Job 9
1 Then Job answered,
Job vastasi ja sanoi:
2 “Truly I know that it is so, but how can man be just with God?
Minä kyllä sen tiedän, että niin on, ettei ihminen taida hurskas olla Jumalan edessä.
3 If he is pleased to contend with him, he can’t answer him one time in a thousand.
Jos hän tahtois riidellä hänen kanssansa, ei hän taitais vastata häntä yhtä tuhanteen.
4 God is wise in heart, and mighty in strength. Who has hardened himself against him and prospered?
Hän on viisas ja voimallinen: kenenkä siitä on hyvää ollut, kuin häntä vastaan on itsensä asettanut?
5 He removes the mountains, and they don’t know it, when he overturns them in his anger.
Hän siirtää vuoret ennenkuin he sen ymmärtävät, jotka hän vihassansa kukistaa.
6 He shakes the earth out of its place. Its pillars tremble.
Hän liikuttaa maan siastansa, niin että sen patsaat vapisevat.
7 He commands the sun and it doesn’t rise, and seals up the stars.
Hän puhuu auringolle, niin ei se nouse; ja hän lukitsee tähdet.
8 He alone stretches out the heavens, and treads on the waves of the sea.
Hän yksin levittää taivaat, ja käy meren aaltoin päällä.
9 He makes the Bear, Orion, and the Pleiades, and the rooms of the south.
Hän tekee Otavan ja Kointähden, Seulaiset ja ne tähdet etelään päin.
10 He does great things past finding out; yes, marvelous things without number.
Hän tekee suuria töitä, joita ei taideta tutkia, ja epälukuisia ihmeitä.
11 Behold, he goes by me, and I don’t see him. He passes on also, but I don’t perceive him.
Katso, hän käy minun ohitseni ennenkuin minä sen havaitsen, ja menee pois ennenkuin minä sen ymmärrän.
12 Behold, he snatches away. Who can hinder him? Who will ask him, ‘What are you doing?’
Katso, jos hän menee äkisti, kuka noutaa hänen jälleen? kuka sanoo hänelle: mitäs teet?
13 “God will not withdraw his anger. The helpers of Rahab stoop under him.
Hän on Jumala, hänen vihaansa ei yksikään aseta; hänen allensa pitää itsensä kumartaman ylpiätkin herrat.
14 How much less will I answer him, and choose my words to argue with him?
Kuinka minun pitäisi häntä vastaaman, ja löytämän sanoja häntä vastaan?
15 Though I were righteous, yet I wouldn’t answer him. I would make supplication to my judge.
Ehkä minulla vielä oikeus olis, niin en kuitenkaan taida minä häntä vastata; vaan täytyis oikeudessa rukoilla.
16 If I had called, and he had answered me, yet I wouldn’t believe that he listened to my voice.
Ja ehkä minä vielä häntä avuksihuutaisin, ja hän kuulis minua, niin en minä uskoisi, että hän kuultelis minun ääntäni;
17 For he breaks me with a storm, and multiplies my wounds without cause.
Sillä hän hän runtelee minun tuulispäällä, ja enentää minun haavani ilman syytä.
18 He will not allow me to catch my breath, but fills me with bitterness.
Ei hän anna minun henkeni virota, vaan täyttää minun murheella.
19 If it is a matter of strength, behold, he is mighty! If of justice, ‘Who,’ says he, ‘will summon me?’
Jos joku tahtoo voimaa, katso, hän on voimallinen; jos joku tahtoo oikeutta, kuka todistaa minun kanssani?
20 Though I am righteous, my own mouth will condemn me. Though I am blameless, it will prove me perverse.
Jos minä sanoisin: minä olen oikia, niin minun suuni kuitenkin tuomitsee minun: eli minä olen vakaa, niin hän kuitenkin tekee minun pahaksi.
21 I am blameless. I don’t respect myself. I despise my life.
Ehkä minä vielä vakaa olisin, niin en minä kuitenkaan tunne itsiäni; vaan minä suutun eIämääni.
22 “It is all the same. Therefore I say he destroys the blameless and the wicked.
Se on se ainoa minkä minä sanonut olen, hän kadottaa hyvän ja jumalattoman.
23 If the scourge kills suddenly, he will mock at the trial of the innocent.
Kuin hän rupee lyömään, niin hän tappaa äkisti, ja pilkkaa viattomain kiusausta.
24 The earth is given into the hand of the wicked. He covers the faces of its judges. If not he, then who is it?
Maa annetaan jumalattoman käsiin, hän peittää sen tuomarien kasvot: ellei se niin ole, kuinka se myös toisin on?
25 “Now my days are swifter than a runner. They flee away. They see no good.
Minun päiväni ovat olleet nopiammat kuin juoksia: ne ovat paenneet, ja ei mitään hyvää nähneet.
26 They have passed away as the swift ships, as the eagle that swoops on the prey.
Ne ovat pois menneet kuin joutuva haaksi, kuin kotka lentää rualle.
27 If I say, ‘I will forget my complaint, I will put off my sad face, and cheer up,’
Koska minä ajattelen: minä unhotan valitukseni, ja muutan kasvoni ja virvoitan minuni:
28 I am afraid of all my sorrows. I know that you will not hold me innocent.
Niin minä pelkään kaikkia minun kipujani, tietäen, ettes anna minun olla viatoinna.
29 I will be condemned. Why then do I labor in vain?
Jos olen jumalatoin, miksi minä nyt itsiäni hukkaan vaivaan?
30 If I wash myself with snow, and cleanse my hands with lye,
Vaikka minä pesisin itseni lumivedessä ja puhdistaisin käteni saippualla,
31 yet you will plunge me in the ditch. My own clothes will abhor me.
Niin sinä kuitenkin pistäisit minun lokaan; ja minun vaatteeni olisivat minulle kauhistukseksi.
32 For he is not a man, as I am, that I should answer him, that we should come together in judgment.
Sillä ei hän ole minun vertaiseni, jota minä vastata taidan, että me ynnä tulisimme oikeuden eteen.
33 There is no umpire between us, that might lay his hand on us both.
Ei ole joka meitä eroittaa, joka laskis kätensä meidän kahden välillemme.
34 Let him take his rod away from me. Let his terror not make me afraid;
Hän ottakoon vitsansa pois minusta, ja älköön hänen hirmuisuutensa peljättäkö minua;
35 then I would speak, and not fear him, for I am not so in myself.
Että minä puhuisin ja en pelkäisi häntä; sillä en minä mitään kanssani tiedä.
