Acts 14
1 At Iconium the Apostles went together to the Jewish synagogue and preached, with the result that a great number both of Jews and Greeks believed.
Niin Ikoniossa tapahtui, että he ynnä menivät sisälle Juudalaisten synagogaan, ja niin puhuivat, että suuri joukko Juudalaisia ja Grekiläisiä uskoi.
2 But the Jews who had refused obedience stirred up the Gentiles and embittered their minds against the brethren.
Mutta uskomattomat Juudalaiset yllyttivät ja pahoittivat pakanain sielut veljiä vastaan.
3 Yet Paul and Barnabas remained there for a considerable time, speaking freely and relying on the Lord, while He bore witness to the Message of His grace by permitting signs and marvels to be done by them.
Niin he olivat siellä kauvan aikaa ja puhuivat rohkiasti Herrassa, joka antoi todistuksen armonsa sanoihin, ja antoi merkit ja ihmeet heidän kättensä kautta tapahtua.
4 At length the people of the city split into parties, some siding with the Jews and some with the Apostles.
Niin sen kaupungin väki erkani: muutamat pitivät Juudalaisten kanssa, ja muutamat apostolien kanssa.
5 And when a hostile movement was made by both Gentiles and Jews, with the sanction of their magistrates, to maltreat and stone them,
Kuin siis pakanoilta ja Juudalaisilta kapina nousi, ynnä heidän päämiestensä kanssa, pilkkaamaan ja kivittämään heitä,
6 the Apostles, having become aware of it, made their escape into the Lycaonian towns of Lystra and Derbe, and the neighbouring country.
Ja kuin he sen ymmärsivät, pakenivat he Lykaonian kaupunkeihin Lystraan ja Derbeen, ja ympäri sitä lähimaakuntaa,
7 And there they continued to tell the Good News.
Ja saarnasivat niissä evankeliumia.
8 Now a man who had no power in his feet used to sit in the streets of Lystra. He had been lame from his birth and had never walked.
Ja mies Lystrassa, sairas jaloista, istui, rampa hamasta äitinsä kohdusta, joka ei ikänänsä ollut käynyt.
9 After this man had listened to one of Paul's sermons, the Apostle, looking steadily at him and perceiving that he had faith to be cured,
Tämä kuuli Paavalin puhuvan; ja kuin hän katsahti hänen päällensä, ja näki hänellä uskon olevan terveeksi tulla,
10 said in a loud voice, "Stand upright upon your feet!"
Sanoi hän suurella äänellä: ojenna sinus jalkais päälle. Ja hän karkasi ylös ja kävi.
11 So he sprang up and began to walk about. Then the crowds, seeing what Paul had done, rent the air with their shouts in the Lycaonian language, saying, "The gods have assumed human form and have come down to us."
Kuin kansa sen näki, mitä Paavali tehnyt oli, korottivat he äänensä Lykaonian kielellä sanoen: jumalat ovat ihmisten hahmolla alas meidän tykömme tulleet.
12 They called Barnabas 'Zeus,' and Paul, as being the principal speaker, 'Hermes.'
Ja he kutsuivat Barnabaan Jupiteriksi ja Paavalin Merkuriukseksi; sillä hän oli sanansaattaja.
13 And the priest of Zeus--the temple of Zeus being at the entrance to the city--brought bullocks and garlands to the gates, and in company with the crowd was intending to offer sacrifices to them.
Ja pappi Jupiterin templissä, joka heidän kaupunkinsa edessä oli, toi härkiä ja seppeleitä oven eteen, ja tahtoi ynnä kaupungin väen kanssa uhrata.
14 But the Apostles, Barnabas and Paul, heard of it; and tearing their clothes they rushed out into the middle of the crowd, exclaiming, "Sirs, why are you doing all this?
Kuin apostolit Barnabas ja Paavali sen kuulivat, repäisivät he vaattensa ja karkasivat kansan sekaan, huutain,
15 We also are but men, with natures kindred to your own; and we bring you the Good News that you are to turn from these unreal things, to worship the ever-living God, the Creator of earth and sky and sea and of everything that is in them.
Ja sanoen: miehet, miksi te tätä teette? Mekin olemme ihmiset, puuttuvaiset kuin tekin. Ja me saarnaamme teille evankeliumia, että te näistä turhista kääntyisitte elävän Jumalan tykö, joka teki taivaan, ja maan, ja meren, ja kaikki mitä niissä on,
16 In times gone by He allowed all the nations to go their own ways;
Joka entisillä ajoilla antoi kaikki pakanat vaeltaa omilla teillänsä.
17 and yet by His beneficence He has not left His existence unattested--His beneficence, I mean, in sending you rain from Heaven and fruitful seasons, satisfying your hearts with food and joyfulness."
Vaikka ei hän itsiänsä antanut olla ilman todistusta, tehden hyvää, antain meille taivaasta sateen ja hedelmälliset ajat, täyttäin meidän sydämemme rualla ja ilolla.
18 Even with words like these they had difficulty in preventing the thronging crowd from offering sacrifices to them.
Ja kuin he näitä sanoivat, saivat he kansan tuskalla hillityksi, ettei he heille uhranneet.
19 But now a party of Jews came from Antioch and Iconium, and, having won over the crowd, they stoned Paul and dragged him out of the town, believing him to be dead.
Niin sinne myös tuli muutamia Juudalaisia Antiokiasta ja Ikoniosta, ja kuin he kansan olivat saattaneet Paavalia kivittämään, riepoittivat he hänen ulos kaupungista, ja luulivat hänen kuolleeksi.
20 When, however, the disciples had collected round him, he rose and went back into the town. The next day he went with Barnabas to Derbe;
Mutta kuin opetuslapset hänen ympärillänsä seisoivat, nousi hän ja meni kaupunkiin, ja vaelsi toisena päivänä Barnabaan kanssa Derbeen.
21 and, after proclaiming the Good News to the people there and gaining a large number of converts, they retraced their steps to Lystra, Iconium, and Antioch.
Ja kuin he olivat saarnanneet siinä kaupungissa evankeliumia ja monta opettaneet, palasivat he Lystraan ja Ikonioon ja Antiokiaan,
22 Everywhere they strengthened the disciples by encouraging them to hold fast to the faith, and warned them saying, "It is through many afflictions that we must make our way into the Kingdom of God."
Vahvistain opetuslasten sieluja, ja neuvoivat heitä uskossa pysymään (sanoen): että meidän pitää monen vaivan kautta Jumalan valtakuntaan tuleman sisälle.
23 And in every Church, after prayer and fasting, they selected Elders by show of hands, and commended them to the Lord on whom their faith rested.
Ja kuin he olivat valinneet vanhimmat jokaiselle seurakunnalle, ja rukoilleet ja paastonneet, antoivat he heidät Herran haltuun, jonka päälle he uskoivat.
24 Then passing through Pisidia they came into Pamphylia;
Ja he vaelsivat lävitse Pisidian ja tulivat Pamphiliaan.
25 and after telling the Message at Perga they came down to Attaleia.
Ja kuin he olivat saarnanneet sanaa Pergessä, menivät he alas Attaliaan,
26 Thence they sailed to Antioch, where they had previously been commended to the grace of God in connexion with the work which they had now completed.
Ja purjehtivat sieltä Antiokiaan, jossa he olivat Jumalan armon haltuun annetut, siihen työhön, jonka he toimittaneet olivat.
27 Upon their arrival they called the Church together and proceeded to report in detail all that God, working with them, had done, and how He had opened for the Gentiles the door of faith.
Mutta kuin he sinne tulivat ja seurakunnan kokosivat, ilmoittivat he, kuinka paljon Jumala oli heidän kanssansa tehnyt ja pakanoille uskon oven avannut.
28 And they remained a considerable time in Antioch with the disciples.
Ja he viipyivät siellä opetuslasten kanssa hetken aikaa.
