, thei runnen with cry to tho.
He ajettiin ulos, ja huudettiin heitä vastaan niinkuin varasta.
6 Thei dwelliden in deseertis of strondis, and in caues of erthe, ethir on grauel, `ethir on cley.
He asuivat kauhiain ojain tykönä maan luolissa ja vuorten rotkoissa.
7 Whiche weren glad among siche thingis, and arettiden delices to be vndur buschis.
Pensasten keskellä he huusivat, ja ohdakkein sekaan he kokosivat itsensä,
8 The sones of foolis and of vnnoble men, and outirli apperynge not in erthe.
Turhain ja hyljättyin ihmisten lapset, jotka halvimmat olivat maan päällä.
9 But now Y am turned in to the song of hem, and Y am maad a prouerbe to hem.
Ja nyt minä olen heidän lauluksensa tullut, ja minun täytyy heidän juttunansa olla.
10 Thei holden me abhomynable, and fleen fer fro me, and dreden not to spete on my face.
He kauhistavat minua, ja erkanevat kauvas minusta; ja ei he häpee sylkeä minun kasvoilleni.
11 For God hath openyd his arowe caas, and hath turmentid me, and hath set a bridil in to my mouth.
Sillä hän on minun köyteni päästänyt, ja on nöyryyttänyt minun: He ovat suitset minun edestäni heittäneet pois.
12 At the riytside of the eest my wretchidnessis risiden anoon; thei turneden vpsedoun my feet, and oppressiden with her pathis as with floodis.
Oikialle puolelle nousivat nuorukaiset: He lykkäsivät pois minun jalkani, ja tekivät tien minua kohden, hukuttaaksensa minua.
13 Thei destrieden my weies; thei settiden tresoun to me, and hadden the maistri; and `noon was that helpide.
He ovat kukistaneet minun polkuni: se oli huokia heille minua vahingoittaa, ilman kenenkään avuta.
14 Thei felden in on me as bi a brokun wal, and bi yate openyd, and weren stretchid forth to my wretchidnessis.
He ovat tulleet sisälle niinkuin suurten rakoin lävitse, ja ovat sekaseuraisin karaneet sisälle.
15 Y am dryuun in to nouyt; he took awei my desir as wynd, and myn helpe passide awei as a cloude.
Pelko on kääntynyt minua vastaan, ja niinkuin tuuli vainonnut minun kunniaani, ja niinkuin pilvi, on minun autuuteni mennyt ohitse.
16 But now my soule fadith in my silf, and daies of turment holden me stidfastly.
Mutta nyt kääntää minun sieluni itsensä minua vastaan, ja minun murhepäiväni ovat minun käsittäneet.
17 In nyyt my boon is persid with sorewis; and thei, that eten me, slepen not.
Yöllä minun luuni lävistettiin kaikin paikoin lävitse, ja minun suoneni ei saa lepoa.
18 In the multitude of tho my cloth is wastid, and thei han gird me as with coler of a coote.
Suuren voiman kautta minun vaatteeni muutetaan, ja hän on vyöttänyt minun niinkuin hameeni pään lävellä.
19 Y am comparisound to cley, and Y am maad lijk to a deed sparcle and aisch.
Minä sotkutaan lokaan, ja verrataan tomuun ja tuhkaan.
20 Y schal cry to thee, and thou schalt not here me; Y stonde, and thou biholdist not me.
Jos minä hudan sinun tykös, niin et sinä vastaa minua: jos minä käyn edes, niin et sinä minusta tietävinäs ole.
21 Thou art chaungid in to cruel to me, and in the hardnesse of thin hond thou art aduersarie to me.
Sinä olet muuttunut minulle hirmuiseksi, ja vainoot minua kätes voimalla.
22 Thou hast reisid me, and hast set as on wynd; and hast hurtlid me doun strongli.
Sinä nostat minun tuuleen, ja annat minun ajaa sen päällä, ja sulaat minun voimallisesti.
23 Y woot, that thow schalt bitake me to deeth, where an hows is ordeyned to ech lyuynge man.
Sillä minä tiedän, ettäs annat minun kuolemaan, joka on se huone, joka kaikille eläville on asetettu.
24 Netheles thou sendist not out thin hond to the wastyng of hem; and if thei fallen doun, thou schalt saue.
Ei hän kuitenkaan ojenna kättänsä luutarhaan, eikä he huuda kadotuksestansa.
25 Y wepte sum tyme on him, that was turmentid, and my soule hadde compassioun on a pore man.
Minä itkin kovana aikana, ja minun sieluni armahti köyhää.
26 Y abood goodis, and yuelis ben comun to me; Y abood liyt, and derknessis braken out.
Minä odotin hyvää, ja paha tuli: minä odotin valkeutta, ja pimeys tuli.
27 Myn ynnere thingis buyliden out with outen my reste; daies of turment camen bifor me.
Minun sisällykseni kiehuvat lakkaamatta: Murheen aika on minun ennättänyt.
28 Y yede morenynge, and Y roos with out woodnesse in the cumpenye, and criede.
Minä käyn mustettuna, ehkei aurinko minua ruskoittanut: minä nousen kansan seassa ja huudan.
29 Y was the brother of dragouns, and the felow of ostrigis.
Minä olen kärmetten veli, strutsilinnun poikain kumppani.
30 My skyn was maad blak on me, and my boonys drieden for heete.
Minun nahkani minun päälläni on mustettunut, ja minun luuni ovat helteestä palaneet.
31 Myn harpe is turned in to morenyng, and myn orgun in to the vois of weperis.
Minun kanteleeni on muuttunut valitukseksi, ja minun huiluni itkuksi.
