1 Thessalonians 2
1 For you yourselves, brethren, know that our visit to you did not fail of its purpose.
Sillä te tiedätte, rakkaat veljet, meidän tulemisemme teidän tykönne, ettei se ole turha ollut;
2 But, as you will remember, after we had already met with suffering and outrage at Philippi, we summoned up boldness, by the help of our God, to tell you God's Good News amid much opposition.
Vaan niinkuin me ennen kärsineet ja häväistyt olimme Philipissä, niinkuin te tiedätte, kuitenkin olimme me rohkiat meidän Jumalassamme, puhumaan teille Jumalan evankeliumia suuressa kilvoittelemisessa.
3 For our preaching was not grounded on a delusion, nor prompted by mingled motives, nor was there fraud in it.
Sillä ei meidän neuvomme ollut eksytyksessä, eikä saastaisuudessa, ei myös petoksessa;
4 But as God tested and approved us before entrusting us with His Good News, so in what we say we are seeking not to please men but to please God, who tests and approves our motives.
Vaan niinkuin me Jumalalta koetellut olemme, ja meille on evankeliumi uskottu, niin me myös puhumme; ei niin että me tahtoisimme ihmisille kelvata, vaan Jumalalle, joka meidän sydämemme koettelee.
5 For, as you are well aware, we have never used the language of flattery nor have we found pretexts for enriching ourselves--God is our witness;
Sillä emmepä me koskaan vaeltaneet liukkailla sanoilla, niinkuin te tiedätte, emmekä ahneuden tilalla; Jumala on todistaja.
6 nor did we seek glory either from you or from any other mere men, although we might have stood on our dignity as Christ's Apostles.
Emme myös ole ihmisiltä kunniaa pyytäneet, ei teiltä eikä muilta, vaikka me olisimme taitaneet teitä rasittaa, niinkuin Kristuksen apostolit;
7 On the contrary, in our relations to you we showed ourselves as gentle as a mother is when she tenderly nurses her own children.
Mutta me olimme hienot teidän keskellänne: niinkuin imettäjä lapsiansa holhoo,
8 Seeing that we were thus drawn affectionately towards you, it would have been a joy to us to have imparted to you not only God's Good News, but to have given our very lives also, because you had become very dear to us.
Niin oli myös meidän sydämemme halu teihin, jakamaan teille, ei ainoastaan Jumalan evankeliumia, mutta myös meidän henkeämme; sillä te olette meille rakkaiksi tulleet.
9 For you remember, brethren, our labour and toil: how, working night and day so as not to become a burden to any one of you, we came and proclaimed among you God's Good News.
Sillä te muistatte, rakkaat veljet, meidän työmme ja vaivamme; sillä yöllä ja päivällä me työtä teimme, ettemme ketään teistä rasittaisi, ja saarnasimme Jumalan evankeliumia teidän edessänne.
10 You yourselves are witnesses--and God is witness--how holy and upright and blameless our dealings with you believers were.
Siihen te olette todistajat ja Jumala, kuinka pyhästi, hurskaasti ja nuhteettomasti me olimme teidän tykönänne, jotka uskotte.
11 For you know that we acted towards every one of you as a father does towards his own children, encouraging and cheering you,
Niinkuin te tiedätte, kuinka me jokaista teitä niinkuin isä lapsiansa olemme neuvoneet ja lohduttaneet,
12 and imploring you to live lives worthy of fellowship with God who is inviting you to share His own Kingship and glory.
Ja todistaneet, että te otollisesti Jumalan edessä vaeltaisitte, joka teitä valtakuntaansa ja kunniaansa kutsunut on.
13 And for this further reason we render unceasing thanks to God, that when you received God's Message from our lips, it was as no mere message from men that you embraced it, but as--what it really is--God's Message, which also does its work in the hearts of you who believe.
Sentähden me myös lakkaamatta kiitämme Jumalaa, että kuin te saitte sen sanan Jumalasta, jonka te meiltä kuulitte, niin te sen otitte vastaan, ei niinkuin ihmisen sanan, vaan (niinkuin se totisesti on) kuin Jumalan sanan, joka myös teissä uskovaisissa vaikuttaa.
14 For you, brethren, followed the example of the Churches of God in Christ Jesus which are in Judaea; seeing that you endured the same ill-treatment at the hands of your countrymen, as they did at the hands of the Jews.
Sillä te olette tulleet, rakkaat veljet, Jumalan seurakuntain, jotka ovat Juudeassa, tavoittajaksi, Kristuksessa Jesuksessa, että te olette myös niitä kärsineet teidän omilta langoiltanne, niinkuin hekin Juudalaisilta,
15 Those Jewish persecutors killed both the Lord Jesus and the Prophets, and drove us out of their midst. They are displeasing to God, and are the enemies of all mankind;
Jotka myös tappoivat Herran Jesuksen ja omat prophetansa, ja ovat meitä vainonneet, ja ei he Jumalalle kelpaa, ja ovat kaikille ihmisille vastahakoiset;
16 for they still try to prevent our preaching to the Gentiles so that they may find salvation. They thus continually fill up the measure of their own sins, and God's anger in its severest form has overtaken them.
Jotka meidän kieltävät pakanoille puhumasta, että he autuaiksi tulisivat, että he aina syntinsä täyttäisivät; sillä viha on jo peräti heidän päällensä tullut.
17 But we, brethren, having been for a short time separated from you in bodily presence, though not in heart, endeavoured all the more earnestly, with intense longing, to see you face to face.
Mutta me, rakkaat veljet, sitte kuin me hetkeksi olemme teiltä otetut pois, näkyvistä, ei sydämestä, niin me olemme sitä enemmin suurella halulla pyytäneet teidän kasvojanne nähdä.
18 On this account we wanted to come to you--at least I Paul wanted again and again to do so--but Satan hindered us.
Sentähden tahdoimme me tulla teidän tykönne, (minä Paavali, ) kerran ja kaksi, mutta saatana esti meitä.
19 For what is our hope or joy, or the crown of which we boast? Is it not you yourselves in the presence of our Lord Jesus at His Coming?
Sillä mikä on meidän toivomme taikka ilomme, eli meidän kerskauksemme kruunu? Ettekö myös te meidän Herran Jesuksen Kristuksen edessä hänen tulemisessansa?
20 Yes, you are our glory and our joy.
Sillä te olette meidän kunniamme ja ilomme.
