Psalms 109
1 For the Chief Musician. A Psalm by David. God of my praise, don’t remain silent,
Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Jumala, minun kiitokseni, älä vaikene.
2 for they have opened the mouth of the wicked and the mouth of deceit against me. They have spoken to me with a lying tongue.
Sillä he ovat jumalattoman ja pettäväisen suunsa avanneet minua vastaan: he puhuvat minun kanssani viekkaalla kielellä,
3 They have also surrounded me with words of hatred, and fought against me without a cause.
Ja myrkyllisillä sanoilla ovat he minun piirittäneet, ja sotivat minua vastaan ilman syytä.
4 In return for my love, they are my adversaries; but I am in prayer.
Että minä heitä rakastan, ovat he minua vastaan; mutta minä rukoilen.
5 They have rewarded me evil for good, and hatred for my love.
He osoittavat minulle pahaa hyvän edestä ja vihaa rakkauden edestä.
6 Set a wicked man over him. Let an adversary stand at his right hand.
Aseta jumalattomat hänen päällensä, ja perkele seisokaan hänen oikialla kädellänsä.
7 When he is judged, let him come out guilty. Let his prayer be turned into sin.
Koska hän tuomitaan, niin lähtekään siitä ulos jumalattomana, ja hänen rukouksensa olkoon synti.
8 Let his days be few. Let another take his office.
Olkoon hänen päivänsä harvat, ja hänen virkansa ottakoon toinen.
9 Let his children be fatherless, and his wife a widow.
Hänen lapsensa olkoon orvot, ja hänen emäntänsä leski.
10 Let his children be wandering beggars. Let them be sought from their ruins.
Käykään hänen lapsensa kulkiana, ja kerjätkään, ja etsikään elatuksensa köyhyydessänsä.
11 Let the creditor seize all that he has. Let strangers plunder the fruit of his labor.
Kaikki mitä hänellä on, korkorahainen ottakoon, ja muukalaiset repikään hänen hyvyytensä.
12 Let there be no one to extend kindness to him, neither let there be anyone to have pity on his fatherless children.
Älköön kenkään hänelle hyvää tehkö, eikä yksikään armahtako hänen orpojansa.
13 Let his posterity be cut off. In the generation following let their name be blotted out.
Hänen sukunsa olkoon hävitetty: heidän nimensä olkoon toisessa polvessa pyyhitty pois.
14 Let the iniquity of his fathers be remembered by the LORD. Don’t let the sin of his mother be blotted out.
Hänen isäinsä pahat teot tulkaan muistoksi Herran edessä, ja hänen äitinsä synti ei pidä pyyhittämän pois.
15 Let them be before the LORD continually, that he may cut off their memory from the earth;
Olkoon ne alati Herran kasvoin edessä, ja hukkukoon heidän muistonsa maan päältä,
16 because he didn’t remember to show kindness, but persecuted the poor and needy man, the broken in heart, to kill them.
Ettei hänellä ensinkään laupiutta ollut, vaan vainosi raadollista ja köyhää, ja murheellista tappaaksensa.
17 Yes, he loved cursing, and it came to him. He didn’t delight in blessing, and it was far from him.
Ja hän tahtoi kirousta, sen myös pitää hänelle tuleman: ei hän tahtonut siunausta, sen pitää myös hänestä kauvas erkaneman.
18 He clothed himself also with cursing as with his garment. It came into his inward parts like water, like oil into his bones.
Ja hän puki kirouksen päällensä niinkuin paitansa ja se meni hänen sisällyksiinsä niinkuin vesi, ja hänen luihinsa niinkuin öljy.
19 Let it be to him as the clothing with which he covers himself, for the belt that is always around him.
Se olkoon hänelle niinkuin vaate, jolla hän itsensä verhottaa, ja niinkuin vyö, jolla hän aina itsensä vyöttää.
20 This is the reward of my adversaries from the LORD, of those who speak evil against my soul.
Aivan näin tapahtukoon heille Herralta, jotka ovat minua vastaan, ja puhuvat pahoin minun sieluani vastaan.
21 But deal with me, GOD the Lord, for your name’s sake, because your loving kindness is good, deliver me;
Mutta sinä, Herra, Herra, tee minun kanssani sinun nimes tähden; sillä sinun armos on hyvä, pelasta minua.
22 for I am poor and needy. My heart is wounded within me.
Sillä minä olen köyhä ja raadollinen: minun sydämeni on särjetty minussa.
23 I fade away like an evening shadow. I am shaken off like a locust.
Minä menen pois niinkuin varjo, koska se kulkee pois, ja pudistetaan ulos niinkuin kaskaat.
24 My knees are weak through fasting. My body is thin and lacks fat.
Minun polveni ovat heikoksi tulleet paastosta, ja minun lihani on laihtunut lihavuudesta.
25 I have also become a reproach to them. When they see me, they shake their head.
Ja minun täytyy olla heidän pilkkansa: koska he minun näkevät, niin he päätänsä pudistavat.
26 Help me, LORD, my God. Save me according to your loving kindness;
Auta minua, Herra minun Jumalani: auta minua sinun armos perästä,
27 that they may know that this is your hand; that you, LORD, have done it.
Että he tuntisivat sen sinun kädekses, ja että sinä Herra sen teet.
28 They may curse, but you bless. When they arise, they will be shamed, but your servant shall rejoice.
Koska he sadattavat, niin siunaa sinä: koska he karkaavat minua vastaan, niin tulkoon he häpiään, mutta sinun palvelias iloitkaan.
29 Let my adversaries be clothed with dishonor. Let them cover themselves with their own shame as with a robe.
Olkoon minun vainolliseni häväistyksellä puetut, ja olkoon häpiällänsä verhotetut niinkuin hameella.
30 I will give great thanks to the LORD with my mouth. Yes, I will praise him among the multitude.
Minä kiitän suuresti Herraa suullani, ja ylistän häntä monen seassa.
31 For he will stand at the right hand of the needy, to save him from those who judge his soul.
Sillä hän seisoo köyhän oikialla kädellä, auttamassa häntä niistä, jotka hänen sieluansa tuomitsevat.
