Luke 19
1 So He entered Jericho and was passing through the town.
Ja hän meni sisälle ja vaelsi Jerikon lävitse.
2 There was a man there called Zacchaeus, who was the local surveyor of taxes, and was wealthy.
Ja katso, yksi mies oli nimeltä Zakeus, joka oli Publikanien päämies ja hän oli rikas,
3 He was anxious to see what sort of man Jesus was; but he could not because of the crowd, for he was short in stature.
Ja hän pyysi nähdä Jesusta, kuka hän olis, eikä saanut kansalta; sillä hän oli varttansa vähäinen.
4 So he ran on in front and climbed up a mulberry tree to see Him; for He was about to pass that way.
Ja hän samosi edelle, meni ylös yhteen metsä-fikunapuuhun, että hän olis saanut hänen nähdä; sillä sen kautta oli hän vaeltava.
5 As soon as Jesus came to the place, He looked up and said to him, "Zacchaeus, come down quickly, for I must stay at your house to-day."
Ja kuin hän tuli siihen paikkaan, katsoi Jesus ylös, ja näki hänen, ja sanoi hänelle: Zakeus, astu nopiasti alas! sillä minun pitää tänäpänä oleman sinun huoneessas.
6 So he came down in haste, and welcomed Him joyfully.
Ja hän astui nopiasti alas ja otti hänen iloiten vastaan.
7 When they all saw this, they began to complain with indignation. "He has gone in to be the guest of a notorious sinner!" they said.
Ja kuin he sen näkivät, napisivat he kaikki, että hän meni sisälle syntisen miehen tykö olemaan.
8 Zacchaeus however stood up, and addressing the Lord said, "Here and now, Master, I give half my property to the poor, and if I have unjustly exacted money from any man, I pledge myself to repay to him four times the amount."
Mutta Zakeus seisoi ja sanoi Herralle: katso, Herra, puolen minun tavaraani annan minä vaivaisille; ja jos minä jonkun pettänyt olen, sen minä neljäkertaisesti jälleen annan.
9 Turning towards him, Jesus replied, "To-day salvation has come to this house, seeing that he too is a son of Abraham.
Niin Jesus sanoi hänelle: tänäpänä on tälle huoneelle autuus tapahtunut, että hänkin on Abrahamin poika.
10 For the Son of Man has come to seek and to save that which was lost."
Sillä Ihmisen Poika tuli etsimään ja vapahtamaan sitä, mikä kadonnut oli.
11 As they were listening to His words, He went on to teach them by a parable, because He was near to Jerusalem and they supposed that the Kingdom of God was going to appear immediately.
Mutta kuin he nämät kuulleet olivat, sanoi hän vielä yhden vertauksen: että hän oli juuri läsnä Jerusalemia, ja että he luulivat Jumalan valtakunnan kohta ilmoitettavan.
12 So He said to them, "A man of noble family travelled to a distant country to obtain the rank of king, and to return.
Sanoi hän siis: yksi herrasmies matkusti kaukaiseen maakuntaan, itsellensä valtakuntaa ottamaan, ja aikoi jälleen palata:
13 And he called ten of his servants and gave each of them a pound, instructing them to trade with the money during his absence.
Niin hän kutsui tykönsä kymmenen palveliaansa ja antoi heille kymmenen leiviskää, ja sanoi heille: tehkäät kauppaa niinkauvan kuin minä tulen.
14 "Now his countrymen hated him, and sent a deputation after him to say, 'We are not willing that he should become our king.'
Mutta hänen kylänsä asujat vihasivat häntä, ja lähettivät sanansaattajat hänen jälkeensä, sanoen: emme tahdo, että tämä meitä vallitsee.
15 And upon his return, after he had obtained the sovereignty, he ordered those servants to whom he had given the money to be summoned before him, that he might learn their success in trading.
Ja tapahtui kuin hän palasi, sitte kuin hän sai valtakunnan, käski hän kutsua ne palveliat tykönsä, joille hän oli rahansa antanut, tietääksensä, mitä kukin kaupallansa toimittanut oli.
16 "So the first came and said, "'Sir, your pound has produced ten pounds more.'
Niin tuli ensimäinen ja sanoi: herra, sinun leiviskäs on kymmenen leiviskää kasvattanut.
17 "'Well done, good servant,' he replied; 'because you have been faithful in a very small matter, be in authority over ten towns.'
Ja hän sanoi hänelle: oikein, hyvä palvelia, ettäs vähässä olit uskollinen, sinulla pitää valta kymmenen kaupungin päälle oleman.
18 "The second came, and said, "'Your pound, Sir, has produced five pounds.'
Toinen myös tuli ja sanoi: herra, sinun leiviskäs on viisi leiviskää kasvattanut.
19 "So he said to this one also, "'And you, be the governor of five towns.'
Niin hän myös sanoi hänelle: ole sinäkin viiden kaupungin haltia.
20 "The next came. "'Sir,' he said, 'here is your pound, which I have kept wrapt up in a cloth.
Ja kolmas tuli ja sanoi: herra, katso, tässä on sinun leiviskäs, joka minulla hikiliinassa kätketty oli;
21 For I was afraid of you, because you are a severe man: you take up what you did not lay down, and you reap what you did not sow.'
Sillä minä pelkäsin sinua, ettäs kova mies olet; sinä otat, jota et tallelle pannut, ja niität, jota et kylvänyt.
22 "'By your own words,' he replied, 'I will judge you, you bad servant. You knew me to be a severe man, taking up what I did not lay down, and reaping what I did not sow:
Hän sanoi hänelle: sinun suustas minä sinun tuomitsen, sinä paha palvelia, sinä tiesit minun kovaksi mieheksi, joka otan, jota en minä tallelle pannut, ja leikkaan, jota en minä kylvänyt:
23 why then did you not put my money into a bank, that when I came I might have received it back with interest?
Ja miksi et sinä antanut minun rahaani vaihetuspöydälle? ja minä olisin tultuani sen kasvun kanssa jälleen saanut.
24 "And he said to those who stood by, "'Take the pound from him and give it to him who has the ten pounds.'
Niin hän sanoi tykönä seisoville: ottakaat pois leiviskä häneltä, ja antakaat sille, jolla kymmenen leiviskää on.
25 ("They said to him, "'Sir, he already has ten pounds.')
Niin he sanoivat hänelle: herra, hänellä on kymmenen leiviskää.
26 "'I tell you that to every one who has anything, more shall be given; and from him who has not anything, even what he has shall be taken away.
Sillä minä sanon teille, jolla on, hänelle pitää annettaman, ja häneltä, jolla ei ole, sekin, mikä hänellä on, pitää otettaman pois.
27 But as for those enemies of mine who were unwilling that I should become their king, bring them here, and cut them to pieces in my presence.'"
Kuitenkin ne minun viholliseni, jotka ei tahtoneet minun antaa vallita heitä, tuokaat tänne ja mestatkaa heitä minun edessäni.
28 After thus speaking, He journeyed onward, proceeding up to Jerusalem.
Ja kuin hän nämät puhunut oli, meni hän edellä ja vaelsi ylös Jerusalemia päin.
29 And when he was come near Bethphage and Bethany, at the Mount called the Oliveyard, He sent two of the disciples on in front,
Ja tapahtui, kuin hän lähestyi Betphagea ja Betaniaa, ja tuli sen vuoren tykö, joka öljymäeksi kutsutaan kutsutaan, lähetti hän kaksi opetuslapsistansa,
30 saying to them, "Go into the village facing you. On entering it you will find an ass's foal tied up which no one has ever yet ridden: untie it, and bring it here.
Sanoen: menkäät kylään, joka on teidän edessänne, ja kuin te siihen tulette sisälle, niin te löydätte varsan sidottuna, jonka päällä ei yksikään ihminen koskaan istunut ole: päästäkäät se ja tuokaat tänne.
31 And if any one asks you, 'Why are you untying the colt?' simply say, 'The Master needs it.'"
Ja jos joku teiltä kysyy: miksi te sitä päästätte? niin sanokaat hänelle: Herra tätä tarvitsee.
32 So those who were sent went and found things as He had told them.
Niin lähetetyt menivät ja löysivät niinkuin hän oli heille sanonut.
33 And while they were untying the colt the owners called out, "Why are you untying the colt?"
Kuin he nyt päästivät varsaa, sanoi sen isäntä heille: miksi te päästätte varsaa?
34 and they replied, "The Master needs it."
Vaan he sanoivat: Herra tätä tarvitsee.
35 Then they brought it to Jesus, and after throwing their outer garments on the colt they placed Jesus on it.
Ja he veivät sen Jesuksen tykö, ja panivat vaatteensa varsan päälle, ja istuttivat Jesuksen se päälle.
36 So He rode on, while they carpeted the road with their garments.
Ja kuin hän matkusti, levittivät he vaatteensa tielle.
37 And when He was now getting near Jerusalem, and descending the Mount of Olives, the whole multitude of the disciples began in their joy to praise God in loud voices for all the mighty deeds they had witnessed.
Ja kuin hän jo lähestyi menemään alas Öljymäeltä, rupesi koko opetuslasten joukko iloiten kiittämään Jumalaa suurella äänellä kaikistä niistä voimallisista töistä, jotka he nähneet olivat,
38 "Blessed is the King," they cried, "who comes in the name of the Lord: in Heaven peace, and glory in the highest realms."
Sanoen: siunattu olkoon se, joka tulee, kuningas Herran nimeen! rauha taivaassa ja kunnia korkeuksissa!
39 Thereupon some of the Pharisees in the crowd appealed to Him, saying, "Rabbi, reprove your disciples."
Ja muutamat Pharisealaisista kansan seasta sanoivat hänelle: Mestari, nuhtele opetuslapsias.
40 "I tell you," He replied, "that if they became silent, the very stones would cry out."
Ja hän vastaten sanoi heille: minä sanon teille: jos nämät vaikenevat, niin kivet pitää huutaman.
41 When He came into full view of the city, He wept aloud over it, and exclaimed,
Ja kuin hän lähemmä tuli, katsoi hän kaupungin päälle, itki häntä,
42 "O that at this time thou hadst known--yes even thou--what makes peace possible! But now it is hid from thine eyes.
Ja sanoi: jos sinäkin tietäisit, niin sinä ajattelisit tosin tällä sinun ajallas, mitä sinun rauhaas sopis. Mutta nyt ovat ne kätketyt sinun silmäis edestä.
43 For the time is coming upon thee when thy foes will throw up around thee earthworks and a wall, investing thee and hemming thee in on every side.
Sillä ne päivät pitää tuleman sinun ylitses, että sinun vihollises skantsaavat sinun, ja ympäri piirittävät sinun, ja ahdistavat sinun joka kulmalta,
44 And they will dash thee to the ground and thy children within thee, and will not leave one stone upon another within thee; because thou hast not recognized the time of thy visitation."
Ja maahan tasoittavat sinun ja sinun lapses, jotka sinussa ovat, ja ei jätä sinussa kiveä kiven päälle; ettet etsikkos aikaa tuntenut.
45 Then Jesus entered the Temple and proceeded to drive out the dealers.
Ja hän meni sisälle templiin, rupesi ajamaan siitä ulos ostajia ja myyjiä,
46 "It is written," He said, "'And My house shall be the House of Prayer,' but you have made it a robbers' cave."
Sanoen heille: kirjoitettu on: minun huoneeni on rukoushuone; mutta te olette sen tehneet ryövärien luolaksi.
47 And day after day He taught in the Temple, while the High Priests and the Scribes were devising some means of destroying Him, as were also the leading men of the people.
Ja hän opetti joka päivä templissä, mutta pappein päämiehet ja kirjanoppineet ja kansan vanhimmat etsivät häntä surmataksensa,
48 But they could not find any way of doing it, for the people all hung upon His lips.
Ja ei tietäneet, mitä heidän piti tekemän; sillä kaikki kansa riippui hänessä, ja kuulivat häntä.
