Luke 13
1 There were present at the same time, some that told Him of the Galileans, whose blood Pilate had mingled with their sacrifices.
Ja olivat muutamat sillä ajalla siinä, jotka ilmoittivat hänelle Galilealaisista, joiden veren Pilatus oli heidän uhriensa kanssa sekoittanut.
2 And Jesus answering said unto them, Do ye think that these were sinners above all the Galileans, because they suffered such things?
Ja Jesus vastasi ja sanoi heille: luuletteko, että nämät Galilealaiset olivat syntiset kaikkein Galilealaisten suhteen, että heidän senkaltaista täytyi kärsiä?
3 I tell you, No: but, unless ye repent, ye shall all likewise perish.
Ei suinkaan, sanon minä teille, vaan ellette paranna teitänne, niin te kaikki niin hukkaan tulette.
4 Or those eighteen, upon whom the tower in Siloam fell, and killed them, do ye think that they were sinners above all the inhabitants in Jerusalem?
Taikka luuletteko, että ne kahdeksantoistakymmentä, joiden päälle Siloan torni lankesi ja tappoi heidät, olivat vialliset kaikkein ihmisten suhteen, jotka Jerusalemissa asuvat?
5 I tell you, No: but, unless ye repent, ye shall all likewise perish.
Ei suinkaan, sanon minä teille, vaan ellette paranna teitänne, niin te kaikki niin hukkaan tulette.
6 And He spake this parable, A certain man had a fig-tree planted in his vineyard, and he came seeking fruit on it, but found none.
Mutta hän sanoi tämän vertauksen: yhdellä oli fikunapuu, hänen viinamäessänsä istutettu, ja hän tuli etsein hedelmää hänestä ja ei löytänyt.
7 And he said to the vine-dresser, behold, these three years I come seeking fruit on this fig-tree, and find none: cut it down, why should it cumber the ground?
Niin hän sanoi viinamäen rakentajalle: katso, minä olen kolme vuotta tullut ja etsinyt hedelmää tästä fikunapuusta, ja en löydä, hakkaa se pois: miksi se myös maata turmelee?
8 And he said to him, Sir, let it alone this year also, till I dig about it, and lay dung to it:
Mutta hän vastasi ja sanoi hänelle: herra, anna hänen vielä tämä vuosi olla, niin kauvan kuin minä kaivan hänen ympärinsä ja sonnitan:
9 then perhaps it may bear fruit; if not, afterwards cut it down.
Jos hän sittekin hedelmän tekis; jollei, niin hakkaa se sitte pois.
10 And when He was teaching in one of the synagogues on the sabbath-day,
Mutta hän opetti sabbatina yhdessä synagogassa,
11 there was a woman that had a spirit of infirmity eighteen years, and was bowed together, and utterly unable to lift herself upright.
Ja katso, siellä oli vaimo, jolla oli sairauden henki kahdeksantoistakymmentä vuotta ollu, ja kävi kumarruksissa, eikä voinut ikänä itsiänsä ojentaa.
12 And when Jesus saw her, He called her to Him, and said to her, Woman, thou art loosed from thine infirmity.
Mutta kuin Jesus sen näki, kutsui hän hänen tykönsä ja sanoi hänelle: vaimo, sinä olet päässyt taudistas.
13 And He laid his hands upon her; and immediately she was made straight, and glorified God.
Ja hän pani kätensä hänen päällensä, ja kohta se ojensi ylös itsensä ja kiitti Jumalaa.
14 But the ruler of the synagogue, being provoked that Jesus had wrought a cure on the sabbath-day, said to the people, There are six days in which ye ought to work; on these therefore come and be healed, and not on the sabbath-day.
Niin vastasi synagogan päämies ja närkästyi, että Jesus paransi sabbatina, ja sanoi kansalle: kuusi päivää ovat, joina sopii työtä tehdä; niinä te tulkaat ja antakaat teitä parantaa, ja ei sabbatin päivänä.
15 The Lord therefore answered him and said, Thou hypocrite, does not any of you on the sabbath loose his ox or his ass from the stall and lead him away to watering?
Niin vastasi häntä Herra ja sanoi: sinä ulkokullattu! eikö kukin teistä päästä nautaansa eli aasiansa sabbatina seimestä ja johdata juomaan?
16 And might not this woman, a daughter of Abraham, whom Satan hath bound these eighteen years, be loosed from this bond on the sabbath-day?
Eikö myös tämä Abrahamin tytär pitäisi sabbatina päästettämän tästä siteestä, jonka, katso, saatana on kahdeksantoistakymmentä vuotta sitonut?
17 Upon his saying this, all his adversaries were ashamed: but the people rejoiced for all the glorious things that were done by Him.
Ja kuin hän näitä sanoi, niin häpesivät kaikki, jotka häntä vastaan olivat. Ja kaikki kansa iloitsi kaikista kunniallisista töistä, joita häneltä tehtiin.
18 Then said He, To what is the kingdom of God like, and to what shall I compare it?
Niin hän sanoi: kenenkä vertainen on Jumalan valtakunta, ja kenenkä kaltaiseksi minä sen teen?
19 It is like a grain of mustard-seed, which a man took and sowed in his garden, and it grew, and became a great tree, and the birds of the air lodged in it's boughs.
Se on sinapin siemenen vertainen, jonka ihminen otti ja kylvi yrttitarhaansa; ja se kasvoi ja tuli suureksi puuksi ja taivaan linnut tekivät pesänsä sen oksille.
20 And again He said, To what shall I compare the kingdom of God?
Ja hän taas sanoi: kenenkä vertaiseksi minä Jumalan valtakunnan teen?
21 It is like leaven, which a woman took and put into three measures of meal, till the whole was leavened.
Se on hapatuksen kaltainen, jonka vaimo otti, ja pani sen kolmeen jauhovakkaan, siihenasti kuin se kaikki happani.
22 And he went through the cities and villages teaching, as He journeyed towards Jerusalem.
Ja hän vaelsi kaupunkien ja kyläin kautta opettain, ja matkusti Jerusalemia päin.
23 And one said to Him, Lord, are there but few that shall be saved?
Niin sanoi yksi hänelle: Herra, vähäkö niitä on, jotka autuaaksi tulevat? Ja hän sanoi heille:
24 But He said unto them, Strive to enter in at the strait gate; for I tell you, many will desire to enter in, and shall not be able.
Pyytäkäät ahtaasta portista mennä sisälle, sillä monta on, sanon minä teille, jotka pyytävät mennä sisälle, ja ei taida.
25 When the master of the house shall have risen up and shut the door, and ye begin to stand without and knock at the door saying, Lord, Lord, open unto us; and He shall answer and say to you, I know you not, whence ye are:
Kuin perheenisäntä on noussut ja oven sulkenut, ja te rupeette ulkona seisomaan ja oven päälle kolkuttamaan ja sanomaan: Herra, Herra, avaa meille! ja hän vastaa ja sanoo teille: en minä teitä tunne, kusta te olette;
26 then shall ye begin to say, We have eaten and drank in thy presence,
Niin te rupeette sanomaan: me olemme syöneet ja juoneet sinun edessäs, ja meidän kaduillamme sinä opetit.
27 and thou hast taught in our streets, But He will say, I tell you, I know you not, whence ye are; depart from me all ye workers of iniquity:
Ja hän on sanova: minä sanon teille: en minä teitä tunne, kusta te olette; menkäät pois minun tyköäni, kaikki te väärintekiät.
28 and there shall be weeping and gnashing of teeth, when ye see Abraham, and Isaac, and Jacob, and all the prophets in the kingdom of God, and you yourselves shut out.
Siellä pitää oleman itku ja hammasten kiristys, kuin te näette Abrahamin ja Isaakin ja Jakobin ja kaikki prophetat Jumalan valtakunnassa, mutta itsenne ajettavan ulos.
29 Yea they shall come from the east, and from the west, and from the north, and from the south, and shall sit down in the kingdom of God.
Ja heidän pitää tuleman idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä, ja Jumalan valtakunnassa istuman.
30 And behold, there are some last who shall be first, and there are first that shall be last.
Ja katso, ne ovat viimeiset, jotka tulevat ensimäsiksi, ja ne ovat ensimäiset, jotka tulevat viimeisiksi.
31 At the same time came some of the pharisees, and said to Him, Go out and depart hence, for Herod intends to kill thee.
Sinä päivänä tulivat muutamat Pharisealaiset ja sanoivat hänelle: lähde ulos ja mene täältä pois; sillä Herodes tahtoo sinua tappaa.
32 And He said to them, Go, tell that fox, Behold, I cast out demons and perform cures today and to-morrow; and in a little while I am to be perfected:
Ja hän sanoi heille: menkäät ja sanokaat sille ketulle: katso, minä ajan ulos perkeleitä, ja parannan tänäpänä ja huomenna, ja kolmantena päivänä minä lopetetaan.
33 but I must procede to-day and to-morrow and the following; for it cannot be supposed that a prophet should be cut off but in Jerusalem.
Kuitenkin pitää minun tänäpänä ja huomenna ja toisena huomenna vaeltaman; sillä ei tapahdu, että propheta muualla hukataan kuin Jerusalemissa.
34 O Jerusalem, Jerusalem, that killest the prophets and stonest them that are sent unto thee, how often would I have gathered thy children, as a hen gathers her brood under her wings, and ye would not?
Jerusalem, Jerusalem, joka tapat prophetat ja kivität niitä, jotka sinun tykös lähetetään, kuinka usein minä tahdoin koota sinun lapses, niinkuin kana kokoo poikansa siipiensä alle, ja ette tahtoneet?
35 Behold, your house is left unto you desolate: and I assure you ye shall not see me again till the time come when ye shall say, Blessed is He that cometh in the name of the Lord.
Katso, teidän huoneenne jätetään teille kylmille. Totisesti sanon minä teille: ei teidän pidä minua näkemän, siihenasti kuin se aika tulee, jona te sanotte: siunattu olkoon se, joka tulee Herran nimeen!
