Job 16
1 Forsothe Joob answeride, and seide, Y `herde ofte siche thingis;
Sitte vastasi Job ja sanoi:
2 alle ye ben heuy coumfortouris.
Minä olen usein senkaltaista kuullut: te olette kaikki häijyt lohduttajat.
3 Whether wordis ful of wynd schulen haue an ende? ether ony thing is diseseful to thee, if thou spekist?
Koska siis nämät tyhjät puheet loppuvat? eli mikä sinun niin rohkaisee puhumaan?
4 Also Y myyte speke thingis lijk to you, and `Y wolde, that youre soule were for my soule; and Y wolde coumfort you by wordis, and Y wolde moue myn heed on you;
Minä taitaisin myös puhua niinkuin tekin. Minä soisin teidän sielunne olevan minun sieluni siassa, niin minä löytäisin myös sanoja teitä vastaan, ja taitaisin vääntää päätäni teitä vastaan.
5 Y wolde make you stronge bi my mouth, and Y wolde moue lippis as sparynge you.
Minä tahtoisin vahvistaa teitä suullani, ja lohduttaa huulillani.
6 But what schal Y do? If Y speke, my sorewe restith not; and if Y am stille, it goith not awei fro me.
Mutta ehkä minä puhuisin, niin ei kuitenkaan minun vaivani lakkaa: jos minä vaikenen, niin ei se kuitenkaan mene minusta pois.
7 But now my sorewe hath oppressid me, and alle my lymes ben dryuun in to nouyt.
Mutta nyt hän saattaa minulle vaivaisuuden: sinä hävität koko minun seurani.
8 My ryuelyngis seien witnessyng ayens me, and a fals spekere is reisid ayens my face, and ayenseith me.
Sinä olet tehnyt minun ryppyiseksi, että olis todistus minua vastaan: minun laihuuteni nousee minua vastaan, ja sanoo minua vastaan.
9 He gaderide togidere his woodnesse in me, and he manaasside me, and gnastide ayens me with his teeth; myn enemye bihelde me with ferdful iyen.
Hänen vihansa repäisee minun, ja joka minua vihaa, kiristelee hampaitansa minun päälleni; ja minun viholliseni silmät kiiluvat minun päälleni.
10 Thei openyden her mouthis on me, and thei seiden schenschip, and smytiden my cheke; and thei ben fillid with my peynes.
He ammottivat suunsa minua vastaan, ja ovat minua häpiällisesti poskelle piesseet: he ovat sammuttaneet vihansa minun päälleni.
11 God hath closid me togidere at the wickid, and hath youe me to the hondis of wickid men.
Jumala on minun hyljännyt väärille, ja antanut minun tulla jumalattomain käsiin.
12 Y thilke riche man and famouse sum tyme, am al to brokun sudeynli; `he helde my nol; he hath broke me, and hath set me as in to a signe.
Minä olin rauhassa, vaan hän on minun murentanut, hän on tarttunut minun kaulaani, ja särkenyt minun, ja pannut minun hänellensä maaliksi.
13 He hath cumpasside me with hise speris, he woundide togidere my leendis; he sparide not, and schedde out myn entrails in to the erthe.
Hänen ampujansa ovat piirittäneet minun: hän on reväissyt minun munaskuuni, eikä säästänyt: hän on vuodattanut minun sappeni maan päälle:
14 He beet me with wounde on wounde; he as a giaunt felde in on me.
Hän on haavoittanut minun yhdellä haavalla toisen perään: Hän karkasi minun päälleni niinkuin joku väkevä.
15 Y sewide togidere a sak on my skyn; and Y hilide my fleisch with aische.
Minä ompelin säkin minun nahkani päälle, ja laskin sarveni multaan.
16 My face bolnyde of wepynge, and myn iyeliddis wexiden derke.
Minun kasvoni ovat soaistut itkusta, ja silmälautani päällä on kuoleman varjo.
17 Y suffride these thingis with out wickidnesse of myn hond, `that is, werk, whanne Y hadde cleene preieris to God.
Ehkei kuitenkaan minun kädessäni ole vääryys, ja minun rukoukseni on puhdas.
18 Erthe, hile thou not my blood, and my cry fynde not in thee a place of hidyng.
Maa, älä peitä minun vertani, ja älkään olko minun huudolleni siaa.
19 `For, lo! my witnesse is in heuene; and the knowere of my consience is in hiye places.
Ja katso, minun todistajani on taivaassa, ja joka minun tuntee, on korkeudessa.
20 A! my frendis, ful of wordis, myn iye droppith to God.
Minun ystäväni ovat minun pilkkaajani; mutta minun silmäni vuodattavat kyyneliä Jumalan tykö,
21 And `Y wolde, that a man were demed so with God, as the sone of man is demed with his felowe.
Joka ihmisen puolesta vastaa Jumalan tykönä, niinkuin ihmisen lapsi lähimmäisensä puolesta.
22 `For lo! schorte yeeris passen, and Y go a path, bi which Y schal not turne ayen.
Mutta määrätyt vuodet ovat tulleet, ja minä menen sitä tietä pois, jota en minä jälleen palaja.
